Esittelyssä kaali – helposti superfoodisatoa talveen saakka

Viljelykokelussamme kaalit menestyivät erinomaisesti! Käsillä oli varsinainen kaalikimara, kun loppukesästä pilottikohteissamme kerättiin lehti-, palmu- ja kyssäkaalin satoa. Pääosin kaalilajikkeet ovat varsin helppohoitoisia viljeltäviä, joskin esimerkiksi valkokaali, punakaali, kurttukaali ja parsakaali vaativat enemmän aikaa. Kaali vaatii tuoreen ja kosteuspitoisen maan. Taimien tyvi voidaan peittää hakkeella tai ruohosilpulla, joka suojaa juuristoa ja parantaa maan kosteuspitoisuutta.

Kaalit ovat todellisia superfoodeja; ravinteikkaita, maukkaita ja monipuolisia kasviksia. Ravintosisällöltään kaalit eivät juurikaan eroa toisistaan. Niissä on paljon kivennäis- ja hivenaineita, kuten kalsiumia, kaliumia, mangaania, rautaa ja seleeniä sekä C-, E- ja K-vitamiineja, beetakaroteenia ja B-vitamiineja.  

Kaalien viholaisia ovat kirvat, kaaliperhosten toukat, kaalikärpäset, etanat ja kasvitaudit Peiteharson käyttäminen torjuu tehokkaasti tuholaisia, mutta ehdottomasti paras keino on viljelykierto. Viljelykierrossa kaalin kasvupaikkaa vaihdetaan vuosittain, tarkoituksena välttää maan väsyminen ja tuholaisten pesiytyminen.    

Kyssäkaali sisältää jopa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini!

Lehtikaali  

Monipuolinen ja maistuva lehtikaali viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, kosteuspitoisessa kasvualustassa aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Sen viljely on erittäin helppoa eikä lehtikaali vaadi kasvualustaltaan paljoa. Parhaiten lehtikaali kasvaa kuitenkin ravinteikkaassa, kosteuspitoisessa kasvualustassa aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Lehtikaali vaatii muita kasveja enemmän fosforia ja kaliumia, joten lehtikaaleja voi lannoittaa mineraalilannoitteella. Kasvien ravistelu torjuu tuhohyönteisiä. Lehtikaalia pidetään kaikkein terveellisimpänä vihanneksena, ja se sisältääkin enemmän kalsiumia kuin maito!   

Kyssäkaali  

Juuresta muistuttava kyssäkaali sopii ruoanlaittoon niin raakana kuin kypsennettynä. Kaaleista kyssäkaali kasvaa nopeimmin ja tuottaa satoa jo 10-12 viikon kuluttua kylvöstä. Parhaiten kyssäkaali viihtyy multavassa savipitoisessa maassa, jossa sopiva istutustiheys on 10-15 tainta neliömetrille. Sadonkorjuu tapahtuu leikkaamalla varsi poikki mukulan alta.  

Palmukaali   

Palmukaali on Italian Toscanassa jalostettu lehtikaalin muoto, joka tunnetaan myös nimillä mustakaali tai Italian kaali. Sen viljely ei juurikaan eroa lehtikaalin viljelystä ja valmistamisesta. Taimien esikasvatus tapahtuu 10-15 asteen lämpötilassa noin 3-4 viikkoa ennen istuttamista ja sopiva taimiväli on noin 5-10 tainta neliömetriä kohden. Lehtikaalin tavoin Palmukaalia voidaan korjata “jatkuvan sadon periaatteella” aina talven tuloon saakka. Palmukaali on yksi ravinnerikkaimmista ravintokasveista ja sen energiasisällöstä melkein 40% koostuu proteiinista. Lehtikaalin tavoin palmukaalin ruoteet ovat kovia ja puisevia, joten ne kannattaa poistaa tai hienontaa ja kypsentää. Lehdet kummassakin kaalilajissa kannattaa ryöpätä, höyryttää tai paistaa öljypohjaisessa seoksessa pannulla. Tuoreet lehdet voidaan nauttia myös kypsentämättöminä. Tällöin lehdet pilkotaan ohuiksi suikaleiksi. Niitä voidaan myös pehmentää hieromalla niihin ruokaöljyä ja suojaa.  

Kuvat Markku Laine.