Skandinaviaa valmistettiin 1962–1965, mutta korimalli esiteltiin jo vuonna 1956.

Vuonna 1956 esitelty ja silloin vielä 1,2 litran 35 hv:n sivuventtiilimoottorin liikuttama Mosse 402 tarjosi kokoonsa nähden paljon tilaa, mihin korkealla istuinkorkeudella on osansa. Neljä ovea takasivat kokoluokassaan vertaansa vailla olevan käyttömukavuuden. “Four doors no waiting” sanottiin kylmän sodan kilpakumppanin raiteilla.

Seuraaja 407 sai vuonna 1958 modernin 1360-kuutioisen 45 hevosvoiman kansiventtiilimoottorin ja 1960 4-vaihteisen vaihteiston. Viimeinen samaa peruskoria käyttänyt versio oli kuvissakin näkyvä 403, jossa oli tyylikkäämpi sisustus, nestekytkin ja automaattisäätöiset rumpujarrut.

Vuonna 1965 kulmikkaampi ja pienillä siivillä varustettu 408 eli Moskvitsh Elite vei neuvostoliittolaisen valmistajan nykyaikaan, ainakin sikäläisittäin katsottuna.

Mosse oli ollut Suomessa suosittu auto, se oli melko luotettava, helppo huoltaa itse, lämmin talvella ja siihen sai hyvät maksuehdot, toisin kuin ns. länsiautoihin. 1962 autojen tuontisäännöstely purettiin ja Mosse sai kilpailijoikseen mm. Ford Anglian ja VW Kuplan. Mosse 403 myi edelleen hyvin, mutta putosi rekisteröintitilaston viidennelle sijalle.

45-heppainen moottori takaa Mosselle riittävät vauhtivarat ajo-ominaisuuksiin nähden.

Vaaleansininen 403

Kuvien Mosse 403 on klassikkoautoharrwastaja Kauko Määtän ensimmäinen isompi entisöinti ja ollut hänen omistuksessaan parikin kertaa.

Auto on ollut kokonaan muttereina. Nyttemmin Mosse on uudella omistajalla ja meni tänäkin kesänä ensimmäisellä läpi katsastuksesta.

Koeajolla huomaan, että ikääntynyt kaasutinmoottori on kesälläkin oikukas ajettava kylmänä. Ilman ryyppyä se sammuu, mutta sen kanssa se meinaa tukehtua, ellei pidä kierroksia ylhäällä. Harrastekäytössä seikan kanssa pärjää, kun ei lähde tiukkaan rakoon, mutta päivittäiseen ajoon asialle pitäisi tehdä jotain.

Moottorin lämmettyä Mosse vetää hyvin ja tehoa on yhden hengen kuormalla aivan riittämiin ajo-ominaisuuksiin nähden. Soratiellä kallisteleva alusta tuntuu toimivan asfalttia paremmin, mutta heiveröinen iskunvaimennus yhdistettynä pehmeisiin ja sivutuettomiin istuimiin ei houkuttele vauhdikkaaseen ajoon.

Rauhallisesti edetessä matka sujuu miellyttävästi ja ainakin pitkä kuljettaja näkee 403:sta nykyautoihin verrattuna todella hyvin ulos, vaikka ikkunat ovat pieniä. Rattivalitsimeen tottuu nopeasti.

Mittariston valaistu on tyylikäs. Vilkun punainen merkkivalo on upotettu metalliseen kojetauluun. Vaihteiston rattivalitsin antaa tilaa kapeaan autoon ja on yllättävän käteväkäyttöinen, mutta vaatii hellää kättä.