Katja Kukkola ja Krista Kosonen loistavat tositarinaan pohjaavan Prinsessan päärooleissa. Kyseessä on Suomen menestyneimpiin dokumenttiohjaajiin kuuluvan Arto Halosen ( Pyhän kirjan varjo, Magneettimies) ensimmäinen teatterilevitykseen valmistunut näytelmäelokuva.

Prinsessa kertoo Kellokosken mielisairaalassa lähes koko elämänsä asuneen Anna Lappalaisen tarinan. Lappalainen sairastui nuorena skitsofreniaan ja joutui laitoshoitoon 1930-luvulla. Pian hänelle kehittyi suuruusharha, jonka mukaan hän oli Englannin kuningashuoneelle sukua oleva prinsessa.

Lappalaista hoidettiin lähes kaikilla 1900-luvun mielisairauden hoitomenetelmillä ja hän kävi lähellä myös lobotomiaa. Prinsessan fantasiamaailma kuitenkin vain vahvistui ja lopulta Lappalaisen annettiin elää rauhassa omissa kuvitelmissaan.

Halonen on sovittanut Lappalaisen traagisesta ja myötätuntoa herättävästä tarinasta koskettavan elokuvan, joka kärsii teatterimaisesta esillepanosta ja kerronnan jähmeydestä. Periodikuvauksena ja kyseisen ajan mielisairauden hoidon kritiikkinä se on kuitenkin onnistunut.

Suurimmat pisteet elokuva ansaitsee näyttelijätyöstään. Katja Kukkola ( Eläville ja kuolleille) on Prinsessana loistava, eikä jälkeen jää hänen ”hovineitiään” tulkitseva Krista Kosonen ( Suden vuosi). Kukkolan ja Kososen yhteishetket, etenkin naisten vierailu Tukholmaan, ovat elokuvan kirkkainta antia, jolloin myös Halosen kerronta elävöityy.

Prinsessa pursuaa muutenkin Suomen eturivin näyttelijöitä. Peter Franzén tekee vakioroolinsa rähjäisenä alkoholistina ja tekee sen jälleen hyvin. Rajusti laihtunut Samuli Edelmann nähdään mengelemäisenä tohtorina, joka suosii lobotomiaveitseen tarttumista.

IL-arvio
katso traileri