Ero maussa on merkittävä. Sen huomaa heti, kun kotimaisen parsan ottaa käteen ja sitä haukkaa.

Samana päivänä pellosta nostettu ja vedellä huuhdeltu vaaleanvihreä parsa rapsahtaa rapeasti hampaiden välissä. Xenolim-lajikkeen maku on mieto, raikas ja muistuttaa paljon hernettä. Tankoparsassa maistuu sanalla sanoen kesä.

Parsa on poimittu Sauvosta, Järvenkylän maatilalta, jossa parsaa viljelee Jari Suominen yhdessä poikansa Sauli Suomisen ja vaimonsa Ingrida Alijosiuten kanssa nyt kahdeksatta vuotta. Parsan viljely oli alun perin Jarin idea, eikä Ingrida siitä aluksi innostunut. Harjoittelu ja kokemus on kuitenkin helpottanut kärsivällisyyttä vaativan parsan viljelyä ja saatu oppi näkyy tuotantomäärissä.

Viime kesänä tilalta lähti myyntiin 80 000 nippua parsaa, tällä kaudella tavoite on 120 000 nipussa.

– Nyt tämä alkaa olla pässinlihaa, kuten vanha maalainen tapaa sanoa, Jari Suominen toteaa.

Parsaniput valmiina lähtemään myyntiin. Tuuli Lindgren

Mutta vielä riittää parsassa työtä. Ingrida Alijosiute sanoo, että suurin haaste tällä hetkellä on opettaa suomalaiset syömään suomalaista parsaa. Suomessa myydään ja syödään kyllä tuontiparsaa, ja reippaasti syödäänkin, mutta kotimaista parsaa ei vielä kovin hyvin tunneta.

– Pari kesää sitten jouduimme heittämään 3000 nippua parsaa pois, kun kukaan ei sitä ostanut, Jari Suominen kertoo.

Tiedon jakaminen siis on todella tarpeen, ettei arvokas parsa päädy haaskuuseen.

Parsat poimitaan käsin

Matka jatkuu parsapelloille. Järvenkylän maatilan viljelysala on entistä merenpohjaa ja soveltuu siksi erinomaisesti parsan viljelyyn.

– Pellon ulkonäkö aina yllättää kävijät ja aiheuttaa pettymyksiä. Parsat poimitaan ennen kuin nuput puhkeavat, Ingrida varoittaa jo ennakkoon.

Ei pelto tosiaan viljapeltoa tai marjaviljelyksiä muistuta, mutta hauskalta se näyttää silti maaperästä törröttävine parsoineen.

Vaaleanvihreä lajike on noussut nopeasti ravintoloitsijoiden suosikiksi. Tuuli Lindgren

Suurin osa parsoista on suoria, mutta joukossa näkyy myös muutamia käyriä ja vinoon kasvaneita parsoja.

– Ne ovat merkki kastelutasapainon häiriöistä, Ingrida selvittää.

Kaikilla tilan pelloilla ei käytetä kastelujärjestelmää.

Parsojen poiminta tapahtuu käsikäyttöisellä leikkurilla viitisen senttiä maanpinnan alapuolelta. Parsat poimitaan kerran päivässä, parhaimpina päivinä kahdestikin.

Parsat pestään ja niputetaan ja saadaan myyntiin parhaimmillaan jopa samana päivänä. Tuoreus on siis taattu.

FAKTAT

  • Suomalaisen parsanipun hinta kaupoissa vaihtelee 4,5–7 euron välillä.
  • Kotimaista parsaa löytyy parhaillaan hyvin varustelluista ruokakapoista ja Etelä-Suomen alueella myös pienemmistä marketeista. Myös toreilta on mahdollista bongata kotimaista parsaa.
  • Järvenkylän maatila viljelee tummanvihreitä Aspalim ja Gijmlin-lajikkeita sekä vaaleanvihreää Xenolim-lajiketta.
  • Kotimainen parsa on parhaimmillaan sellaisenaan. Pilko salaatin joukkoon tai rouskuttele sellaisenaan.

Juttu on julkaistu alun perin 13.6.2022.

Keittiömestari Risto Mikkola näyttää, miten käsittelet parsaa oikein. IL-TV
Siirry Kotikokkiin