Näin Venäjä voi yllättää talvella – Asiantuntija: ”Mitään rajojahan Venäjällä ei ole”

Viime talvena Venäjän tärkeimpiin aseisiin kuului energia: maa iski Ukrainan kriittiseen infrastruktuuriin ja länsimaiden niskassa painoivat suuret sähkölaskut. Tulevaa talvea ajatellen on osattu varautua energiaan sodankäynnin välineenä, eikä Venäjä hyödy enää viime talven yllätyselementistä. Keinot suurvallalta eivät kuitenkaan ole loppumassa, arvioivat asiantuntijat.

Viron Kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen varajohtaja Kristi Raik arvioi Iltalehdelle, että Venäjä yrittää löytää uusia keinoja yllättää. Hänen mukaansa on vaikea ennustaa, mitä voi olla tulossa.

– Mitään rajojahan Venäjällä ei ole, voidaan hyökätä mitä tahansa sektoria vastaan. Mutta pystyykö nyt keksimään jonkun ihan uuden keinon, niin aika vähissä alkaa olemaan.

Kansainvälisen kriisinhallinnan asiantuntija ja valtiotieteen tohtori Timo Hellenberg maalaa Venäjän keinovalikoimasta vielä murheellisemman kuvan, todeten ettei ”näe tilanteessa nyt mitään myönteistä”.

– Ilman muuta on yllätysmomentteja jäljellä, Hellenberg tuumaa Iltalehdelle.

– Venäjä yllättää aina. Heillä on hyvät resurssit siihen ja kykyä. Meidän ei kannata tuudittautua siihen hypoteesiin, että Venäjä olisi heikko tai sen resurssit käytetty loppuun.

Kiovan läheinen pato vaarassa

Todennäköisimmiksi kohteiksi Hellenberg listaa rautatiet ja padot.

Etenkin Kiovan pohjoispuolella Vyšhorodissa sijaitsevan padon tuhoutuminen olisi katastrofi, sillä padon vesi huuhtoisi alleen pääkaupungin ja suurimman osan Ukrainan hallinnon tärkeimmistä elimistä. Lisäksi lähellä sijaitsee myös alueen lentokenttä.

Patoihin iskemiseen on mahdollista varautua laskemalla vesimäärää, mihin pitäisi ryhtyä välittömästi. Veden määrän vähentäminen hillitsisi iskun tuhovoimaa, mutta toisaalta se voisi olla taloudellinen isku Ukrainalle, sillä samalla voimalan tuotantokapasiteetti pienenee.

Hellenbergin mukaan vastaukset varautumiseen liittyviin kysymyksiin ovat Ukrainan puolelta ”kalskahtaneet samalta kuin vuonna 2013”. Hellenberg teki tuolloin riskiarviota padolle, mikä kuitattiin sillä, ettei ongelmaa tai todellista terrorismin uhkaa ole.

Hellenbergin mukaan Ukrainan huoltovarmuus ja energiantuotanto nojaa juuri Dnipro-joen varrella sijaitseviin vesivoimaloihin. Siksi olisi syytä varmistaa ydinvoimaloiden kyky paikata vesivoimalan jättämä aukko energiantuotannossa mahdollisen iskun jälkeen. Lisäksi asukkaiden evakuointiin alueelta voidaan varautua.

Patotuhoista saatiin kesällä ensimakua, kun Kah’ovkan patoon kohdistunut isku jätti Hersonin alueen vedenvaraan. Vastaavia ”peruuttamattomia ratkaisuja” voidaan nähdä lisää sodan edetessä.

– Pelkään pahinta, mitä enemmän tilanne näyttää epätoivoiselta, sitä pahempaa on odotettavissa.

Paineen alla myös yhteys länteen

Toinen vaihtoehto on, että Venäjä iskee logistiikkaan. Hellenberg muistuttaa ”satamien onnettomasta tilanteesta”.

Seuraavaksi Venäjän katse voi kiinnittyä rautateihin, joiden varassa toimii koko Ukrainan huolto. Etenkin vaarassa on ”henkireikä” eli yhteys Lvivin kautta Puolaan. Lännen yhteyden tuhoaminen ”sopisi yhteen Venäjän doktriinin kanssa”. Hellenbergin mukaan Venäjä tuhoaa entistä systemaattisemmin Ukrainan huoltovarmuutta.

– Vedetään pistoke seinästä, Hellenberg tiivistää.

Hellenberg peräänkuuluttaa kansainvälisen yhteisön puuttumista asiaan, jotta huoltovarmuus ja siviilien liikkuminen saadaan turvattua.

Enemmän iskuja hallintoa vastaan

Jatkossa tullaan todennäköisesti näkemään myös enemmän suoria iskuja Kiovan hallintoa vastaan.

Kiovaa on suojannut niin kutsuttu pyhän kaupungin retoriikka, jota on viljelty huomattavasti Kremlin johtohahmojen puheissa. Se perustuu ultraortodoksiseen malliin, joka tähtää Kyiv Rusin tavoitteluun ja Kiovan valtaamiseen.

Hellenberg arvelee, että Kiovan historiallinen merkitys slaavilaiselle kulttuurille on osasyy sille, että Kiovan tuhoaminen on jätetty tähän mennessä ”suhteellisen vähälle”. Nyt Venäjän ”tavoitetila on muuttunut”,

– Ei pyritäkään enää säilyttämään näitä alueita vaan ensisijaisena pyrkimyksenä on kriittisten alueiden ja infrastruktuurin tuhoaminen, koska he eivät pystyneetkään vaihtamaan hallintoa kuten olettivat ja kääntämään kansan enemmistöä puolelleen.

Sota on maksanut Venäjälle niin paljon, ettei valtio tule tyytymään ”muutamaan läpiammuttuun kylään Itä-Ukrainassa”.

– Tavoitetilana on todellakin tuhota Ukrainan elinmahdollisuudet valtiona ja yhtenäisenä kansana.

Hellenberg vertaa toimia isovihan aikaan, jolloin Venäjä loi Ruotsin suuntaan puskurivyöhykkeen. Hänen mukaansa Venäjän sotatoimet ovat vähitellen muuttuneet siihen suuntaan, että Ukrainasta luodaan vastaavaa puskuria lännen ja Venäjän väliin. Sen saavuttaakseen Venäjä pyrkii tuhoamaan yhteiskunnan toiminnot peruuttamattomasti.

– Tuhottiin yhteiskunta järjestelmällisesti ja peruuttamattomasti, ei pyritty haltuunottoon tai hyötykäyttöön. Luotiin tyhjiö turvaamaan heidän strategista autonomiaansa. Nyt luodaan Ukrainasta ei kenenkään maa.

– Meneillään oleva sota toistaa Venäjän jo 1500-luvulla Liivinmaan sodan aikana lanseeraamaa menetelmää ”Rysskiy sposob delat’ veshchiis”. Käytetään viattomia siviilejä ja haavoittuvimpia ryhmiä välittömän yhteiskuntashokin luomiseen vihollisen selustassa.

"Kustannuksia vaikea edes kuvitella”

Viime vuonna energia ei toiminut paineena ainoastaan Ukrainalle vaan myös Ukrainaa avustaneille länsimaille. Hellenberg arvioi, että jatkossa Suomea voidaan painostaa laivaliikenteellä.

– Meidän laivaliikenteemme on haavoittuva ja Venäjän keinot häiritä sitä ovat moninaiset. He voisivat tehdä sen niin, etteivät varsinaisesti edes rikkoisi kansainvälisiä sääntöjä.

Yksi tapa häiritä Suomen huoltovarmuuden kannalta elintärkeää laivaliikennettä olisi luoda Itämerelle uhkakuva vaarallisista aineista tai niiden leviämisestä Itämerelle. Toinen merkittävä häiriötekijä voisi liittyä esimerkiksi pirkittyneeseen harjoitustilanteeseen, jossa Venäjä voisi vedota meriliikenteen turvallisuuden varmistamiseen läsnäolollaan.

Lisäksi voitaisiin luoda epäselvyyttä miinotteista. Hellenbergin mukaan pelkkä huhu miinoista riittää, eikä varsinaisia räjähteitä tarvitse edes vapauttaa seilaamaan Itämerelle.

– Yksikään laiva ei siellä liiku, jos on epäselvää, onko se turvallista vai ei.

Asiantuntija toteaa, ettei asiasta ole pidetty kovin suurta ääntä juuri sen vuoksi, että laivaliikenne on niin haavoittuvainen, eikä Suomella ole välttämättä keinoja varautua mahdollisiin uhkakuviin.

– Lentoliikenne on jo ottanut Venäjän huomioon, mutta laivaliikenteen osalta, jos meidän sykkivä sydämemme häiriintyisi, koituisi siitä tilanne, jossa joutuisimme ottamaan nopeasti käyttöön toimia, joiden kustannuksia on vaikea edes kuvitella.