Viihdyttäjäksi Pohjolaan
Ihmisten päät kääntyvät ja katseissa välähtää tunnistaminen Caron Wuotilan liikkuessa kaupungilla. Hänet muistetaan Caron Barnesina 1980–1990 -lukujen musiikki- ja viihdemaailmasta. Elämä heitti britin täysin suunnittelematta Suomeen vuonna 1983.
Suurperheen tytär
Barnesien kodin olohuone Boltonissa Englannissa oli aina sunnuntaisin täynnä elämää. Koti oli vaatimaton, mutta olipa siellä pieni mustavalkoinen televisio ja tietenkin radio.
– Joka sunnuntai dinnerin jälkeen kuuntelimme yhdessä radiota, tanssimme ja lauloimme. Minun ääneni kuului aina ylimpänä, Caron muistelee nauraen.
Caron oli vain muutaman vuoden ikäinen ja kuudes lapsi vasta tulollaan kun vanhemmat erosivat. Jamaikalta Englantiin 1950-luvulla tulleet isovanhemmat muuttivat äidin ja lasten turvaksi. Yksinhuoltajaäiti elätti katraansa ompelemalla kotona. Caron auttoi, minkä pystyi.
Vaikka hän tykkäsi laulaa ja näytellä, hän haaveili kampaajan ammatista. Äiti oli tätä haavetta vastaan.
Caronin vartuttua perhe muutti Manchesteriin.
– Olin töissä sihteerinä ja liikuin musiikkipiireissä. Poikaystäväni oli yhdessä bändissä rumpalina ja minä lauloin taustoja. Sitä kautta tutustuin Mary Pauliin, jolla oli ohjelmatoimisto.
Maryn kautta Caron toimi singing telegraph -esiintyjänä. Eräänlaisena laulavana onnittelukorttina.
– Se oli ihan ookoo hommaa. Paitsi pubeissa esiintyessäni tarvitsin turvamiehen humalaisten lähentelyiden takia.
Nainen ei empinyt, kun Mary vuonna 1983 tarjosi hänelle tamperelaisesta ohjelmatoimistosta tullutta pestiä. Helsinkiläisen Hotelli Vaakunan Sky Bar halusi kauniin, tummaihoisen naisen laulamaan ja soittamaan levyjä.
– Tiesin Suomesta ennakolta vain sen, että se on Neuvostoliiton naapuri. Olin nuori ja seikkailunhaluinen. Lähdin rahan perässä. Suomessa tienasin viikossa saman kuin Manchesterissa kuukaudessa.
Lähteekö väri?
Kylmä ja märkä Helsinki vaikutti takapajulalta. Caron huomasi erottuvansa huutomerkin tavoin joukosta. Maahanmuuttajat olivat vähissä.
– Tulin monikulttuurisesta Englannista, ja siksi tuntui oudolta kun ihmiset tuijottivat. Ihmiset sormeilivat hiuksiani ja kokeilivat, että lähteekö ihostani väriä, mutta rasismia en kohdannut. Ehkä siksi, että olin nätti nuori nainen.
Työympyröissä hän tapasi auttavaisia ja ystävällisiä ihmisiä, joista muutama kuuluu yhä ystäväpiiriin.
– Soitin Sky Barissa levyjä ja lauloin taustanauhojen kera.
Saapumisviikollaan Caron kohtasi Sky Barissa tulevan aviomiehensä. He olivat yhdessä lähes 15 vuotta.
– Hän oli liian ujo ottaakseen kontaktia. Hän pani Nisa Sorayan asialle. Nisan kautta päädyin sitten televisioon Desibeliapppelsiini-ohjelmaan, jossa lauloin taustoja ja soolona UB40:n Red Red Wine korkeissa koroissa ja minihameessa. Sen jälkeen Sky Bar oli täynnä ilta toisensa jälkeen.
Lehdistökin kiinnostui.
– Olin ihmeissäni ja yllättynyt, mutta ehkä olin jotain muuta kuin mihin oli totuttu.
Kielimuuri
Caron pääsi myös näyttelemään teatterissa ja elokuvissa, juontamaan, tekemään pari levyä ja mallintöitä.
– Sain tehdä enemmän kuin mistä olisin osannut uneksia. Yksi hienoimmista kokemuksista oli vuonna 1994, jolloin juonsin The Midnight Sun Song Festivalin Billy Carsonin kanssa.
Caron esiintyi Kivikasvojen televisioshow’ssa ja näytteli Spede Pasasen elokuvissa Vääpeli Körmy – Taisteluni (1994) sekä Tupla-Uuno (1988).
– Se oli hauskaa! Vesa-Matti Loiri oli kuvauksissa niin hauska, että tunsin itseni tosi epäammattimaiseksi, sillä nauroin koko ajan!
– Samoin oli huippua, että sain tehdä Carmen Negra -oopperan musikaalisovituksen Tampereen Teatterissa ja olla Helsingin kaupunginteatterin Hairsprayssa.
Hänen kaksi sooloalbumiaan eivät menestyneet isommin.
– Englanninkielinen musiikki ei kiinnostanut.
Nykyisin Caron ilmaisee itseään hyvin ymmärrettävästi suomeksi.
– Kotona puhumme sellaista finglishia!
Kielen oppiminen ei ollut helppoa.
– Se oli todella hankalaa. Menin yliopiston kielikurssille. Ei siitä mitään tullut. Kerrytin pari vuotta sanavarastoani kunnes aloin tajuta, että kuinka muodostaa suomeksi lauseita. Reissasin paljon yksin pitkin maata pitkin peräkyliä ja silloin oli pakko oppia.
Kohtalokas työ Islannissa
Caron haaveili aina äitiydestä. 1990-luvun puolivälin jälkeen avioliitto kuitenkin rakoili pahoin.
– Lähdin vuodeksi Islantiin, jossa esiinnyin oopperan Carmen Negrassa. Halusin päästä pois huonoista fiiliksistä, joita tunsin parisuhteessani.
Suomeen palatessaan Caron oli raskaana. Romanssi hänen odottamansa lapsen islantilaisen isän kanssa oli päättynyt. Samoin päättyi avioliitto Suomessa.
– En edes harkinnut, ettenkö olisi pitänyt lasta. Olin aina halunnut tulla äidiksi. Olin 39-vuotias Jayn syntyessä vuonna 1999. Äitiys tuntui ihmeelliseltä! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Yksin äidiksi
Yksinhuoltajuus ei pelottanut.
– Hei, minähän olen Boltonista, jossa olin nähnyt 15-vuotiaita yksinhuoltajaäitejä. Ei minulla ollut mitään hätää. Olin ehtinyt tehdä paljon kaikenlaista, joten tuntui hyvältä keskittyä lapseen.
Jay oli alle kouluikäinen kun Caron kohtasi toisen poikansa, Jaymen, isän. Poika syntyi 2005.
– Erosimme kun Jayme täytti vuoden. Olin jälleen yksinhuoltaja, mutta en koe, että poikani olisivat jääneet mistään paitsi.
Pelastaja menneisyydestä
Noin 11 vuotta sitten Caron oli Teatterin VIP:ssä, jossa julkkismies piiritti häntä. Pelastavaksi ritariksi ilmaantui mies, joka kertoi pelastaneensa hänet aiemminkin.
– En muista ensitapaamistamme, mutta olin silloin ollut esiintymässä Ylläksellä pian Suomeen tuloni jälkeen. Kesken esityksen olin saanut kimppuuni häirikön. Neljän nuoren miehen porukka oli tullut tanssimaan taustalleni häätääkseen häirikön. Pelastajani oli yksi noista neljästä.
– Eipä hän jäänyt silloin Ylläksellä mieleen, koska hän on minua viisi vuotta nuorempi! Enhän minä pikkupoikia katsonut!
He kävivät treffeillä ja aloittivat etäsuhteen, koska mies asui työnsä takia Sveitsissä. Caronilla on tarunhohtoinen muisto ensimmäisestä käynnistään siellä.
– Saavuimme illalla nälkäisinä St. Moritziin. Vain Pavarotti-niminen paikka oli auki. Sieltäkään ei saanut enää ruokaa, mutta jäimme viinille. Paikalle tupsahti iso seurue joukossaan Luciano Pavarottin näköinen mies. Juttelimme hänen kanssaan. Pöytään kannettiin salamia, juustoja ja samppanjapulloja availtiin miekoilla.
Mies oli paikan omistaja. Maksua hän ei tarjoiluista huolinut.
– Tarjoatte sitten kun tulen Suomeen!
Oopperalaulajan kaksoisolentoa ei ole näkynyt Suomessa, jonne pari perusti yhteisen kodin. Vuonna 2015 he avioituivat Ylläksellä lähimpien läsnä ollessa.
– 1.5. kello 15 vuonna 2015.
Entuudestaan lapseton aviomies otti Caronin pojat elämäänsä. Nyt kotona asuu ToPolassa pelaava lahjakas koripalloilija Jayme, 15. Mallintöitäkin tekevä Jay, 20, asuu omillaan.
– Jay teki Milanossa Armani Exchangen kampanjan, joka tulee myöhemmin julki. Odotan niin näkeväni sen. Olen hyvin ylpeä molemmista pojistani.
Caron täytti äskettäin 60.
– En olisi osannut kuvitella, että tämä ikä voi tuntua näin hyvältä. Töitäkin teen edelleen innolla. Uskomatonta kyllä, viime vuonna keikkoja oli enemmän kuin aikoihin. Tein 1920-luvun ravintolakabareen kahden muun naisen kanssa.
Korona-aika palautti Caronin elämään vanhan rakkauden: ompelemisen. Lehtisaaren kodissa surisee ompelukone ja kaapit pullistelevat kankaita.
– Ilman ompeluharrastusta olisin varmaan tullut korona-aikana hulluksi! Esittelen kätteni jälkiä Instagram-tililläni caronb1260.
Elämä on seesteistä.
– Kunpa elämä olisi jatkossa tasaista, korona pois lukien samanlaista kuin nyt. Mitään suurempia haaveita tai suunnitelmia minulla ei ole.