Näin kierrettiin autoveroa ennen – kilpajuoksua verottajan kanssa

Vauhtia oli yli 80, vaikka tämä on rekisterissä pakettiauto! Joo-o, ikkunat takana ja lapset kyydissä, saatte tästä sakot.

Näitähän näkee vieläkin! 80-luvun ikonisin ja möhkökattoisista piilofarmareista tyylikkäin oli Citroën BX, josta tehtiin VAN eli veronvälttöpaku korottamalla tavaratilaa kattoon laminoidulla lasikuituisella ”suksiboksilla”.

Niin vihainen isä poliisin pikatuomiosta oli, ettei tullut mieleenkään kysyä punanaamaiselta kuskiltamme, kuinka paljon sakkoa tuli.

Siihen mennessä reissu oli kiva. Autoliikkeessä työskentelevä isä oli juuri saanut alleen sinisen, pyöreäkulmaisen Ford Taunus 17 M -farmariauton, tätä uusinta vuosimallia 1961.

Kyse on autoveron tulkinnasta, isä myöhemmin selvitti. Liikkeen käyttöön ostetusta pakettiautosta ei tarvitsisi maksaa hurjaa autoveroa, mutta henkilö- tai farmariautosta kylläkin. Ja pakettiautossa pitää sitten olla takana sivuikkunoiden tilalla umpipeltiä.

Niin Taunuksessakin oli, paitsi että takapenkin kohdalle oli laitettu lasit, joten vain tavaratilan sivuikkunat olivat peltiä.

Se ei poliisin mukaan riittänyt, nämäkin lasi-ikkunat rikkoivat pakettiautosääntöä – ja isä vielä pakuille määrättyä 80 kilometrin nopeusrajoitusta.

Olimme ajelleet piilofarmarilla, pakettiautoksi veron välttämiseksi rekisteröidyllä henkilöautolla, tai sellaisen yrityksellä.

Piilofarmari-sana tuli sittemmin yleiseen käyttöön, kun autokansa alkoi pohtia keinoja 1958 ensin väliaikaisesti vuodeksi kerrallaan ja 1967 vakinaiseksi tulleen raskaan autoveron kiertämiseksi.

Kohde, autoveroton pakettiauto maksoi reilusti alle puolet henkilöautoversion hinnasta.

Joten kyllä löytyi vuosien mittaan lukuisia porsaanreikiä, joilla hienoista farmariautoista saatiin halpoja pakettiautoja. Ja verottaja tukki reiät aina uusin pykälin.

Oli pakun minimitavaratila ja tavaratilan minimikorkeus. Pakussa ei saanutkaan olla takapenkkejä. Pakussa sai olla takapenkit, mutta vain väliaikaiset, vaneriset, vain ohuilla pehmusteilla ja selkä menosuuntaan ja istuinkulmankin piti olla epämukava. Takaovista kulku oli tukittava estein. Oli minimipainoa, jota kerrytettiin jopa asentamalla alustaan lyijyä lisäpainoksi jne...

 Piilofarmari-innostus laantui, kun pakettiautojen autoverottomuus poistettiin 1993.

Ns. suksiboksikatot olivat mieliinpainuvia. Niistä näki heti, että piilofarmarihan tuossa. Kattoon reikä – ja päälle liimatulla lasikuitukopalla tuli upeasta Citroën BX -farmarista autoveroton Van, kun sisäkorkeutta oli pakettiautoksi vaaditut 130 senttiä.

Piilofarkuilla selittyy 1970-luvulla alkanut lava-autojen ja 80-lätkäisten jenkkifarkkujen buumi.

Piilofarmari-innostus laantui, kun pakettiautojen autoverottomuus poistettiin 1993.

Kokonaan harrastus ei toki ole loppunut, koska pakettiautot ”nauttivat” yhä veroalesta.

Entäs Taunus? Ehkä autoliike sai tuomion kumotuksi tai maksoi autoveron, koska saimme edelleen ajella 17 M:llä. Toisia takaikkunoita siihen ei kyllä koskaan asennettu. Pehmeä, tasaiseksi taittuva takapenkki siinä oli omasta takaa.

Mitä tavaraa tai asiaa kaipaat? Me etsimme tarinan. Vinkkaa osoitteeseen: sunnuntai@iltasanomat.fi

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?