Venäläinen autoilija oli kesällä 2017 liikenteessä itärajan tuntumassa, kun hän ruttasi saksalaisen lomailijan Toyota Avensis -henkilöauton.
Toyotaa paikkailtiin Suomessa sen verran, että saksalainen saattoi palata kotimaahansa, jossa auto siliteltäisiin lopulliseen muotoonsa myöhemmin.
Venäläisellä oli Green card -liikennevakuutus ja hänen asiansa hoitui Liikennevakuutuskeskuksessa. Täten kun saksalaisen auto oiottiin Suomessa, joutui Liikennevakuutuskeskus maksamaan korjauksen 630 euron kulut.
Lisäksi kymenlaaksolainen korjaamo teki arvion auton lopullisista korjauskuluista. Kokonaissummaksi tuli 2 630 euroa.
Kun saksalaisen auto syynättiin hänen kotimaassaan kertaalleen, löytyi korjattavaa kaikkiaan 4 430 euron edestä. Saksalaisella korjaamolla paljastui enemmän vaurioita kuin suomalaisella korjaamolla oli löydetty.
Kotimaassaan autonsa korjauttanut turisti vaati Liikennevakuutuskeskukselta 5 140 euron korvauksia. Vakuutuskeskus suostui aluksi tilittämään vain 2 000 euroa, jonka se katsoi riittäväksi summaksi.
Saksalainen palkkasi asiaansa hoitamaan suomalaisen juristin. Saksassa asiaa hoiti sikäläinen juristi. Vakuutuskeskus tuli vastaan maksamalla 300 euroa lisää korvauksia.
Liikennevakuutuskeskus pysyi Suomessa tehdyssä vahinkoarviossa sekä piti sitä kattavana ja oikeana. Vakuutuskeskuksen mielestä saksalaisessa arviossa oli nähty vaurioita osissa, jotka eivät olleet edes vioittuneet ja remontissa oli vaihdettu turhaan jotain jopa turhaan.
Asia eteni myös Liikennevahinkolautakunnan käsittelyyn. Lautakunnan tehtävänä on antaa lausuntoja vahinkoasioissa.
Lautakunta totesi, että saksalainen kustannuslaskelma oli perusteellinen ja saksalaiselle on korvattava hänen vaatimansa summa kokonaisuudessaan. Lopulta Liikennevakuutuskeskus maksoi korjauslaskun sen mukaisesti mitä saksalainen osapuoli oli vaatinutkin.
Muutaman tuhannen euron korjauslaskusta tuli kymmenien tuhansien riita. Kuvituskuva.
Kiista ei kuitenkaan päättynyt.
Saksalaiselle oli tullut asiansa hoitamisessa asianajokuluja, joita Liikennevakuutuskeskus ei suostunut korvaamaan, koska se ei pitänyt oikeusavustajan käyttämistä välttämättömänä eikä vakiintuneen käytännön mukaan avustajan kuluja makseta.
Kantaja perusteli vaatimustaan sillä, että ilman asiamiestä ulkomaalainen joutuisi liikennevahinkoasiassa epätasa-arvoiseen asemaan suomalaisen autoilijan kanssa, mikä olisi vastoin vihreä kortti -järjestelmän tarkoitusta.
Käräjäoikeuden näkemys oli, että kantaja joutui käyttämään asiamiestä oikeutensa turvaamiseksi jatkaakseen asian käsittelyä ja kantajalla oli oikeus korvauksiin asianajajan käyttämisestä.
Käräjäoikeus määräsi Liikennevakuutuskeskuksen maksamaan kantajan 6 270 euron oikeudenkäyntikulut asian hoitamisesta Suomessa ja Saksassa sekä 3 430 euron oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.
Liikennevakuutuskeskus sai asiansa edelleen Helsingin hovioikeuden käsittelyyn, joka antoi ratkaisunsa tammikuun alkupäivinä.
Liikennevakuutuskeskus vaati saksalaiselta yli 21 000 euron oikeudenkäyntikulujaan ja vaati kanteen hylkäämistä.
Kantaja vaati valituksen hylkäämistä ja muistutti, että asiassa oli kyse myös kieleen perustuvasta välillisestä syrjinnästä, koska niin Liikennevakuutuskeskuksessa kuin liikennevahinkolautakunnassakin on mahdollista asioida vain suomen ja ruotsin kielillä.
Hovioikeus totesi, että asianajokulujen ja liikennevahingon välillä oli tosiasiallinen syy-yhteys. Liikennevakuutuskeskuksen on korvattava saksalaiselle hovioikeuskäsittelyn osalta 7 15 euron oikeudenkäyntikulut.
Yksi päätöksentekoon osallistunut hovioikeudenneuvos oli oikeudenkäyntikulujen osalta eri mieltä enemmistön kanssa. Hän olisi vapauttanut Liikennevakuutuskeskuksen velvollisuudesta korvata kantajan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta.
Muutaman tonnin kiistasta tuli lähes 39 000 euron oikeudenkäyntikulut, jotka kaikki menevät vakuutuskeskuksen kukkarosta.
