Tapiola on pilalla. Alkuperäisestä Tapiolasta ei ole enää juuri mitään jäljellä. Tapiola on tuhottu.
Tällaisiin väittämiin törmää usein Tapiolaa käsittelevissä verkkokeskusteluissa. Ja totta onkin, että Tapiolan keskusta on alkuperäisin puutarhakaupungin ajoista muuttunut aika lailla.
Sen sijaan Tapiolan asuinalueet ovat säilyneet monin paikoin lähes alkuperäisessä asussaan. Esimerkiksi Oravannahkatorin ja Pohjantorin ympäristöt näyttävät nykypäivän valokuvissa lähes tismalleen samoilta kuin 40–50 vuotta sitten.
Alkuperäistä Tapiolaa on säilynyt myös itäisessä lähiössä, josta koko Tapiolan rakentaminen aikanaan alkoi. Itäiseen lähiöön kuuluvat muun muassa Otsonkallio ja Mäntyviita. Valtaosa alueen asuinrakennuksista on 1950-luvulta. Alueen paikalliskeskus on Mäntytori, jossa toimii elokuvateatteri Kino Tapiola.
”Itäinen lähiö on säilynyt häkellyttävän hyvin. Se on pysynyt eräänlaisena 1950-luvun historian monumenttina”, sanoo Timo Tuomi. Tuomi toimi Espoon kaupunginmuseon johtajana vuosina 2009–2014 ja on kirjoittanut kirjoja Tapiolasta ja sen historiasta.
Tuomi uskoo, että itäisellä lähiöllä on hyvät mahdollisuudet säilyä 1950-luvun historian monumenttina myös tulevaisuudessa. Tässä auttaa se, että kun alueen asemakaavoja on tarkistettiin, pyrittiin tonteilta poistamaan toteuttamatonta rakennusoikeutta. Näin ennaltaehkäistään sitä, että alueelle nousisi sen nykyistä ulkoasua vahingoittavaa lisä- ja täydennysrakentamista.
”Asuinalueilla se asia, minkä kanssa olisi hyvä olla tarkkana, olisi se, että kun asuinrakennukset ovat korjausiässä, niissä pyrittäisiin mahdollisimman hyvin säilyttämään alkuperäinen 1950-luvun ilme.”
Tapiolan suurimmat mullistukset ovat tapahtuneet keskustassa. Tapiolan alkuperäisen keskustan, johon kuuluvat muun muassa keskusallas, uimahalli ja keskustorni, eteläpuolelle nousi 1980-luvulla runsaasti uutta rakentamista.
”Tapiolan keskusta on kokenut monta vaihetta sitten alkuperäisen keskusta-akselin. Tulkinnat siitä, kuinka paljon nykyään enää voidaan puhua puutarhakaupungin keskustasta vaihtelevat sen mukaan, keneltä kysytään. Minun mielestäni alkuperäisestä puutarhakaupungin keskustasta ei voida enää puhua”, Tuomi sanoo.
Viime vuosina Tapiolan keskustasta on purettu juuri 1980-luvun rakennuksia, kuten esimerkiksi Vesiputoustalona tunnettu toimistorakennus ja Stockmannin tavaratalon vanha rakennus.
Tekemättömäksi 1980-luvun muutoksia ei kuitenkaan saada ja toisaalta esimerkiksi metro vaikuttaa siihen, että paine ja tarve lisärakentamiselle metroaseman läheisyydessä on kova. Tämä näkyy muun muassa siinä, että Pohjantien varrelle on noussut useampi uusi asuinkerrostalo ja aivan Tapiolan keskustaan rakennetaan asumista.
Toisaalta voidaan myös pohtia sitä, että jos keskustaa ei uudistettaisi ja asumista rakennettaisi lisää, minkälaiset mahdollisuudet silloin olisi säilyttää palveluita Tapiolassa? Esimerkiksi 1950- ja 1960-luvuilla yhdessä asunnossa asui enemmän ihmisiä kuin nykyään, jolloin myös palveluiden käyttäjiä oli enemmän.
”Se on kiusallisen hyvä kysymys. Heikintori on tästä hyvä esimerkki. Sehän ei ole pärjännyt. Muutokset ovat tässä suhteessa olleet aika väistämättömiä.”
Uudessakin rakentamisessa pitäisi kuitenkin huomioida Tapiolan alkuperäinen ilme ja mittakaava, Tuomi sanoo.
”Alunperin ajatus on ollut, että kun Tapiolaan tullaan Helsingistä päin, arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema keskustorni nousisi maisemasta kuin majakka. Nyt keskustaan rakennetut uudet asuintornit ovat hämärtäneet tätä ajatusta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko uudet talot hyvää arkkitehtuuria vai eivät, ne ovat vain väärässä paikassa.”
Myös autoistuminen on vaikuttanut voimakkaasti siihen, miltä Tapiola tänä päivänä näyttää.
Tapiolan suunnittelussa ei alunperin otettu huomioon sitä, ettei sieltä ollut oikein mitään järkeviä kulkuyhteyksiä Helsinkiin, sillä alueesta oli tarkoitus tehdä omavarainen. Tämä osoittautui kuitenkin hyvin nopeasti utopiaksi.
Jo 1970-luvulla otetuissa ilmakuvissa näkyy, kuinka isot parkkikentät nielaisevat alueita Tapiolan keskustan kupeessa. Suuret autoväylät, kuten Etelätuulentie, Pohjantie, Merituulentie ja Tapiolantie, ovat puolestaan pirstoneet Tapiolaa.
”Ei aikanaan voitu aavistaakaan, että sellaisia Tapiolaan tulee. Heikki von Hertzenin mielestä ne pilasivat Tapiolan alkuperäisen idean. Toisaalta liikenne- ja joukkoliikenne pitää hoitaa jotenkin”, Tuomi pohtii.
1950-luvulla pohdittiin raitiolinjan vetämistä Helsingistä Tapiolaan Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta. Se olisi voinut vähentää autoistumisen aiheuttamia haittoja Tapiolassa.
”Jokaiselta vuosikymmeneltä löytyy asioita, joita olisi voinut tehdä toisin, jos sitä alkaa oikein miettiä.”
Tulevaisuudessa Tapiolan isoja kysymysmerkkejä ovat Tapiolan uimahallin kohtalo sekä kulttuuritalon remontti. Arkkitehtonisesti arvokas Tapiolan uimahalli on ollut suljettuna vuosia ja sen purkamisesta on käyty keskustelua. Kulttuuritaloa ja sen ympäristöä taas on tarkoitus uudistaa isosti lähivuosina.
”Jos kulttuuritalon uudistus onnistuu elävöittämään keskusaltaan ympäristön, se olisi todella hienoa. Se on hyvän ja taitavan suunnittelun paikka. Jos se epäonnistuu, on vaara, että alkuperäisyyden rippeet keskusaltaan reunalta katoavat.”
Jutun vanhat valokuvat ovat Espoon kaupunginmuseon Bodom–Ämmässuo-näyttelystä, joka esittelee vanhoja valokuvia kaikista Espoon virallisista kaupunginosista. Näyttelyn oli määrä aueta 18.3., mutta toistaiseksi valokuviin voi tutustua arkistojen, kirjastojen ja museoiden tiedonhakupalvelussa Finnassa.
