Kuvittele vuotta ja neljää vuodenaikaa. Millainen kuva päähäsi piirtyy juuri nyt? Näetkö vuodenajat kellotaulussa? Kulkevatko vuodenajat kellossa myötäpäivään vai vastapäivään? Tai ehkä näetkin vuoden kulun janana, joka alkaa ylhäältä ja päättyy alas?
Jokaiselta löytyy tähän luultavasti mielipide, mutta osaisiko kukaan vastata siihen, miksi hahmotamme vuodenaikojen kulun niin eri tavoilla.
Tässä muutama esimerkki, miten ihmiset visualisoivat vuoden kierron.
Tätä tuiki tärkeää aihetta ei juuri ole tutkittu, mutta kokeillaanpa kysyä Helsingin yliopiston professorin ja aivotutkijan Minna Huotilaisen näkemystä.
– Mielenkiintoinen aihe. Jotenkin haluaisin selittää sen sillä, että ihmiset ovat nähneet sen tavan esittää aikaa jossakin ja siitä omaksuneet sen itsellensä. Eli se ei tulisi tavallaan tyhjästä.
– Meille on lapsina visualisoitu tätä jo silloin, kun emme vielä tienneet mitä vuodenajat ovat.
Huotilainen itse hahmottaa vuoden kierron näin:
– Näen sen ruudukkona, että siinä on kolme tai neljä kuukautta rivissä ja sitten kolme tai neljä kuukautta sarakkeessa, eli se etenee vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Eli juuri se kaikkein tylsin tapa ajatella näitä kuukausia, Huotilainen toteaa.
Huotilaisen lapset ovat taas oppineet näkemään vuoden kierron täysin toisin.
– Lapsillani oli sellainen lasten piirroskuva missä oli kaikista vuodenajoista kuva ja ne oli siinä ylhäältä alaspäin sellaisessa rivissä, että siellä aloitettiin keväästä ja sitten tuli kesä ja syksy ja talvi. Siinä on yksi tällainen tosi tyypillinen tapa visualisoida sitä, että millä tavalla on nähnyt vuodenajat ensimmäistä kertaa.
Professori ja aivotutkija Minna Huotilainen Helsingin yliopistolta.
Moni näkee vuoden kulun kellotauluna niin, että vuodenajat kulkevat joko myötä- tai vastapäivään.
Vastapäivään kulkeva vuosikello herättää tutkijassa ihmetystä.
– Sitä on tosi vaikea ymmärtää, että miten se on mahdollista. En keksi sille kyllä mitään selitystä, koska kyllähän myötäpäivään kulkeva kello on meille sellainen tuttu tapa jäsentää aikaa.
– Mutta että miksi vuosi kulkisi takaperin, niin siihen en pysty vastaamaan, kuulostaa tosi oudolta, mutta tietysti myös inhimilliseltä, että tällaisiahan me ihmiset ollaan, Huotilainen naurahtaa.
Huotilaisen mukaan esimerkiksi vasenkätisyys saattaa osaltaan selittää vastapäiväisyyttä.
– Jos ajattelee vasenkätisiä ihmisiä ja heitä pyydetään piirtämään ympyrä, niin se myötäpäivään ympyrän piirtäminen ei ole yhtä luonteva kuin vastapäivään. Eli sekin voi vaikuttaa siinä.
Kellotauluihmiset näkevät vuoden ikuisesti kiertävänä jatkumona, sanoo tutkija.
– Ajattelisin, että siinä korostuu rytmisyys, että nyt on syksy, mutta tämä on vain yksi syksy tällaisessa jatkumossa. Eli samalla tavalla kuin ne kellon viisarit kiertävät ikuisesti ympäri sitä kelloa, niin samalla tavalla ne vuodenajat vain tulevat ja toistuvat vuodesta toiseen.
Osa taas näkee vuoden kierron janana, joka alkaa tammikuusta ja päättyy joulukuuhun.
– Ehkä sillä janalla tulee sellainen olo, että tämä elämä etenee pisteestä a pisteeseen b vääjäämätöntä tahtia ja jokainen askel on aina askel eteenpäin sillä janalla. Kun taas sitten siinä kellotauluajattelussa se on enemmän sellaista, että jälleen kerran olemme taas tässä syksyssä ja kohta olemme taas talvessa.
Kellotauluajattelussa mikään ei ala eikä pääty, kun taas jana-ajattelussa on selvä alku ja loppu.
– Että olisiko se kellotaulukuva vähän armollisempi. Ehkä jopa niin, että siinä vaiheessa kun minuakaan ei enää täällä ole, niin se kello kuitenkin siellä kiertää ja ne vuodenajat vaihtuvat. Eli siinä mielessä, jos ajattelee sitä jana-ajattelua, niin siinä se jana vain päättyy.
Oikeaa tai väärää tapaa tässä ei ole, mutta tutkija puhuu näkemysten erilaisesta luonteesta.
– Kello voisi olla laajakatseisempi tapa nähdä maailma, eli siinä ihminen näkee muutakin kuin sen oman elämänsä ja oman elämänvaiheensa. Eli täällä tapahtuu minusta riippumattakin näitä vuodenaikasyklejä ja se mitä minä teen, ei siihen vaikuta millään tavalla. Eli maailma pyörii radallaan edelleen.