– Kuningasajatukseni on se, että on tapahtunut kulttuurimurros: olemme astuneet uusromantiikan aikaan, Hietala sanoo.
Turun yliopistossa vaikuttava elokuva- ja televisiotieteen dosentti on pannut merkille, että monille yhteiskunnan ja median ilmiöille löytyy vastapari romantiikan aikakaudelta, joka ulottui 1700-luvun lopulta 1800-luvun puoliväliin. Jo kaduilla vastaan astelevat goottinuoret muistuttavat mediatutkijaa ilmiön voimasta.
Mediassa uusromantiikka tarkoittaa hänen mukaansa tunteiden ja elämyksellisyyden tunkeutumista kaikkeen tiedonvälitykseen ja viihteeseen.
– Tosi-tv:n tulo on pelkästään uusromantiikan tuote, kuten myös juorulehdistön nousu. Minulle tosi-tv tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihmisiä saatetaan erilaisilla syillä tilanteisiin, joissa syntyy tunteita.
Hietalan silmissä näyttää siltä, että tunnereaktioiden aikaansaamiseksi ovat nyt kaikki keinot sallittuja ja tunteet saavat mieluusti olla itkua ja aggressiota.
– Uusromantiikka ei tarkoita ruusunpunaa, vaan kaikenlaiset tunteet ovat arvossaan. Pääasia on, että ne ovat suuria ja aitoja.
Vedenjakajana Hietala pitää Walesin prinsessan Dianan kuolemaa vuonna 1997.
– Se synnytti käsittämättömän globaalin tunnebuumin, johon kukaan ei osannut varautua. Englantilaiset olivat tehdä vallankumouksen, kun kuningatar ei suostunut laittamaan lippua puolitankoon prinsessan kuoltua. Hongkongin pörssissä pidettiin hiljainen hetki. Marilyn Monroeta ja Elvistäkin surtiin aikanaan, mutta ei se tätä luokkaa ollut.
Hietalan mielestä Diana-ilmiö keikautti asiat päälaelleen.
– Aikaisemmin elämyksiä ja tunteita pidettiin asiana, joita sai kokea yksityisesti, mutta ei niitä hehkutettu julkisuudessa. Valistuneen ihmisen tuli olla älykäs ja rationaalinen.
Tunteiden vyöry mediassa ei ole rajoittunut televisioon. Hietala laskee juorulehdistön nousun samaan ilmiöön.
– Seiskan ja vastaavien lehtien ei enää tarvitse hävetä, vaan ne voivat tunnustautua suoraan juorulehdiksi. Tämä ei olisi mahdollista ilman uusromantiikkaa, joka sallii juoruilun ja yksityiselämästä kiinnostumisen. Muutkin tutkijat ovat puhuneet esimerkiksi päivälehdistön viihteellistymisestä, mutta minusta se on tunteellistumista.
Hietalan mielestä myös päivälehdistö pyrkii nykyisin vetoamaan tunteisiin. Niiden sivuilla esitellään yhä enemmän asioita, jotka ennen eivät olisi ylittäneet uutiskynnystä. Sama koskee televisiouutisia.
– Viime vaaleissa uutiset näyttivät puoluejohtajaa saapumassa omiin vaalivalvojaisiinsa. Kuva seurasi lähes ihotuntumalta, kun vaimo kapsahti tämän kaulaan, ja siinä sitten kuunneltiin, mitä aviopari puhui. 15 vuotta sitten olisi ollut mahdotonta ajatella noin intiimiä vaaliohjelmaa.
Hietala näkee, ettei puhdasta asiallisuutta ole enää olemassa. Media käsittelee kaikkia asioita tunnepitoisesti.
– Kaikkeen sekoittuu inhimillinen kokija, subjektiivisuus ja tunteet, Hietala tiivistää.
Hänen mukaansa uudenlainen uskottavuus vaatii, että tunteet otetaan huomioon.
– Kun ennen erotettiin tunteet ja äly, niin nykyään ajatellaan, että ihminen ei pysty suhtautumaan mihinkään puhtaasti järjen pohjalta.
Samalta pohjalta Hietala julistautuu väkivallan ja tirkistelyn kannattajaksi.
– Ajattelen niin, että ihmiset eivät ole vielä ymmärtäneet, että on ihan ok olla kiinnostunut tosi-tv:stä ja tirkistelystä.
Hietala liputtaa myös väkivallan puolesta.
Hänestä olisi jopa tärkeää suosia "oikeanlaista väkivaltaa", sillä se olisi yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta terapeuttinen tapa purkaa paineita.
Hietalan mukaan terapeuttisen väkivallan tunnistaa simppelistä rakenteesta: kyse on tilien tasaamisesta.
– Se toteutuu kun katsotaan väkivaltatarinaa, jossa pahis vahingoittaa sankaria tai sankarin läheisiä. Sankari lähtee rankaisemaan konnaa. Lopussa sankari maksaa konnalle samalla mitalla.
– Valistuksen järkikulttuurissa puhutaan siitä, että pitää antaa anteeksi. Jos konna katuu, häntä ei tarvitse rangaista. Me ihmiset emme sydämessämme hyväksy tällaista ajattelua. Väkivallan saama väkivaltainen rangaistus saa asiat tasapainoon. Silloin koemme, että oikeus toteutuu.
Mediataloille Hietala suosittelee edelleen tunteisiin investoimista.
– Olisin sitä mieltä, että seuraavat kymmenen vuotta voi laskea tämän varaan aivan hyvin.