Venäjä haluaa Suomelta uuden selvityksen Koiviston kirkon vierellä olevasta suomalaisesta sankarihautausmaasta nykyisessä Karjalankannaksen Primorskissa. Lisäksi Venäjä katsoo, että sen tulisi saada uusia dokumentteja jopa kymmenistä muista suomalaisista sotilashautausmaista, jotta ne olisivat maiden välisen valtiosopimuksen piirissä.
Tämä kaikki käy ilmi Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen vastikään Moskovasta saamista kirjallisista vastauksista.
Koiviston sankarihautausmaan muistomerkki on nyt purettu kokonaan Viipurin kaupunginoikeuden jo syksyllä tekemän päätöksen mukaisesti.
Lopullinen purkaminen tuli yllätyksenä, sillä Suomeen ei ollut tullut sitä ennen tietoa oikeuden päätöksen lainvoimaisuudesta. Purkutyö tapahtui pian sen jälkeen, kun presidentti Vladimir Putin oli käynyt Pietarissa juhlimassa Leningradin saarron murtamisen 80-vuotispäivää 18. tammikuuta.
Tuoreet valokuvat Primorskista näyttävät, että hautamuistomerkkiin kuuluneiden kivien ja laattojen paikalla on nyt enää jäisiä kuoppia. Purkutyön suorittanut Korisstroi-yritys kertoi IS:lle, että maahan jäi vielä joitakin muistomerkin pohjarakenteita, jotka on tarkoitus purkaa myöhemmin keväällä lumen ja jään sulamisen jälkeen.
”He pyytävät nyt aloittamaan muistomerkkiasian käsittelyn alusta alkaen.
Sankarihautausmaan muistomerkki näytti tältä sen jälkeen, kun Koivisto-Seura oli saanut hauta-alueen kunnostettua 2019-2020.
Pienissä laatoissa oli talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden koivistolaisten sotilaiden nimet. Heitä on siunattu tälle paikalle yhteensä 102.
Taustalla on kiista sankarihautausmaan kunnostamisesta, mikä on tapahtunut Venäjän uuden tulkinnan mukaan ”luvattomasti ja omavaltaisesti”.
Venäjän ja Suomen välillä voimassa oleva valtiosopimus edellyttää, että kumpikin maa vaalii ja hoitaa toistensa alueilla olevia sotilashautausmaita. Venäjän puolella sopimuksen toteuttamisesta vastaa Putinin ukaasin nojalla Moskovassa toimiva Voennyje Memorialy -liitto, joka on lähestynyt vastikään suomalaista kumppaniaan Sotavainajien muiston vaalimisyhdistystä kahdella kirjeellä.
Kirjeistä käy ilmi, että Venäjä katsoo Koiviston sankarihautausmaan kunnostuksen tapahtuneen ilman valtiosopimuksen edellyttämiä toimenpiteitä.
Suomen Koivisto-Seura kunnostutti sankarihaudan omalla kustannuksellaan vuosina 2019-2020 ja hankki siihen tuolloin paikallisten viranomaisten luvat. Primorskilaiset historia-aktivistit nostivat kuitenkin muistomerkistä kohun, ja nyt Moskova kokee jääneensä sopimisprosessista syrjään.
Venäjä pyytää Suomelta nyt uusia dokumentteja muun muassa siitä, keitä henkilöitä on haudattu Koiviston sankarihautaan, millä alueella hauta tarkalleen sijaitsee ja ovatko jäänteet varmasti olemassa haudassa. Lisäksi Moskovaan pitää lähettää sankarihaudan kunnostuksen aikana laaditut aiemmat hankeasiakirjat.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Suominen tulkitsee Moskovasta tulleita kirjeitä niin, että Venäjällä on kuitenkin halua etsiä yhteisymmärrystä Koiviston sankarihaudan asiassa.
– Sellainen käsitys minulle on syntynyt, että heillä on yhteistyöhalua. He pyytävät nyt aloittamaan muistomerkkiasian käsittelyn alusta alkaen siten, kuten se heidän mielestään olisi pitänyt mennä ja pitäisi mennä.
Tässä sijaitsi aiemmin hautamuistomerkin pääpaasi.
Tässä sijaitsi pienessä kaaressa kuusi pientä nimilaattaa, joissa oli paikalle siunattujen suomalaisten sotilaiden nimet.
Voennyje Memorialyn kirjeistä käy ilmi, että Moskova olisi halukas myös muuttamaan Suomen ja Venäjän välillä olevan valtiosopimuksen tekstiä sekä perustamaan maiden välille uuden työryhmän. Suominen ei näe tälle tarvetta.
– Valtiosopimus on ollut voimassa reilut 30 vuotta ja sillä on tultu hyvin toimeen tähän saakka. En usko, että sen tekstin muuttaminen ratkaisisi nyt tätäkään asiaa, Suominen sanoo.
Moskovasta tulleista kirjeistä paljastuu myös, että Voennyje Memorialy katsoo useilla muillakin suomalaisilla sotilashaudoilla olevan vastaavanlaisen ”sopimuksettoman tilan” kuin on heidän mielestään nyt Koivistolla.
Kirjeissä mainitaan 12 suomalaisten sotilaiden hautaa, joiden vaaliminen on Venäjän nykyisen näkemyksen mukaan tehty asianmukaisesti valtiosopimuksen edellyttämällä tavalla. Suurin osa näistä on neuvostoviranomaisten perustamia sotavankien hautausmaita.
– Liitto lähtee siitä, että kaikki muut suomalaisten sotilaiden hautapaikat (Venäjän alueella) on kunnostettu ilman Sopimuksen (valtiosopimuksen) edellyttämiä toimenpiteitä, yhdessä kirjeessä lukee.
Voennyje Memorialyn mukaan Suomen pitäisi nyt toimittaa Venäjälle ajankohtainen luettelo muista Venäjän alueella olevista suomalaisista sotilashautausmaista ja liittää mukaan kaikista niistä vastaavat dokumentit kuin Venäjä vaatii nyt Koiviston hautausmaan osalta.
Poistettujen nimilaattojen takana on hauta-alue, jota suojaamaan Koivisto-Seura istutti runsaasti pensaita. Ne ovat jääneet myös hoitamatta viime vuosina, koska koivistolaiset eivät ole itse päässeet käymään paikan päällä koronarajoitusten ja Ukrainan sodan vuoksi.
Pertti Suomisen mukaan Venäjän uusi selvityspyyntö koskee käytännössä kaikkia entisten suomalaisseurakuntien sankarihautausmaita, mikäli ne halutaan valtiosopimuksen piiriin kuten Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys on esittänyt.
– Niitä on kaikkineen noin viisikymmentä. Tosin osa niistä on tuhoutunut Venäjällä jo aiemmin muun muassa rakentamisen vuoksi, Suominen arvioi.
Suomisen mukaan entisten suomalaisseurakuntien alueilla olevia sotilashautausmaita ryhdyttiin kunnostamaan 1990-luvun alussa suomalaisvoimin, ja tuolloin Venäjän byrokratia oli kaikkineen nykyistä yksinkertaisempaa.
– Suomen puolelta asiaa hoiti tuolloin opetusministeriö ja kunnostustöitä tekivät usein suomalaiset pitäjäseurat. Venäjän puolelta yhteistyökumppaniksi riitti tuolloin paikallishallinto, vaikka jokin tieto heiltä meni varmasti silloinkin Moskovaan, Suominen kuvailee.
Valtiosopimuksen käytännön toimia linjanneen sotavainaja-asioiden yhteistyöryhmän 1990-luvun pöytäkirjoista saa Suomisen mukaan myös sen käsityksen, että pitäjäseuroille annettiin suhteellisen vapaat kädet toimia. Tästä oltiin vielä tuolloin yhtä mieltä.
Vasta Koiviston sankarihaudan kunnostamisen jälkeen Suomisellekin paljastui, että Venäjä ei enää salli pitäjäseurojen asioida suoraan paikallishallinnon kanssa, vaan kaikki luvat pitäisi hankkia Moskovan eli Voennyje Memorialin kautta.
– Koiviston tapauksen opettamana laadimme jo kaksi vuotta sitten pitäjäyhteisöille yksityiskohtaiset ohjeet hautausmaiden kunnostamisesta, Suominen kertoo.
Voennyje Memorialyn kirjeestä ei käy ilmi, mihin toimenpiteisiin Venäjä mahdollisesti aikoo ryhtyä niiden muiden suomalaishautojen kohdalla, jotka on heidän nykytulkintansa mukaan kunnostettu ilman valtiosopimuksen edellyttämää prosessia.
Koiviston sankarihaudan ”luvattomaksi” väitetyn muistomerkin purkaminen antaa kuitenkin viitteitä siitä, että Venäjä saattaisi ryhtyä purkamaan myös muiden suomalaisten sankarihautojen muistomerkkejä.
– Tällainen purkamisriski voi olla olemassa. Venäläisen osapuolen nyt pyytämien tietojen kasaaminen olisi joka tapauksessa ison työn takana ja veisi aikaa, vaikka tiedot sinänsä ovat Suomessa hyvin tallessa, Suominen arvioi.
Pertti Suominen kuvattuna Hietaniemen sankarihautausmaalla Helsingissä.
Primorskissa paikalliset historia-aktivistit ovat protestoineet myös sitä, että kaikkia Koiviston sankarihautaan siunattuja sotilaita ei ole faktisesti haudattu sille paikalle. Venäläinen käytäntö ei tunne suomalaista tapaa, jolla jokaiselle sotilaalle merkittiin oma hautapaikka, vaikka hänen ruumistaan ei aina voinut sodan aikana saada siihen haudattavaksi.
Venäläiset historia-aktivistit ovat myös esittäneet vaihtoehtoisen teorian, jonka mukaan Koiviston kirkon vierelle olisi haudattu talvisodan päätteeksi neuvostosotilaita ja heille pitäisi nyt pystyttää vähintäänkin rinnakkainen muistomerkki.
Suominen on tutkinut aktiivisesti suomalaisia sotapäiväkirjoja ja arkistoja, mutta suomalaisista asiakirjoista ei ole löytynyt mitään viitteitä siitä, että kirkon vierellä olisi sijainnut neuvostosotilaiden hauta suomalaisten palatessa takaisin Koivistolle jatkosodan aikana.
Koiviston seurakunnan kirkkohoitokunnan pöytäkirjan mukaan tammikuussa 1942 hyväksyttiin Ilmari Virkkalan suunnitelma sankarihautausmaan sijoittamisesta ja lisämaan hankkimisesta sitä varten.
Vladimir Pintshuk ja Boris Skok ovat primorskilaisia historia-aktivisteja. Kohu Koiviston sankarihaudasta sai alkunsa Venäjällä paljolti juuri heidän esittämistään erilaisista epäilyistä.
Koiviston sankarihautausmaa on joutunut Venäjällä myös rankkojen fasismiväitteiden kohteeksi.
Putinin Venäjä hakee oikeutusta nykyiselle Ukrainan sodalle väittämällä, että Ukrainassa kyse on kaikkineen eurooppalaisen natsismin noususta ja ikään kuin jatkosta toiselle maailmansodalle.
Suomea syytetään Venäjällä lisäksi nyt osallisuudesta Leningradin piirityksen ”kansanmurhaan”. Venäläisten aktivistien esittämien epäilyjen mukaan myös Koiviston sankarihaudassa saattaisi levätä ”sotarikoksiin” syyllistyneitä ”natsiarmeijan sotilaita”. Suomalainen historiankirjoitus ei tue mitään näistä väitteistä.
Suomisen mukaan Venäjän nyt harjoittama historian uudelleentulkinta fasismiväitteineen ei sovellu hyvin yksiin Suomen ja Venäjän välillä voimassa olevan valtiosopimuksen humanitaaristen periaatteiden kanssa.
Suomi on pitänyt tähän asti – ja pitää yhä edelleen – tarkasti huolta velvoitteistaan hoitaa omalla alueellaan sijaitsevia neuvostoliittolaisten sotilaiden hautoja.
– Suomessa on kaikkineen noin 140 eri kohdetta, joihin on haudattu neuvostoliittolaisia sotilaita. Heitä on yhteensä noin 14 000. Suomi on hoitanut ja hoitaa yhä edelleen heidän hautojaan hyvin, joko vapaaehtoisten avulla tai Itä-Suomen aluehallintoviraston kustannuksella, Suominen muistuttaa.
”Suomi on hoitanut ja hoitaa yhä edelleen neuvostosotilaiden hautoja hyvin.
Suomisen mukaan osa neuvostosotilaiden haudoista on jo merkitty Suomessa Maanmittauslaitoksen kartoille ja rekistereihin, ja loputkin tärkeimmistä haudoista on tarkoitus viedä sinne lähiaikoina.
