Professori Kari Suomalaisen syntymästä tulee tänään 100 vuotta. Maan merkittävimpänä poliittisena pilapiirtäjänä toimineen Suomalaisen oivallukset kuuluivat vuosikymmenten ajan Helsingin Sanomien seuratuimpaan sisältöön.
Teatteri Jurkan hallintopäällikkö Lilli Earl, 56, on tyytyväinen isänsä tytär.
– Olin niin isin tyttö kuin vain voi olla. Isä ei osannut halata, mutta hän osoitti lämpöä muin tavoin. Ohimennessään hän usein taputti päätäni, myös jossain vaiheessa sairauden takia kaljua päätäni. Se oli hänen tapansa osoittaa välittämistään, Lilli Earl kertoo.
Isä näytti aina tunteitaan tekemällä.
– Kun olin syömishäiriön takia viisi päivää sairaalassa, isä tuli joka päivä kesken töidensä, istui sängyn vieressä lukemassa Ilta-Sanomat ja lähti sanoen tulevansa takaisin seuraavana päivänä. Vaikka emme silloin puhuneet paljon, tuli turvallinen olo.
Työpaineiden hellitettyä Kari Suomalainen muuttui.
– Olen äärettömän onnellinen, että eläkkeelle jäämisen jälkeen isällä ja äidillä oli älyttömän hyvät välit. Isä oli loppuvuodet pehmeä ja lempeä. Meistä tuli isän kanssa hyvin läheisiä, kun kuskasin isää paljon sairaalaan.
Omakuva: Mustahattuinen taiteilija oli Karin omakuva koko uran ajan.
Sairaalaan ei menty sen takia, että Kari Suomalainen oli maan tunnetuin luulosairas, vaan ihan oikeiden vaivojen takia.
– Oli kaikenlaista kremppaa, mutta sen sijaan isä panikoi ihan turhia vaivoja, koska oli pahasti luulosairas. Jos ei ollut mitään todellista vaivaa, hän mietti koko ajan, mikä hänellä voisi olla.
Todellisiakin sairauksia ilmeni.
– Isällä oli torticollis, joka kääntää päätä vinoon. Häneltä löytyi myös hyvänlaatuinen kasvain aivojen takaosasta. Se oli ollut vaaraton, kunnes alkoi iän myötä kasvaa ja painaa kuulohermoa.
Kari Suomalainen teki piirroksensa itsepäisesti, eikä hän suostunut kuuntelemaan poliitikkojen tai muiden toiveita. Hänellä itsellään oli vahvat mielipiteet.
Kari Suomalaisen tytär Lilli Earl arvelee, että hänen isänsä sai nukkua pois helpottuneena. –Tämä nykyaika olisi voinut olla hänelle vähän liikaa.
Piirtäjälegendan leski Lippe Suomalainen tutustui heinäkuussa miehensä elämäntyöstä koottuun juhlanäyttelyyn uudistuneessa Visavuoren Kari-paviljongissa. Torstain juhlatilaisuuteen hän ei saavu. –Äidillä on tällä hetkellä selän kanssa ongelmia, hän ei pysty istumaan autossa pitkää matkaa, Lilli Earl mainitsi.
Kasvain löytyi 90-luvun puolivälissä nelisen vuotta ennen kuolemaa.
– Kasvain havaittiin, kun isän selkäydinkanava meni tukkoon ja hänelle asennettiin suntti kuljettamaan selkäydinnestettä.
Kasvain oli niin hankalassa paikassa, ettei sitä voitu leikata.
– Isä oli sen verran vanha ja kasvain kasvoi niin hitaasti, ettei se ehtinyt isän elinaikana haitata kuin kuuloa.
Valkeakoskelle Visavuoreen eläkkeellä muuttanut Suomalainen pärjäsi hyvin suntin pitäessä selkäydinkanavan toiminnassa. Viimeisinä elinkuukausina kunto kuitenkin heikkeni. Oopperalaulajana tunnettu sisar Maaria Eira kuoli juhannuksen aikaan Roomassa. Hänet löydettiin kodistaan Roomasta pari päivää kuoleman jälkeen.
– Pipsun kuolema oli isälle kova isku. En tiedä, antoiko isä periksi vai lannistuiko, mutta hänestä tuli melankolinen.
Veli ei päässyt sisarensa pikaisesti pidettyihin hautajaisiin Roomaan.
– Se suretti isää. Hän vetäytyi ja oli ajatuksissaan. Elämä tuntui lyövän aika kovalla kädellä. Luulen isän päättäneen, että oli tullut aika lähteä.
Kari Suomalaisen elämänliekki sammui 78-vuotiaana elokuussa 1999 Valkeakosken sairaalassa. Yöpöydälle jäi kirja Kuolema saapuu keskiyöllä ja vähän yli keskiyöllä pysähtynyt kello. Hoitaja oli käynyt tarkistuskäynnillä puoliltaöin ja silloin kaikki oli vielä kunnossa.
– Isän lähtö ei tuntunut niin pahalta, koska olimme ehtineet sanoa monta kertaa, että rakastimme toisiamme. Uskon isän poistuneen täältä ehkä vähän helpottuneenakin. Tämä nykyaika olisi voinut olla hänelle vähän liikaa. Isällä oli tapana sanoa, ettei hän kuulu seuraavalle vuosituhannelle.
Isän jäätyä eläkkeelle aikaa oli ehditty viettää yhdessä. Työvuosina elämä oli toisenlaista. Päivittäin piti keksiä lukijoita kiinnostava aihe.
– Paine oli kova ja isä stressasi, koska seuraavan päivän kuvan piti olla vähintään yhtä hyvä kuin edellinen. Tai mielellään vielä parempi. Eläkkeelle jäätyään isä sanoi, että hän oli elänyt kuin psykoosissa koko elämänsä. Jatkuvassa stressissä ja paineessa. Ihmettelen, ettei isä missään vaiheessa romahtanut, koska teki aivan hulluna töitä.
1954: Karin rakastetuimmaksi piirrokseksi on valittu tämä kuva, jossa Jeesus seisoo kerjäämässä Helsingin joulukadulla. Kuvan alkuperäinen nimi on "Kuokkavieras syntymäpäiväkesteissä eli näkymä joulukadulta". Äänestyksen järjesti Visavuoressa sijaitseva Kari-paviljonki vuonna 2009.
1957: Alkuaikoina Karin piirrokset sisälsivät enemmän yksityiskohtia ja aiheetkin saattoivat olla kokonaisia aatesuuntia käsitteleviä.
1958: Piirros jäljitteli Ilja Repinin kuulua maalausta Volgan lautturit. Kritiikin kohteena oli Neuvostoliitto ja sen johtaja Nikita Hruštšov, jonka johdolla lautturin rooliin alistettiin Itä-Euroopan maat. Kari piirsi kuvan Lontoon maailmannäyttelyyn 1958 ja se herätti laajaa kansainvälistä huomiota uskaliaisuudellaan. Kekkonen pyysi lautturikuvaa anteeksi Neuvostoliitolta viitaten ”maamme piirtäjiin”. Suomessa piirros julkaistiin kokoelmakirjassa vasta 1985.
1962: Kustu ja Arska olivat kaksi puliukkoa, kuten termi 60-luvulla kuului. He kommentoivat maailmanmenoa ja yhteiskuntaa vähän ulkopuolisesta näkökulmastaan. Kulttuurista he eivät mitään tienneet, koska eivät olleet sitä koskaan juoneet.
Kesälomat olivat ainoa aika irtaantua työstä.
– Silloin hän vain istui omissa mietteissään ja luki dekkareita. Kaikki muu aika isän elämässä oli paineistettua suorittamista.
Mielialat vaihtelivat työn etenemisen tahtiin.
– Kuvien syntyessä helposti hän oli loistavalla tuulella ja todellinen seuramies. Kun työ ei sujunut, hänet kannatti jättää ihan rauhaan eikä sanoa yhtään mitään.
Tytär uskoo, ettei isän työhön onnistuttu vaikuttamaan.
– Kai sitä joskus yritettiin, mutta ei siihen kukaan pystynyt. Vähän tosikommat yrittivät joskus esittää, ettei kaikkea tarvitse laittaa piirroksiin, mutta isä ei ottanut kuuleviin korviinsa. Pahinta oli mennä sanomaan, ettei jotain saisi tehdä. Sitä suuremmalla syyllä isä teki juuri päinvastoin, Lilli muistaa.
– Isä piti kiinni siitä, ettei ole kenenkään puolella vaan nauraa tasaisesti kaikille. Hänellä oli vahvat mielipiteet eikä hän pelännyt tuoda niitä esiin. Isä oli yksinäinen susi, jolla ei ollut tarvetta miellyttää muita.
Presidentti Kekkonenkaan ei saanut Karia kuriin.
– Kekkonen sanoi jotain piirtäjistä, mutta isä ei välittänyt siitäkään. Hän päinvastoin piirsi kuvan , jossa pieni musta mies miettii, että ketäköhän se Kekkonen mahtoi tarkoittaa. Isä oli hyvin itsepäinen.
1977: Kekkosen uudelleenvalinnan takana olivat ennen vuoden 1978 vaaleja kaikki suuret puolueet, mutta Suomen Kristillinen Liitto asetti presidenttiehdokkaakseen Raino Westerholmin. Westerholm sai 25 valitsijamiestä, Kekkonen 259.
1980: Elettiin aikaa, jolloin kesätapahtumia alettiin perustaa joka niemeen ja notkelmaan. Rysänperä oli hämäläinen maalaiskylä, joka esiintyi usein Karin piirroksissa ja jonka kautta ihmeteltiin varsinkin kaupunkilaisten kummallisia kotkotuksia.
1981: Suomi siirtyi kesäaikaan. Niin teki myös Hiski Kutiainen, piirrosten vakiohenkilö Rysänperältä. Hiskin vaimo Elma oli yleensä paremmin perillä asioista kuin miehensä.
1986: Elokuun lopulla kuoli Karille kaikkein eniten aiheita piirroksiin antanut presidentti Urho Kekkonen.
Lillin mielestä monet poliitikot osasivat aikanaan nauraa itselleen.
– Mutta Kekkonen ei osannut, hänhän oli tunnetusti tosikko. Hän yritti esittää, että isän kuvat naurattivat, mutta ei häntä kuitenkaan loppupeleissä hirveästi naurattanut.
Suomalaisten kotona vieraili usein ajan vaikuttajia, mutta Lilli ei lapsena laittanut sen kummemmin merkille vanhempiensa kavereita.
– En tajunnut siinä olevan mitään erityistä, että esimerkiksi Mauno ja Tellervo Koivisto kävivät kylässä, Lilli mainitsee.
– Väleihin ei vaikuttanut se, mitä isä piirsi. Koivisto nauroi hänestä tehdyille kuville ja niin teki myös Kalevi Sorsa. Sorsat olivat tyttäreni kunniakummeja.
1989: Valtakunnassa kohistiin Ahti Karjalaisen muistelmista, jossa ulkoministeri Paavo Väyrysen väitettiin yrittäneen vaikuttaa presidentinvaaleihin Neuvostoliiton, eli ministerineuvos Viktor Vladimirovin kautta. Presidentti Koivistokin osallistui keskusteluun. Samaan aikaan Nepalin kuningas oli vierailulla Suomessa.
1990: Suomessa alettiin tehdä yhä enemmän selvityksiä siitä, pitäisikö Euroopan yhdentymiskehitykseen mennä mukaan. Kari teki oman ennusteensa siitä, kuinka Euroopan Yhteisön käy ennen pitkää.
1994: Leningrad Cowboys -yhtyeen maailmanvalloitus oli kuumimmillaan ja Kari huomasi yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneissa tötterökampauksissa jotain presidentillisen tuttua.
1996: Kari alkoi 1980-luvulta lähtien kuvata lehdistön edustajan sopulina. Hahmo syntyi kun Mauno Koivisto oli verrannut lehtimiehiä sopulilaumaan, joka ryntäilee aina samaan suuntaan. Tässä mediasopulille poseeraa yrmeydestään tunnettu pääministeri Paavo Lipponen.
Lilli Earl on miettinyt isänsä rauhatonta lapsuuskotia.
– Kotiolot eivät olleet kovin turvalliset, koska perheessä riideltiin paljon eikä koskaan tiennyt, kuka räjähtää seuraavaksi. Isoäitini oli hyvin temperamentikas.
Kari Suomalaisen isä sairastui jo nuorena Parkinsoniin tautiin ja joutui luopumaan viulistin urastaan.
– Isä tottui lapsesta lähtien siihen, että ihmisten mielialat ja temperamentit vaihtelevat. Niinhän se oli myöhemmin meilläkin isän kanssa, että välillä tuiskahdeltiin, mutta oli ihanaa, että riidan jälkeen aina myös sovittiin. Asioita ei vaan pyyhkäisty maton alle vaan pyydettiin anteeksi puolin ja toisin.
Tekeillä on pilapiirtäjä Jyrki Vainion kirjoittama teos Kari Suomalaisen urasta. Visavuoressa sijaitseva museo Kari-paviljonki on uusittu ja siellä on nyt juhlanäyttely. Torstaina siellä vietetään myös Suomalaisesta kertovan Mustahattuinen mies -esityksen ensi-iltaa. Lilli perheineen aikoo paikalle.
– Esityksen jälkeen menemme hetkeksi Kokkokalliolle. Isän tuhkat on siroteltu järveen siihen Kokkokallion eteen, Lilli lisää.