KULUVA KESÄ on ollut yleisurheilijoille kuin Risto Jarvan legendaarisessa Loma-elokuvassa, jossa Antti Litjan esittämä suomalaisturakainen käyskentelee aurinkorannalla pipo uimahousuina. Seiväshyppääjä Minna Nikkanen, 27, on joutunut kolean kesän takia turvautumaan kisoissa myös pipoon – tosin aivojen peitteenä.
Someron Esan kasvatti lähtee Pekingin MM-kisoihin taistelemaan finaalipaikasta. Siihen tarvitaan Kuortaneen eliittikisoissa syntyneen Suomen ennätyksen (460) ylittäminen.
– Fiilis on hyvä, vaikka kesä takkusi kylmän kelin takia. Jos haluaa Pekingissä finaalipaikan, pitää hypätä Suomen ennätys. Mikään ei ole esteenä. Haluaisin toki olla maailman kärjessä, mutta tänä kesänä siihen ei ole vielä mahdollisuuksia. Toisaalta kärkihyppääjien hyppääminen on hyvin tasaista. On suuri juttu olla jo pistesijalla, hän pohtii.
– Pekingin stadion on tyyni ja tuuleton. Kesän tuulien jälkeen se kelpaa hyvin. On kerrankin niin, ettei ole järkyttäviä sivutuulia.
AIKAERON takia valmistautuminen kisaan on aloitettu jo ajoissa – nimittäin heräämisajoissa. Minna on herännyt Kalevan kisojen jälkeen aamulla kello 5–6 ja se aikaistui vielä 4:ään. Seipään karsinta käydään Suomen aikaa puolilta öin 24. elokuuta. Finaali on kaksi päivää sen jälkeen.
Kisamatka alkoi loppuviikosta. Minna piipahtaa Hong Kongissa, josta siirrytään Pekingiin.
Ennen kisaa Minna keskittyy suoritukseen ja katsoo tietokoneelta hyppyjään. Netistä hän etsii kisakumppaneiden suorituksia, ja ennen h-hetkeä on mielikuvaharjoittelun aika.
Kun puhutaan naisten seipäästä, mieleen nousee herkästi venäläinen ME-nainen Jelena Isinbajeva, joka on nostettu paljon esille suoritustensa ja ulkonäkönsä takia.
– Katsojan silmissä on se, kuka näyttää kauniilta. Ei ulkonäköön viittaaminen haittaa, mutta se ei ole tärkein asia suorituksessa. Olen tottunut kommentointiin, enkä ylläty, mitä luen itsestäni. Joskus saan positiivisia ja toisinaan negatiivisia kommentteja. Sen takia ei kannata ottaa vakavasti nettikirjoittelua.
Minna Nikkanen on valmiina kisoihin.
– Isinbajeva muuten yrittää paluuta ensi kesänä. Hän on ihminen, joka ei keskustele muiden kanssa. Yleensä seiväshyppääjät juttelevat paljon keskenään, mutta Isinbajevan kanssa en ole puhunut sanakaan. En tiedä, johtuuko se kielimuurista vai muusta.
NIKKASEN oma ura on ollut nousujohteinen. Yhdeksänkertainen SM-voittaja on parantanut omissa nimissään olleita SE-lukuja useita kertoja. Suunnitelmissa on jatkaa seiväshyppyä niin kauan kuin innostusta löytyy.
– Joskus minulla oli tarkat suunnitelmat, mutta nyt menen eteenpäin vuosi vuodelta. Minulla on ollut loukkaantumisia, ja onhan tämä sitovaa. Yhtäkkiä voi tulla sellainen olo, ettei halua jatkaa. Uskon, ettei lopetuspäätös ole sitten vaikea tehdä.
– Laji on raaka kropalle. Loukkaantumisia tulee paljon, ja siksi lihashuoltoa on paljon.
Minnalla ovat kipuilleet takareisi, selkä ja peukalo. Nyt kaikki on kunnossa MM-kisoja varten, ja hän pääsee huoletta taivuttamaan seivästä, johon hän jäi koukkuun jo nuorena. Vielä 17-vuotiaana hän hyppäsi SM-kisoissa myös korkeudessa ja pituudessa.
– Seiväshypyn lumo on sen vaikeus. Se on hankala laji kehittyä, kun kehittäminen pitää tehdä ilmassa. Harjoittelu on monipuolista moniin muihin lajeihin verrattuna. Minulla on juoksua, lajiharjoittelua, telinevoimistelua ja lihaskuntojuttuja.
– Ihmiset suhtautuvat lajiin vaihtelevasti. Osa kavereistani seuraa tuloksiani, mutta on ihan ok olla seuraamattakin. Joskus kuulee negatiivisia juttuja, että voisit tehdä oikeitakin töitä.
URHEILUKENTÄN ulkopuolella Minna on ehtinyt toki opiskellakin. Hän on puutarhuri ja keväällä valmistunut markkinoinnin tradenomi.
– Haluaisin töitä markkinoinnin alalta. Urheiluhalleilla työ on usein yksin puurtamista, ja työn kautta tulisi muutakin ajateltavaa.
Sitä muuta ajateltavaa tarvitaan Pekingissäkin. Arvokisoissa urheilijat joutuvat odottelemaan pitkään ennen kisasuoritusta. Minna tappaa aikaa muiden urheilijoiden kanssa korttipöydässä. Lisäksi hän lukee, katselee elokuvia ja tekee ristikoita.
– En tee ristikoita Suomessa, mutta ulkomaanmatkoilla kyllä. Niihin jää koukkuun, ja aika kuluu huomaamatta.
YLEISURHEILU on yksi suomalaisten lempilaji, jota monet katsovat tv:stä. Se tarkoittaa sitä, että tv-kamerat seuraavat tiiviisti urheilijoita. Joskus tuntuu, ettei urheilijan osa ole helppo, kun hänelle työnnetään mikki suun eteen suorituksen jälkeen.
– Jos kisa on mennyt huonosti, heti sen jälkeen ei ole hirveästi sanottavaa. Ei sitä pysty heti avaamaan valmentajallekaan. Silloin on mielellään hiljaa, kun vika ei ole kuitenkaan valmentajassa.
Syy epäonnistumiseen tulee yleensä mieleen 10 minuutin päästä.
– Uran alussa mietin paljon, mitä sanoin kameralle. Nykyään huomaan, että ehkä olisi pitänyt miettiä hiukan. En jännitä tv-kameroita, sitä tulee sanottua ensimmäinen fiilis.
ENSIJULKAISU TV-LEHDESSÄ! IS 20150805, Turku, Paavo Nurmi Stadion, Seiväshyppääjä Minna Nikkanen. Kuva: Joonas Salo
– Toisaalta olen tarkka siitä, etteivät kamerat tule liian lähelle suorituksen aikana. Kalevan kisoissa sanoin kuvaajalle, että jos ei tulisi niin lähelle rataa. Suoritus voi katketa, jos kuvaaja tekee nopean liikkeen.
LOPUKSI vinkki tv-toimittajille. Kansa janoaa juttuja urheilijapersoonista. Sinkkuna viihtyvästä Minnasta saisi hauskan henkilökuvan, kun hänet veisi kotikulmilleen Somerolle yhdessä nelivuotiaan jackrusselinterrierinsä Hilman kanssa.
Hilma on usein hoidossa Minnan vanhempien luona kisojen aikana. Ylivilkkaan koiran yksi tähtihetki on mennä Minnan äidin seuraksi aamulla navettaan lypsämään lehmiä. Ja kun Minnalta kysyy, onko yli kymmenen vuotta Turussa asunut SE-nainen enemmän turkulainen vai somerolainen, vastaus on selvä.
– Muistan aina painottaa haastatteluissa, että olen Somerolta. Kyllä veri vetää sinne päin, sympaattinen urheilija miettii.