Lavatansseissa liikutaan, nautitaan musiikista ja iloitaan yhdessäolosta. Niin myös Krouvin lavalla Hartolassa.
Kello lähestyy kahdeksaa illalla. Pilviverho repeilee, kun autot ajavat hiljalleen hiekkatietä metsän siimeksessä.
Lopulta eteen aukeaa laakea peltomaisema, jonka keskellä kohoaa Hartolan Krouvi. On perjantai-ilta ja Krouvilla on alkamassa lavatanssit.
Piha on jo täynnä parkkeerattuja autoja joista nousee ulos kellohameisia, suoralahkeisia ja kukkamekkoisia ihmisiä. Krouvin naistenvessassa puuteroidaan vielä nenää ja punataan huulia. Pepe Niilahti soittaa estradilla ensimmäiset sävelet haitarillaan ja parikymmentä tanssijaa järjestäytyy lavalle hakuriviin. Paria hakiessa ei aikailla.
Hyväntuulista porukkaa ilmaantuu paikalle koko ajan lisää. Puoli yhdeksältä pöydät ovat jo täynnä ja tanssilattiallakin riittää vilskettä. Iloinen puheensorina siivittää tanssintäyteistä iltaa.
Lavatanssiperinteellä on pitkä historia. Se on edelleen voimissaan oleva ja monille rakas harrastus etenkin kesäisin.
Järjestyksenvalvojana Krouvilla toimiva Lea Ahvenainen kertoo, että Hartolan Krouvilla tansseja on järjestetty kesäaikaan jo 27 vuotta. Yksi kesä jäi koronan takia väliin, mutta muuten on tanssittu tauotta.
Ahvenaisen mukaan tanssijoita Krouviin vetää elävä musiikki ja huippuesiintyjät – bändejä on kaksi iltaa kohden. Krouvin leirintäalue on osaltaan tuonut kävijöitä. Krouvissa on myös hyvin tilaa tanssia, sillä paikka on varsin iso.
– Ihmiset ovat usein yllättyneitä, että keskellä ei mitään on tämmöinen paikka, Ahvenainen kertoo.
Ihmiset tulevat tansseihin Ahvenaisen mukaan aina iloisina ja hyväntuulisina. Joka kerta lattialle löytää uusia ihmisiä, mutta myös tutut naamat palaavat vuodesta toiseen. Se näkyy.
Kädenheilautuksia ja hymyjä lentää illan aikana suuntaan jos toiseen. Ahvenainen itse kertoo tavanneensa puolisonsa Ari Ahvenaisen aikoinaan tansseissa. Krouvilla järjestyksenvalvojana työskentelevät Ahvenaiset tykkäävät itsekin käydä tanssimassa.
– Tänäänkin oltaisiin tultu ellei oltaisi töissä, Lea Ahvenainen nauraa.
Ahvenaisten kollega Heikki Toivanen on tänään vapaalla ja on saapunut kymmenien muiden ihmisten tavoin jo hyvissä ajoin tanssimaan.
Toivanen kertoo käyvänsä tanssimassa kunnon takia.
– Liikunnan lisäksi tansseissa saa myös sosiaalista kanssakäymistä ja tapaa tuttuja, Toivanen lisää.
Tansseista Toivasen suosikkeja ovat valssi, jenkka ja humppa.
– Karaoken puolella olenkin saanut lempinimen humppamies, Toivanen virnistää.
Nuoria näkyy Toivasen mukaan lavoilla vähän, mutta hän arvelee Yölintu-yhtyeen tuovan tänään tansseihin myös nuoria.
Toivasen uumoilu pitää paikkansa ainakin erään nuoremman nelikon kohdalla.
Hieman tuonnempaa tanssilattialta löytyy Anni Hautala. Hautala kertoo houkutelleensa Yölinnun avulla tansseihin siskonsa Heidi Hautalan, veljensä Mikko Hautalan sekä tämän puolison Sari Hautalan.
Vaikka nelikko edustaa alkuillasta ainoina tanssien nuorempaa väkeä, Anni Hautalan mukaan lavatansseissa käy myös nuoria.
– Viime viikonloppuna olin Kolmilammilla ja siellä oli paljon nuoria. Pääkaupunkiseudulla on harrastajia, mutta nuoret käyvät tietyissä paikoissa ja tiettyjen bändien perässä, hän kertoo.
Mikko ja Sari Hautala puolestaan kertovat, että tanssikursseilla nuoria on.
– Kursseilla näkyy nuorta porukkaa, mutta se siirtyminen tänne lavalle tuntuu olevan vaikeaa, Sari Hautala pohtii.
Pariskunta kertoo myös itse käyneensä enemmän kursseilla, kuin lavatansseissa. He kuitenkin toivovat, että lavatanssiperinne pysyisi elossa.
Anni Hautalalle tanssit on rakas harrastus. Hän on harrastanut lavatansseja vuoden verran – aiemmin hän kertoo tanssineensa latinalaistansseja.
Tansseissa Anni Hautalaa kiehtoo kokonaisvaltaisuus.
– Siinä on kaikki. Yhteisöllisyys, ihmiset, musiikin ja liikkeen yhdistelmä, hän maalailee.
Anni Hautalan mielestä lavatansseissa ihanaa on myös se, että tanssilavat ovat usein kauniissa paikoissa. Siinä hän tuntuu olevan varsin oikeassa.
Krouvin ikkunoista avautuu levollinen ja maalauksellinen peltomaisema.
Ahkerimmat tanssivat jo toista tuntia.
Tiina Ahola ja Jukka Palvaila poikkeavat tanssilattialta juomaan lasin vettä. Juomatauon lomassa Ahola kertoo tanssiharrastuksen kestäneen viisi vuotta. Hän sanoo tanssivansa, koska tanssiminen on kivaa ja siinä yhdistyvät liikunta ja musiikki.
– Jos tanssit kahdeksasta aamuyhteen niin siinähän on viiden tunnin pk-lenkki, Ahola nauraa.
Palvaila puolestaan kertoo aloittaneensa tanssimisen vuonna 2007 nollasta.
– Mulla ei ole sävelkorvaa, se on tuonut oman haasteensa. Mutta kun on hyvä poljento, niin homma toimii, Palvaila hymyilee.
Ahola ja Palvaila kertovat käyvänsä tanssimassa vuoden ympäri. Tallukassa on Aholan mukaan hyvät talvitanssit.
Kesällä he käyvät Krouvilla, sillä se on heidän lähilavansa.
– Täällä on myös hyvää musiikkia, se on tärkeää, sanoo Palvaila.
Tänään Aholan ja Palvailan tansseihin saikin juuri Yölintu ja erityisesti yhtyeen laulaja Simo Silmu. Ahola hehkuttaa myös Pepe Niilahtea, joka on tanssittanut paikalle saapuneita jo kohta kahden tunnin ajan.
Palvailan mukaan hyvän musiikin lisäksi tansseissa tärkeää on myös se, että on tilaa.
– Jos on tuhat ihmistä niin eihän siellä mahdu tanssimaan. Jos haluaa tanssia, kelpaa hiljaisempikin paikka.
Tänään tupa on kuitenkin täynnä.
Kello lähestyy jo kymmentä ja karaoke raikaa viereisessä salissa. Ulkona terassipöydät ovat täynnä ja taivas alkaa maalata vaaleanpunaisia sävyjä. Nauru sisällä yltyy.
Bussi kurvaa Krouvin pihaan vielä juuri ennen Yölinnun soittoa.