VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Usko Kemppi, Senni Nieminen, Juha Muje ja Raimo Sarmasto. Siinä tuttuja nimiä monille. Sen sijaan nimet Greta Dahlström, Erik Tulindberg ja Annie Mörk kuulostavat ehkä vieraammilta. Yhteistä heille on viimeinen leposija, Turun hautausmaa.
Heidän ja usean muukin taiteilijan, näyttelijän ja muusikon hautapaikan lisäksi voi tutustua heidän elämäänsä. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän sähköinen hautahakupalvelu tarjoaa valmiiksi tehdyt monipuoliset teemakierrokset. Valittavana on yksitoista erilaista kierrosta. Tarjolla ei ole pelkästään vainajan hautapaikka hautakivineen, vaan myös elämäntarinoita haudatuista henkilöistä.
Eräs heistä on Pekka Nurmi, jonka nimen harva tunnistaa. Muusikko Nurmi (1940-1981) tunnettiin paremmin taiteilijanimellä Tommie Mansfield. Monet, jotka hänet kohtasivat vuosikymmeniä sitten, muistavat Tommien omituisena persoonana. Itse mukaan lukien. Asuihan hän samassa talossa Nummenpakan Kirkkotiellä kuin pappani 1960-luvulla. Rakennus on sittemmin purettu ja sen paikalla on nyt liittymä moottoritielle.
Amerikkaa, rokkia ja myöhemmin countrymusiikkia ihannoiva Mansfield oli kuin Keskilännen cowboy. Polkupyörä oli hänen hevosensa. Sitä piti ruokkia pihalla pyörän eteen tuoduilla heinillä. Hullu-Tom, polkupyörä ja kitarapussi tarakalla oli tuttu näky kaupungilla.
Mansfield oli armoitettu muusikko – kun sille päälle sattui. Häntä pidettiin loistavana kitaristina, todellisena luonnonlahjakkuutena. Taito soittaa kitaraa oli opeteltu korvakuulolla. Mansfield tiedettiin myös taitavana kitaroiden korjaajana. Moni kotimainen artisti toi juuri hänelle soittimensa korjattavaksi.
Tommie muistetaan muusikkona, joka halusi rockmusiikin Turun musiikkijuhlien ohjelmistoon. Tämä oli alkusysäys ensimmäisen Ruisrockin järjestämiselle. Mansfield oli myös pitkät perinteet omavan tapahtuman ensimmäisiä esiintyjiä.
Pekka Nurmi menehtyi sairauskohtaukseen kotonaan Turussa vuonna 1981. Tommien hautakivessä oleva kitara muistuttaa turkulaisesta myyttisestä soittajalegendasta.
Nurmen hautakivi, kuten monen muunkin Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tarjoaman kierroksessa mukana olevan taiteilijan hautakivi on varsin vaatimaton. Osasta on jopa vaikea erottaa nimeä.
Tehdään kierros taiteilijoiden, näyttelijöiden ja muusikoiden haudoilla.
USKO KEMPPI 1907-1994
Usko Kemppi oli suomalainen säveltäjä ja kirjoittaja. Kempin kirjalliseen tuotantoon kuuluu niin laulujen sanoituksia, elokuva- ja näytelmäkäsikirjoituksia kuin kirjojakin. Lapsuudessaan Usko Kemppi eli liikkuvaa elämää, ja isän työstä johtuvien perheen muuttojen takia tuleva taiteilija ehtikin jo nuorella iällä asua kymmenessä eri kaupungissa. Luovuus ja kiinnostus kulttuuriin siirtyi molemmilta vanhemmilta pojalle, sillä Kempin poliisimestarina toimiva isä kirjoitti runoja ja näytelmiä. Kempin äiti puolestaan soitti pianoa ja lauloi kuoroissa.
Usko Kempin taiteellinen tuotanto on erittäin laaja ja monipuolinen. Kemppi teki uransa aikana yli 1300 kappaletta aina iskelmistä marsseihin ja lastenlauluihin. Hänen kirjoittamiaan näytelmiä on esitetty monilla lavoilla aina Kansallisteatteria myöten. Kemppi toimi myös pitkään Suomi-Filmillä päätoimisena elokuvakäsikirjoittajana. Oman nimensä lisäksi Kemppi julkaisi tekstejä ja sävellyksiä myös monilla salanimillä.
Usko Kemppi on ollut mukana tekemässä useita edelleen tunnettuja suomalaisia lauluja. Hänen tunnetuimpia töitään ovat esimerkiksi kappaleet Elämää juoksuhaudoissa, Tulipunaruusut ja Vesivehmaan jenkka. Usko Kemppi sai musiikkineuvoksen arvonimen vuonna 1990.
GRETA DAHLSTRÖM 1887-1978
Greta Dahlström oli suomalainen säveltäjä, musiikin opettaja ja kuoronjohtaja. Dahlström teki myös merkittävää työtä suomenruotsalaisen kansanmusiikkiperinteen tallentamisessa.
Musikaaliseen perheeseen syntyneen Greta Dahlströmin viralliset musiikkiopinnot alkoivat Helsingissä sijaitsevassa musiikkiopistossa vuonna 1903. Pääaineenaan Dahlström opiskeli pianonsoittoa, mutta opintoihin kuului paljon muitakin musiikkiaineita, kuten musiikkioppi, analyysi ja sävelvertailu. Myöhemmin Dahlström vaikutti musiikkiopistossa myös pianonsoiton ja musiikinteorian opettajana.
Dahlströmin kansanmusiikin taltioimistyö alkoi alun perin sattumalta vuonna 1921, kun musiikista kiinnostunut matkailija sattui saaristoon suuntautuvalla lomallaan kuulemaan itselleen tuntemattoman sävelmän. Lopulta Dahlström kiersikin musiikintallentamismatkoillaan Svenska litteratursällskapetin stipendiaattina Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla ja itäisellä Uudellamaalla. Dahlström oli tallentamistyössään intohimoinen sekä taitava. Hänellä oli kyky kirjoittaa kuulemaansa musiikkia muistiin nopeasti ja tarkasti. Viimeisen musiikinkeruumatkansa Dahlström teki vuonna 1961 ja matkoista viimeinen oli myös ainoa, jolla hän käytti tallentamisen apuna äänitystekniikkaa. Musiikinkeräilijänä Dahlström tallensi enemmän materiaalia suomenruotsalaisesta kansanmusiikista kuin yksikään toinen yksittäinen kerääjä.
Opettamisen, kuoronjohtamisen ja musiikin keräämisen lisäksi Dahlström sävelsi myös omia sävellyksiä, jotka saavuttivat menestystä myös muutamissa sävellyskilpailuissa. Dahlströmin tuotantoon kuuluu pienimuotoisia orkesterisävellyksiä, kuoroteoksia sekä yksinlauluja. Nykyisin Dahlströmin teoksia on talletettuna muun muassa Sibelius -museon arkistoon.
ERIK TULINDBERG 1761-1814
Erik Tulindberg oli suomalainen viulisti ja säveltäjä. Musiikkiuransa lisäksi Tulindberg toimi Keisarillisen Suomen senaatin valtiovaraintoimituskunnan puheenjohtajana.
Tulindberg aloitti opintonsa jo 15-vuotiaana Turun akatemiassa ja valmistui sieltä maisteriksi vuonna 1782. Opintojensa jälkeen Tulindberg aloitti virkamiesuransa Oulussa. Urallaan hän toimi esimerkiksi Oulun läänin sekä myöhemmin Turun ja Porin läänin lääninkamreerina sekä Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin jäsenenä ja valtionvaraintoimituskunnan puheenjohtajana.
Virkamiesuransa rinnalla Erik Tulindberg toimi myös säveltäjänä ja häntä pidetäänkin Suomen varhaisimpana taidemusiikin säveltäjänä. Tyylillisesti Tulindbergin sävellykset edustavat suurimmaksi osaksi 1700-luvun lopun klassismia. Jotkin Tulindbergin sävellykset ovat säilyneet jälkipolville osin puutteellisina ja niitä on täydennetty useamman kerran aikojen saatossa viimeksi 2000-luvulla.
RAIMO SARMASTO 1938-1965
Raimo “Rami” Sarmasto oli Suomen Teatterikoulusta valmistunut suomalainen näyttelijä ja muusikko. Sarmasto menehtyi auto-onnettomuudessa nuorella iällä, vain kaksi viikkoa ennen omia häitään laulaja Tamara Lundin kanssa.
Ennen kuolemaansa Sarmasto ehti kuitenkin nuoresta iästään huolimatta luomaan uraa näyttelijänä. Hän näytteli muun muassa Turun kaupunginteatterissa Kesäyön unelma -näytelmän pääroolin ja oli mukana myös muutamissa elokuvissa. Lisäksi Sarmasto sävelsi kaksi musiikkikappaletta: Sinun omasi ja Tyttö kaivolla. Sinun omasi -laulusta on Tamara Lundin levyttämän ensijulkaisun jälkeen tehty myös lukuisia uudelleentulkintoja.
SUNE CARLSSON 1892-1966
Sune Carlsson oli suomalainen säveltäjä ja urkutaiteilija. Carlsson opiskeli musiikkia ensin Turun kanttori-urkurikoulussa ja sen jälkeen Helsingin musiikkiopistossa. Carlsson opiskeli myös Leipzigin konservatoriossa vuosina 1923-1924. Sune Carlsson toimi uransa aikana useiden eri seurakuntien urkurina ja Turun kirkkomusiikkiopiston opettajana. Hän oli myös Hangon ruotsinkielisen kirkkokuoron perustaja, sekä aktiivinen toimija alansa yhdistyksissä ja järjestöissä.
Urkurina ja opettajana toimimisen lisäksi Sune Carlsson teki myös sävellyksiä. Carlsson sävelsi muun muassa oopperamusiikkia, kuorohymnejä ja virsiä.
ASTRID JOUTSENO 1899-1962
Astrid Joutseno oli turkulainen pianisti ja musiikkipedagogi. Joutseno opiskeli pianonsoittoa kansainvälisesti tunnettujen pianistien opissa Berliinissä ja Pariisissa, minkä jälkeen hän toimi esiintyvänä taiteilijana tehden kiertueita niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Joutseno esiintyi myös yhdessä muiden taiteilijoiden kanssa, ja erityisen suuren osan urastaan hän työskenteli viulisti Kerttu Wanteen duoparina, joka oli myös Joutsenon elämänkumppani.
Esiintymisen lisäksi Joutseno toimi musiikin alalla myös opettajana, ja häntä voidaankin pitää yhtenä Suomen ensimmäisistä musiikkipedagogeista. Joutseno aloitti opettamisen antamalla yksityisiä pianotunteja omassa asunnossaan, mutta myöhemmin vuonna 1934 hän perusti Turkuun pianokoulun. Joutsenoa on kuvailtu elämäniloiseksi sekä vapautuneeksi persoonaksi ja hänen opetustyyliään moderniksi, sillä hän antoi oppilaiden soitettavaksi kiinnostavia kappaleita ilman pakkoa aloittaa kaavamaisista tekniikkaharjoituksista.
Astrid Joutsenon nimeä kantava rahasto perustettiin vuonna 1969, kun Astrid Joutsenon säätiön omaisuus siirrettiin Varsinais-Suomen Kulttuurirahastolle. Säätiön perustaminen puolestaan tapahtui Kerttu Wanteen testamenttilahjoituksen avulla. Edelleen toimivan rahaston tarkoituksena on tukea opinnoissaan hyvin eteneviä musiikinopiskelijoita.
SENNI NIEMINEN 1905-1970 JA TAITO MÄKELÄ 1913-1974
Senni Nieminen eli alkuperäiseltä nimeltään Xenia Mäkelä oli turkulainen näyttelijä. Nieminen teki uransa aikana töitä laaja-alaisesti kulttuurin kentällä, työskennellen niin teatterissa, elokuvissa, televisiossa kuin radiossakin.
Senni Nieminen aloitti uransa turkulaisilta seuranäyttämöillä, mistä hän siirtyi ammattiteattereihin harjoittelijan ja avustajan tehtäviin. Nieminen oli kiinnitettynä Turun Työväen Teatteriin vuosina 1927-1946, minkä jälkeen Työväenteatteri ja Turun Teatteri yhdistyivät Turun kaupunginteatteriksi ja Nieminen jatkoi työtään siellä.
Niemistä on kuvattu ihmiseksi, jolle näytteleminen ei ollut pelkästään työtä, vaan kokonaisvaltaisempi elämäntapa. Nieminen oli näyttelijänä luonnikas komedienne, jonka tavaramerkkinä oli hänen rennon arkinen ulkomuotonsa.
Senni Nieminen oli elämänsä aikana kahdesti naimisissa ja hänen molemmat aviomiehensä; Toivo Lehto ja Taito Mäkelä olivat molemmat näyttelijöitä. Toisen aviomiehensä Mäkelän kanssa Nieminen teki myös yhteistä radio-ohjelmaa.
Taito Mäkelä oli näyttelijänä tunnettu niin teattereista kuin valkokankaaltakin. Mäkelä näytteli Turun Työväen Teatterissa ja Turun kaupungin teatterissa sekä viidessätoista eri elokuvaroolissa. Mäkelän tunnettuja rooleja ovat esimerkiksi Arvidyn rooli elokuvassa Nuoruus vauhdissa vuodelta 1961 sekä televisiovierailu sarjassa Hilma ja Akseli.
ANNIE MÖRK 1887-1959
Annie Mörk oli suomalainen teatteriohjaaja ja näyttelijä, joka tuli tunnetuksi monista rooleistaan niin teatterissa kuin elokuvissakin. Mörk teki päätyönsä teatterimaailmassa, työskennellen uransa aikana useissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Mörk tunnetaan kuitenkin erityisesti turkulaisena teatterintekijänä, sillä hän työskenteli 40 -vuotisesta näyttelijänurastaan kolmekymmentä vuotta Turun teatterissa.
Annie Mörk teki ensiesiintymisensä valkokankaalla vuonna 1920, minkä jälkeen hän ehti näytellä vielä seitsemässätoista elokuvassa. Mörk palkittiin vuonna 1948 Pro Finlandia -mitalilla.
Pohjonen, Eero. 1953. Turkulaisia näyttelijöitä – Annie Mörk. Teoksessa: Varsinais-Suomen maakuntakirja 12. Toimittanut Arvo Viljanti.
ALMOS MAATTOLA 1908-1981 JA INKE MAATTOLA 1910-1992
Vilho Almos Maattola oli suomalainen kapellimestari. Maattola toimi urallaan sovittajana ja säveltäjänä erityisesti teatterimusiikin parissa. Almos Maattolan isä oli kanttori, joten musiikki kulki nuoren Almoksen mukana jo lapsuudessa, ja hän soittikin kotikirkkonsa jumalanpalveluksessa urkuja ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana.
Musiikkiopintonsa Maattola aloitti opiskellen ensin Helsingin kirkkomusiikkiopistossa, ja jatkaen sen jälkeen opintojaan Helsingin konservatoriossa. Työurallaan Maattola teki töitä useissa eri paikoissa, esimerkiksi Maakuntain teatterin, Lahden Teatterin sekä Lahden suojeluskunnan soittokunnan kapellimestarina. Turkuun muutettuaan Maattola toimi Turun teatterin, Turun Työväen teatterin ja sittemmin Turun kaupunginteatterin kapellimestarina. Maattola sävelsi musiikkia lukuisiin Turussa nähtyihin näytelmiin, kuten Kuningas Lear, Herakles ja Kuinka äkäpussi kesytetään.
Almos Maattolan vaimo oli näyttelijä Inke Maattola, joka tuli tunnetuksi monista rooleistaan Turun teattereissa. Inke Mikkolalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1964.
KERTTU WANNE 1905-1963
Kerttu Wanne oli suomainen viulutaiteilija ja kirjailija, joka menestyi taiteellaan myös kansainvälisesti. Wanne opiskeli viulunsoittoa Helsingin musiikkiopistossa sekä Berliinissä ja Pariisissa.
Wanne valittiin jo 22-vuotiaana konserttimestariksi vastaperustettuun Turun kaupunginorkesteriin. Myöhemmin hän loi uraa erityisesti kansainvälisesti, tehden ensimmäisen Euroopan-kiertueensa 1930-luvulla. Wanne esiintyi ympäri Eurooppaa sinfoniaorkesterien solistina sekä viulu-pianoduossa puolisonsa pianisti Astrid Joutsenon kanssa. Vuonna 1939 Wanne esiintyi New Yorkin maailmannäyttelyssä Suomen paviljongin avajaisissa. Tämän jälkeen hän jatkoi toimintaansa Yhdysvalloissa, jossa hän teki yhteensä kolme pitkää kiertuetta sekä neljä äänilevyä 1940-luvun aikana.
Kansainvälisestä urastaan huolimatta Wanne puolisoineen vietti paljon aikaa myös Suomessa. Sodan aikana Wanne soitti kymmenissä Punaisen ristin hyväntekeväisyyskonserteissa, ja konsertit jatkuivat vielä sodan jälkeenkin. Wanteelle on myönnetty Pro Finlandia -mitali vuonna 1946. Viulutaiteensa lisäksi Wanne oli myös kirjailija, joka tuotti erityisesti aforismeja, runoja ja esseitä. Wanne oli yksi Turun kirjailijayhdistyksen perustajajäsenistä.
Wanne teki itsemurhan vuonna 1963 ja testamenttasi huomattavan omaisuutensa Suomen kulttuurirahastolle. Kerttu Wanteen nimeä kantavasta rahastosta jaetaan edelleen apurahoja musiikin tukemiseen.
UHO HEMMING “HEMMO” AIRAMO 1893-1963
Juho Airamo oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Airamoa on kutsuttu turkulaisen teatterin pioneeriksi, ja hän esiintyikin Turun kaupunginteatterissa lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Airamo keskittyi koko uransa erityisesti teatterin tekemiseen, minkä lisäksi hänet nähtiin myös valkokankaalla kahdeksassa eri elokuvassa.
Vuonna 1946 Airamo aloitti myös Turun kaupunginteatterin apulaisjohtajana, samalla jatkaen näyttelijän ja ohjaajan työtä aina kuolemaansa saakka. Juho Airamolle myönnettiin Pro Finlandia mitali vuonna 1951.
Pohjonen, Eero. 1950. Turkulaisia näyttelijöitä – Hemmo Airamo. Teoksessa: Varsinais-Suomen maakuntakirja 11. Toimittanut Arvo Viljanti.
JUHA MUJE 1950-2020
Juha Muje oli suomalainen näyttelijä. Muje työskenteli pitkään Turun kaupunginteatterissa, jonne hänet palkattiin heti teatterikoulusta valmistumisensa jälkeen vuonna 1971. Uransa aikana Muje työskenteli lisäksi Helsingin kaupunginteatterissa, KOM -teatterissa, Tampereen Työväen teatterissa ja vuodesta 1997 lähtien myös Kansallisteatterissa, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 2013.
Juha Muje oli syntyjään pietarsaarelainen, ja hän aloitti näyttelemisen jo nuorena kotikaupunkinsa työväenopiston näytelmäkerhossa. Näytelmäkerhon jälkeen Mujea pyydettiin Pietarsaaren Näyttämölle, joka kuului Työväen Näyttämöiden liittoon. Näyttämöllä harrastajat saivat myös ohjausta näyttelemiseen, ja harrastamisen jälkeen Muje pyrkikin Teatterikouluun vuonna 1968 päästen sisään satojen hakijoiden joukosta.
YRJÖ NORTA 1904-1988
Yrjö Norta oli turkulainen elokuva-alan monitoimitekijä, joka kuului suomalaisen elokuvan ja äänellisten elokuvien aikakauden alun uranuurtajiin ja teknisiin kehittäjiin. Norta toimi elokuva-alalla niin leikkaajana, kuvaajana kuin käsikirjoittajanakin ja myöhemmin urallaan hän osallistui elokuvatuotantoihin erityisesti ohjaajan roolissa.
Norta kiinnostui liikkuvasta kuvasta sekä elokuvamaailmasta jo nuorena, ja 15-vuotiaana hän hankkikin 10,5-millisen kameran yhdessä Lennart ja Alvar Hambergin kanssa. Kolmikko perusti pian yhdessä valokuvalaboratorio ja elokuvavalmistamo Lahyn-Filmin, jonka ensimmäinen lyhytelokuva Bilder från Åbo – Kuvia Turusta valmistui vuonna 1922. Pari vuotta ensimmäisten elokuvateosten jälkeen Norta ohjasi myös ensimmäisen pitkän näytelmäelokuvansa. Kihlauspylpylä -niminen elokuva ilmestyi vuonna 1924 ja Norta toimi sen tuotannossa ohjaamisen lisäksi myös käsikirjoittajana, tuottajana, lavastajana, leikkaajana ja kuvaajana.
Yrjö Norta toimi laajasti suomalaisen elokuvamaailman kentällä usean vuosikymmenen ajan. Vuosina 1934-1942 Norta työskenteli Suomen Filmiteollisuudessa, jonka jälkeen hän siirtyi vuonna 1942 perustetun Fenno-Filmiin, jonka perustajajäsen hän myös oli. Norta toimi Fenno-Filmin tuotantopäällikkönä vuosina 1942-1949, ja vielä yhtiön jätettyäänkin hän teki sekä elokuvia että lyhytelokuvia.
Yrjö Nortan työ suomalaisessa elokuvamaailmassa on ollut merkittävää ja hänen työpanoksensa on vaikuttanut ratkaisevasti esimerkiksi äänielokuvan syntyyn. Norta ohjasi urallaan kymmeniä elokuvia ja toimi elokuvien tuotannossa myös muissa tehtävissä. Elokuvakäsikirjoituksia Norta julkaisi paitsi omalla nimellään, myös salanimillä Georg Nyberg ja Ilmari Waltamaa. Nortalle myönnettiin valtion taiteilijaneläke vuonna 1975.
SEPPO HANSKI 1942-1995
Seppo Hanski oli rovaniemeläislähtöinen muusikko. Hanski aloitti musiikin harrastamisen varhain, päästen jo teini-ikäisenä esiintymään rovaniemeläiseen tanssiorkesteriin. 1950-1960 -luvun taitteessa Hanski osallistui aktiivisesti erilaisiin iskelmälaulukilpailuihin ja 1960-luvulla hän aloitti myös singlelevyjen julkaisun. Singleistä toinen; ”Dona Dona” toi Hanskin suuren yleisön tietoisuuteen.
Epäonnistunut nielurisaleikkaus pakotti Hanskin pitämään taukoa urastaan 1970-luvun alkupuolella. Vuosikymmenen lopulla Hanski jatkoi kuitenkin musiikkiuraansa, ja häneltä ilmestyikin runsaasti uutta tuotantoa aina iskelmähiteistä lastenlauluihin. Hanski jätti päätoimisen muusikon uran vuonna 1983 ja aloitti samalla turkulaisen ohjelmatoimiston myyntipäällikkönä. Seppo Hanskilla on neljä lasta, joista kolme on jatkanut isänsä jalanjäljissä muusikon uralle.
PENTTI VIHERLUOTO 1915-2004
Pentti Viherluoto oli turkulainen muusikko ja säveltäjä. Viherluoto tunnetaan suomalaisen kevyen musiikin uranuurtajana, tuotteliaana säveltäjänä ja esiintyvänä taiteilijana. Viherluoto oli itseoppinut muusikko, joka soitti 1930 -luvulla monissa turkulaisissa bändeissä ja tuotti uransa aikana yli 400 sävellystä. Viherluoto sanoitti osan kappaleistaan itse, mutta teki usein myös yhteistyötä muiden sanoittajien, kuten veljensä Aimo Viherluodon kanssa.
Pentti Viherluodon sävellyksistä monet ovat jääneet edelleen tunnetuiksi ikivihreiksi kappaleiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi Puhelinlangat laulaa, Aamu Airistolla ja Pieni polku. Osa Viherluodon kappaleista on tullut tunnetuksi muiden artistien laulamana. Nykyisin Pentti Viherluodon musiikillista perintöä pitää yllä vuonna 2015 perustettu Pentti Viherluoto -seura.
TOMMIE MANSFIELD ELI PEKKA NURMI 1940-1981
Pekka Nurmi eli taiteilijanimellään paremmin tunnettu Tommie Mansfield oli turkulainen muusikko. Mansfield kiinnostui musiikista, rockista ja amerikkalaisesta kulttuurista jo nuorena, ja parikymppisenä hän otti käyttöön taiteilijanimensä.
Mansfield tunnettiin erikoisena persoonana, ja hänen valtavirrasta poikkeavaan käytökseensä on etsitty selityksiä esimerkiksi lapsena sairastetusta aivokalvontulehduksesta, joka pakotti Mansfieldin syömään vahvoja kipulääkkeitä. Myös muusikkona Mansfield oli arvaamaton. Huonona päivänä soittaminen ei onnistunut ollenkaan, kun taas toisinaan Mansfieldin soitto ja esiintymistaidot olivat kuvailun mukaan suorastaan lennokkaita.
Mansfield soitti uransa aikana useissa bändeissä, esimerkiksi turkulaisessa Uudenmaankatu 15 -kokoonpanossa sekä Information -yhtyeessä. Jälkimmäisen kanssa Mansfield osallistui kuuluisalle mielenosoituskeikalle, jonka seurauksena Ruisrock -festivaali sai alkunsa. Mansfield soitti myös kyseisellä festivaalilla sen ensivuosina.
LUE MYÖS: Kierros urheilijoiden jalanjäljillä Turun hautausmaalla
