Tromboncino, myskikurpitsa, zucchetta, Cucurbita moschata ’Tromboncino’,
Yleistä
Tämä satoisa, kaunis ja erikoinen kurpitsa on helppo kasvatettava, mutta hyviin tuloksiin pääsemiseksi pitää hieman nähdä vaivaa. Se on siis samaa lajia, kuin Butternut-tyypin maukas talvikurpitsa, ja säilyy hyvin jopa seuraavaan kevääseen.
Jotta kurpitsasta tulisi mahdollisimman pitkä, se pitää kasvattaa ylös tuettuna. Maassa kasvaessaan hedelmästä tulee käyrä. Lämpöä vaativana kasvina kasvihuone on paras paikka, ja ulkona on valittava lämmin ja suojaisa kasvupaikka.
Kasvualusta
Niin kuin kurpitsoilla yleensäkin, kasvualustan tulee olla läpäisevä, multava ja ravinteikas, ja sitä pitää olla reilusti tainta kohti. Komposti ja lannat ovat hyväksi.
Idätys
Tromboncinon siemen on kurpitsaksi melko pieni ja litteä, mutta ne itävät yleensä melko hyvin. Hyvää taimimultaa ruukkuun, kylvö noin sentin syvyyteen ja idätys lämpimässä paikassa, 22–26 astetta. Kasvi taimettuu yleensä vajaassa viikossa.
Esikasvatus
Taimikasvatusta ei kannata aloittaa kovin aikaisin, vain noin viisi viikkoa ennen lopulliselle kasvupaikalle istutusta. Taimen kasvattaminen on kuten muillakin kurpitsoilla. Ruukun tulisi olla sen kokoinen, ettei taimi kärsi missään vaiheessa veden tai ravinteiden puutteesta. Isompaan ruukkuun istutettaessa juuria ja kasvin tyveä pitää varoa vahingoittamasta. Esimerkiksi kanankakkamöykky ruukun reunassa tai kastelulannoite riittävät, jos mullassa ei ole tarpeeksi ravinteita alkukasvatukseen.
Istutus kasvupaikalle
Parhaiten tromboncino kasvaa kasvihuoneen pohjamaassa tai suuressa laatikossa, mutta onnistuu myös ruukussa, ruukun koon tulisi olla vähintään 40 litraa. Ulkona seinusta tai muu suojainen ja lämmin paikka on hyväksi. Älä upota tainta syvälle ja varo varren vääntymistä tai taittumista istutettaessa. Taimi alkaa nopeasti venyä pituutta, ja lehdet kasvavat verrattaen isoiksi.
Versojen hoito
Versot on tuettava hyvin ensin ylös esimerkiksi pujottamalla kaksoisnaruihin tai muuten niin, että tuenta kestää kehittyvien kurpitsojen painon. Rakennelman ulkonakin pitää olla tarpeeksi tukeva, jotta se kestää myös isojen lehtien kanssa tuulikuormaa.
Sivuversoja pitää ottaa pois kasvun edetessä, ja kasvattaa tainta resurssien mukaan yksi- tai kaksiversoisena. Kasvi kasvaa melko pitkäksi, joten latvaa kannattaa ohjata kasvamaan vaakasuoraan ja sitoa se tukevaan rimaan, putkeen tai muuhun. Näin pölytys onnistuu, ja hedelmillä on tilaa roikkua alaspäin.
Pölytys
Tromboncino kukkii suurin kukin melko runsaasti oikein kasvatettuna. Tyttö- ja poikakukat ovat erikseen, kuten muillakin kurpitsoilla. Pölytys kannattaa tehdä käsin sopivissa paikoissa kasvaviin, hyvinvoiviin tyttökukkiin. Ota poikakukka, poista siitä terälehdet, ja tupsuta siitepölyä pitkäperäisen tyttökukan emin luottiin. Sido kukka kiinni muutamaksi päiväksi, ettei siihen pääse muiden kurpitsojen siitepölyä. Varmuudeksi tyttö- ja poikakukat voi sitoa kiinni jo edellisenä päivänä, ettei tyttö pölyty ennen aikojaan tai poikakukasta väärät siitepölyt.
Pölyttää kannattaa useampi kukka, ja katsoa, mikä lähtee kasvamaan hyvin.
Tromboncinon kukka on suuri ja kaunis.
Hedelmän kasvatus
Kurpitsa alkaa kasvaa melko nopeasti, ja kannattaa varmistaa, että se pääsee kasvamaan suoraan. Jos se törmää versoon, hedelmästä tulee käyrä. Jos tavoittelet mahdollisimman pitkää hedelmää, versoon ei kannata jättää kuin yksi tai kaksi kurpitsaa kasvamaan.
Huonosti pölyttyneet tai pölyttymättömät hedelmät kurtistuvat tai alkavat pilaantua, ne pitää poistaa. Pitkää hedelmää haviteltaessa myös muut kukat kannattaa poistaa.
Hedelmä on aluksi vaalean vihreä, mutta kellastuu kypsyessään. Se kelpaa syötäväksi missä vaiheessa tahansa, ja nuoret hedelmät ovatkin erityistä herkkua. Maku tiivistyy hedelmän kypsyessä. Hedelmäliha on tiivistä.
Vastapölytetty tromboncino
Suomenennätys tromboncino 180 cm 2022, Laura Pirhonen.
Kastelu
Trombo tarvitsee kunnolla vettä isoine lehtineen. Kastele kerralla kunnolla ilman lämpöisellä vedellä, ei esimerkiksi suoraan kaivosta.
Lannoitus
Jotta hedelmästä kasvaa pitkä, ravinteita tarvitaan reilusti. Alkukasvatuksessa lannoitus voi olla typpivoittoista, jotta saadaan rehevä verso. Aika pian pitää typen suhteellista määrää vähentää fosfori- ja kaliumvoittoiseksi, jotta muodostuu sekä tyttö- että poikakukkia. Kasvin kasvua seuraamalla saa osviittaa ravinteiden tarpeesta. Hyvässä maassa lisäravinteita ei paljon tarvita.
Itse kurpitsa ei ole kovin suuri, tai siis painava, joten sen kehittymiseen ei paljon ravinteita tarvita.
Tuhoojat
Rehevästi kasvaessaan varsinkin kasvihuoneessa trombocino voi saastua härmään, jolle ei paljon voi enää sen ilmaantuessa tehdä. Tasapainoinen lannoitus ja ilmankosteuden pitäminen tasaisena sekä bentsoehappoa sisältävällä, sokerittomalla marjamehulla tai ruokasoodalla ruiskuttaminen voivat auttaa.
Kasvihuoneessa myös punkit ja ansarijauhiaiset voivat kiinnostua trombosta.
Hedelmän irroitus
Hedelmä kasvaa pölytyksestä noin 30 päivää, mutta kestää kyllä roikkua kasvissa pitkäänkin. Jos haluat kypsiä hedelmiä, niiden kannattaa olla pitkään kasvustossa. Hedelmän väri muuttuu lopulta syvän keltaisenbeigeksi.
Siementen valmistuminen ja kuivaus
Jos haluat siementä trombostasi, se kannattaa pölyttää suhteellisen aikaisin, että kasvi on hyvässä kunnossa, ja säät ovat hyvät hedelmän kypsyessä. Kurpitsan kannattaa antaa olla kasvustossa pitkään, toki varoen, ettei se saa kolhuja tai muuten ala pahentua. Sen jälkeen hedelmä saa kypsyä vielä sisällä huoneenlämmössä vaikka vuodenvaihteeseen asti. Se saattaa säilyä seuraavaan syksyyn asti.
Siemenet muodostuvat kurpitsan pyöreään päähän, ja ne on helppo kerätä talteen, kun hedelmän halkaiseen varovasti. Sen jälkeen hedelmä on vielä kokonaan syötävissä. Siitä saa kauniita tasakokoisia kiekkoja vaikka uunissa kypsytettäväksi.
Maassa kasvanut tromboncino kasvaa kieroksi.
Älä tee näin, liian monta kurpitsaa samassa versossa.
LUFFA - PESUSIENIKURKKU
Pesusienikurkku eli luffa on trooppinen kasvi, joten se vaatii paljon lämpöä kaikissa kasvuvaiheissaan ja pitkän kasvuajan. Se on nimensä mukaisesti kurkkukasvi, ja periaatteessa kasvatus onnistuu pystyyn tuettuna siinä missä kurkunkin.
Tuleentunut luffa valmiina kuorittavaksi, Elina Vuori
Kylvö
Luffan siemenet ovat mustia ja melko isoja, kuin kuoriaisia. Hyvä siemen on hiukan kupera molemmilta puolilta. Niitä voi liottaa muutaman tunnin haaleassa vedessä ennen kylvöä.
Kylvöaika on valittava sen mukaan, että pystyy tarjoamaan taimelle hyvät olot ennen kasvihuoneeseen istuttamista, jolloin kasvihuoneessa tulisi olla vähintään 10 astetta myös öisin. Hedelmien kehitys vaatii aikaa, joten siinä mielessä aikaista kylvöä kannattaa suosia.
Luffa on hiukan oikukas itäjä, joten kannattaa kylvää 2–3 siementä suoraan taimiruukkuun, sillä pieni taimi ei oikein pidä koulimisesta. Itämislämpö on tärkeä, sitä pitää olla vähintään 20, mieluiten vaikka 30 astetta alapuolelta annettuna. Hyvässä alalämmössä siemen itää noin viikossa.
Taimen kasvattaminen
Jatkossakin lämpöä saisi olla reilusti tälle tropiikin kasville. Se on köynnös, joka kiipeää itse kärhiensä avulla esimerkiksi naruja pitkin. Sitä kannattaa varmistaa sitomalla kasvustoa kiinni sieltä täältä. Taimivaiheessa versoja voi kiertää vaikka kiepille ennen istutusta. Karaise ja totuta sisällä kasvaneet taimet aurinkoon varovaisesti.
Kasvihuoneessa luffa vaatii kurkun tapaan hyvän maan, kunnon lannoituksen ja kastelun sekä täyttä aurinkoa. Sivuversoja voi tarvittaessa karsia kurkun tapaan. Sen lehdet eivät kuitenkaan ole kurkun lehtien kokoisia, mutta valloittaa se helposti paikkansa tehokkaasti.
Tärkeää on, kun luffa alkaa kukkia, heti pölyttää käsin ensimmäiset emikukat. Kasvi tekee helposti vain hedekukkia, jos sen olot eivät ole optimaaliset. Näin ensimmäisiä, pulleatyvisiä emikukkia voi joutua odottamaan. Hedekukat ovat kimpuissa versojen päissä. Emikukat ovat lehtihangoissa.
Kehittyvä pesusienikurkku, Elina Vuori
Sadontuotto
Kovin monesta kurkusta kasvia kohti ei kannata haaveilla. Jonakin vuonna kasvatus voi epäonnistua kokonaan – ties mistä syystä. Luffa on jonkin verran oikukas sadontuottaja, ja myös kannoissa/lajikkeissa on varmasti eroja.
Luffan versojen kärjet ja kukkavarret sekä hedelmät on syötäviä aivan nuorena, mutta eipä niitä riesaksi asti taida syntyä meikäläisissä oloissa. Kannattaa siis säästää kaikki alut, jos pesusieniä mielii. Kasvava kurkku ei ole kovin raskas, ja kasvusto yleensä jaksaa kannatella ne hyvin.
Kurkut saavat olla kasvustossa, kunnes ne alkavat kellastua. Yleensä ne pitää korjata vihreinä sisälle, kun syksy tulee vastaan. Vain täyteen kokoon kehittyneillä, ja jo hiukan keventyneillä hedelmillä on mahdollisuus kuivua kunnolla.
Sisällä kurkut asetellaan väljästi tuulettuvaan ja lämpimään paikkaan kuivumaan. Tähän voi mennä viikkoja tai kuukausia. Niitä on tarkkailtava pilaantumisen varalta, ja mädäntyvät koittaa kuoria heti. Silti niistä ei välttämättä tule kunnollisia.
Sisälle korjattavia pesusienikurkkuja, vain yksi on jo alkanut kellastua, Elina Vuori
Pesusienten kuivaus
Kun kurkut ovat kuivia ja ruskeita, ne on helppo kuoria käsin ja ravistella sisällä olevat siemenet talteen. Hedelmää voi joutua hakkaamaan eri asennoissa pitkään, että kaikki siemenet irtoavat.
Osa siemenistä voi olla litteitä ja kevyitä, eikä niillä ole itämisen edellytyksiä. Mustat, pulleat siemenet kannattaa kerätä talteen. Ohuet siemenkuoret on helppo puhallella pois – ulkotiloissa.
Nyt pesusieni on valmis käyttöön pesun ja kuivauksen jälkeen. Se ei välttämättä ole niin tiivis ja täyteläinen, kuin kaupasta ostettu, mutta antaa kyllä mukavan pesutunnon. Sieni kestää pitkään käytössä – ja on kompostoitavissa käytön jälkeen, kuinka ekologista!
RUUSUPAPU (Phaseolus coccineus)
VUODEN KASVIS 2018
Phaseolus coccineus eli ruusupapu on ainoa jättikasviskilpailuissa hyväksytty papulaji. Ruusupavulla on pelkästään palon pituus-sarja.Punaiset kukat ja kaksiväriset siemenet ovat ominaisia ruusupavulle (engl. runner bean). Se on peräisin Keski-Amerikasta, jossa intiaanit käyttivät kasvin juuria ravintonaan.
Esikasvatus huhtikuun alku...toukokuu. Kylvä siemen ruukkuun multaan n. 5 cm syvyyteen, kastele hyvin. Karaise taimia ennen lopulliselle paikalleen istutusta hallanvaaran ohi mentyä. Tarvitsee tuen johon köynnös voi kasvaessaan kietoutua, esim. jokin ristikko. Kasvupaikka joko ulkona tai kasvihuoneessa.
Ei ole olemassa kansainvälistä Paprika-luokkaa mutta joissakin kilpailuissa tämä luokka hyväksytään. Meillä kilpaillaan paprikassa paino-sarjassa.
PAPRIKA (Capsicum Annuum) VUODEN KASVIS 2020
Kilpailussa paprikan tulee olla Capsicum Annuum lajiketta eli ns. vihannespaprikaa (sweet bell pepper). Näistä puuttuu vahvan poltteen tunnun antava kapsaisiini. Paprikat ovat vihreän värisiä raakoina. Väri voi olla myös valkoinen, keltainen, oranssi, punainen, violetti tai ruskea lajikkeesta riippuen. Vain edellämainitut värit hyväksytään (EGVGA, Paino-sarjan säännöt).
Huom! Ei-kilpailukasviksien puolella paprikalla sekä chilillä on pituus-sarjat. Niissä hyväksytään kaikki värit.
Paprikalle hyvä kylvöaika on tammi...helmikuussa. Siemen kylvetään pieneen pottiin kostutettuun multaan, peitetään mullalla (itää pimeässä) ja pinta suihkutetaan kosteaksi. Kylvös peitetään muovilla jotta kosteus säilyy. Paprikan itämistä edistää lämpö, hyvä idätyspaikka on esimerkiksi lattialämmön tmv. lämmönlähteen päällä. Lajikkeesta riippuen itämisaika on n. 1-2 viikkoa. Taimet kasvatetaan lämpimässä ja valoisassa paikassa. Kasvatuksen aikaisen aloituksen takia taimet tarvitsevat lisävalaistusta.
CHILI (Capsicum)
Chili on nimitys jota käytetään poltteisista capsicum-lajikkeista. Chilillä ei ole virallista kilpailusarjaa mutta sille löytyy Ei-kilpailukasviksien puolelta pituus- ja painosarjat. Kaikki värit hyväksytään molemmissa sarjoissa.
Kylvö- ja kasvatus kuten paprikalla.
Paino-sarjaan soveltuvia lajikkeita: numex big jim, golden marconi, anaheim, poblano,aconcagua argentinasta, big bang
Pituus-sarjaan soveltuvia lajikkeita: Thunder mountain longhorn, whippet tail, joes long, guizhou longhorn
LEHTISELLERI (VARSISELLERI) (Apium graveolens var. dulce)
Lehtisellerin varret ovat ainoita vihanneksia maailmassa joilla tiedetään olevan negatiivinen kalorilaskin. Vie enemmän energiaa pureskella varsia kuin mitä varret sitä sisältävät. Lehtiselleriä käsiteltäessä kannattaa käyttää pitkähihaista vaatetusta ja käsineitä, koska selleri yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttaa kosketusreaktion, fytofotodermatiitin , eli ”sellerinpoltteen”. Kilpailemme pelkästään lehtisellerin painossa. Huom: Mukulaselleri ei ole kilpailukasvis, sille on ei-kilpailukasviksissa oma paino-sarja.
Jättimäisellä lehtisellerillä on niin pitkä kasvuaika että sen esikasvatus on hyvä aloittaa tammikuun loppupuolella ... helmikuussa, joka tapauksessa viimeistään 8-10 viikkoa ennen ulosistutusta hallojen mentyä ohi.
Täytä kylvöpotit taimimullalla. Jättimäisen lehtisellerin siemenet ovat pieniä ja hankalia kylvää joten kylvämisen helpottamiseksi voit sekoittaa niiden sekaan hienojakoista hiekkaa ja siroitella seoksen kylvöpotteihin.
Peitä siemenet hyvin ohuesti mullalla. Siemenet on ehdottomasti kylvettävä lähelle pintaa. Kastele varoen. Peitä kylvöpotit muovikelmulla ja siirrä itämään lämpimään, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonvaloon.
Kun taimet ovat kasvaneet, harvenna ne tai kouli omiin potteihinsa. Kun ulkolämpötila on pysyvästi yli +10 C voit istuttaa taimet maahan lopulliseen kasvupaikkaansa. Lehtiselleri on kylmänarka, liian aikaisin istuttaminen heikentää sitä tai jopa tappaa sen. Jättimäinen lehtiselleri tarvitsee vahvan maa ja auringonvaloa kuutisen tuntia päivässä, kuitenkin päivän kuumimpina aikoina olisi hyvä olla jonkinlaista varjostusta tarjolla.Koska lehtiselleri tarvitsee paljon vettä, sille on hyvä kaivaa n. 30 cm syvä "oja" johon taimet istutetaan. Se kerää kasvukaudella sadevettä ja helpottaa kastelua.
Pidä kasvualusta tasaisen kosteana äläkä unohda kastella kasveja. Se ei siedä kuivuutta. Jos kasvualustaa ei pidetä jatkuvasti kosteana se vaikuttaa sellerin makuun. Kasveja on myös lannoitettava säännöllisesti koska ne tarvitsevat paljon ravinteita.
Lehtiselleri kehittää runsaan juuriston. Satoa korjatessa juuristo leikataan poikki terävällä veitsellä 45 asteen kulmassa juuri kannan alta sensijaan että yrittäisi nostaa ylös koko kasvia juurineen.
Lähteet: eri kasvattajien koottuja neuvoja, ohjeita ja vinkkejä.
PERUNA (Solanum tuberosum)
Jättiläisperunaa kasvatettaessa käytetään lajiketta joka luonnostaan tekee suuria mukuloita. Tällaisia lajikkeita on paljon, Suomesta ei kuitenkaan saa niitä joita maailmalla käytetään jättiläisperunoiden kasvatukseen.
Peruna menestyy parhaiten lämpimällä ja valoisalla kasvupaikalla, jossa vesi ei seiso. Maan Ph 5,5...6. Jättiläisperuna kasvatetaan kuten tavallinenkin peruna, sillä erolla että käsikopelolla poistetaan mukuloita niin että jäljelle jätetään kasvamaan vain yksi mukula kasviinsa.
Hollantilainen lajike Kondor lienee käytetyin (suurimmat mukulat ?) lajike jättiperunan kasvatuksessa. Myös venäläinen lajike Volzhanin on yksi suurimmista lajikkeista. Tanskalainen Tiva tekee myös suuria mukuloita. Nuo mainitut sekä 74 muuta eurooppalaista suurimukulaista perunalajiketta löydät tästä osoitteesta : http://www.europotato.org/display_description.php?variety_name=Volzhanin
Suomesta saatavista lajikkeista kokeilemisen arvoisia ovat mahdollisesti Adora http://fi.wikipedia.org/wiki/Adora , Idole http://www.saunalahti.fi/~ahven/peruna/idole.htm sekä Timo http://www.kantaperuna.com/fi/lajikkeet/timo.html
Lähteet: Tietoa kerätty kasvattajilta sekä muista eri lähteistä
AMARANTTI (Amaranthus australis)
Amarantti eli meksikonrevonhäntä on revonhäntäkasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi, jota kasvatetaan sen ravintopitoisten siementen takia. Sen varsi on pysty, lehdet soikeita ja kukinto laaja, haarova tähkä, joka on lajikkeesta riippuen joko punainen tai vihreä. Amarantti oli muinaisten asteekkien jokapäiväistä ruokaa. Se sisältää runsaasti kalsiumia, kaliumia, sinkkiä, foolihappoa, rautaa ja kuitua. Amarantti kasvaa jopa 3,5 metriä korkeaksi. Muutaman viime vuoden aikana amarantti on tullut jättikasvispiireissä aiempaa suositummaksi. Amarantissa kilpaillaan vain pituudessa.
Kasvupaikkana täysi aurinko. Helppohoitoinen mutta vaatii viikoittaista kastelua.
Yhdistykselle tämä kasvi on vielä uusi tuttavuus (alkaen v. 2018) joten esikasvatuksen aloittamiselle ei meillä ole olemassa suositusajankohtaa. Todennäköisesti esikasvatuksen voisi aloittaa toukokuun alussa. Tässä esimerkki kasvuajasta suoraan maahan kylvettynä: kylvö ulos 1.kesäkuuta. Itäminen 5 päivää. Syyskuun lopussa siemenet ovat kypsät.
Kasvupaikka aurinkoinen, lämmin ja suojaisa. Runsasmultainen maa. Säännöllinen kastelu