Etualalla antiikin Herculaneum, sen takana moderni Ercolano ja taustalla Vesuvius.
Kaikki tietävät Pompejin. Samassa Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 jKr. peittyi kuitenkin tuliperäiseen ainekseen myös myös muita kaupunkeja. Pompejin jälkeen suurin niistä oli meren rannassa Vesuviuksen juurella sijaitseva Herculaneum. Kaupunki oli nimetty myyttisen sankarin Herkuleen mukaan. Kuten Pompejissa myös Herculaneumissa aika pysähtyi tulivuorenpurkaukseen, ja vulkaaniseen materiaaliin hautautunut kaupunki jäi sellaisenaan lepäämään maan alla sadoiksi vuosiksi.
Kevään 2018 Napolin matkalla Saaran kanssa aloitimme rauniokaupunkeihin tutustumisen Herculaneumista. Pompejia pienempänä kohteena se on helpompi hahmottaa. Paikalle pääsee Napolista helposti paikallisjunalla. Samalla junalla pääsee myös reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Pompejiin.
Nykyinen Ercolanon kaupunki sijaitsee Herculaneumin raunioiden päällä. Herculaneum löydettiin 1700-luvulla muutama vuosi ennen Pompejia. Arviolta neljäsosa Herculaneumista on tähän päivään mennessä kaivettu esiin. Suurin osa on vielä maan alla.
Vesuviuksen vuoden 79 purkauksessa vuoren huippu räjähti ilmaan ja vuoren muoto muuttui. Purkaus synnytti 30 kilometriä korkean pyroklastisen tuhkapilven. Tässä vaiheessa hohkakiveä putosi tuulen suunnan vuoksi erityisesti Pompejin suuntaan. Herculaneumissa kiveä satoi vähemmän, mutta tilanne näytti toki uhkaavalta ja moni varmasti lähti pakosalle. Seuraavana päivänä purkauksen nostovoima alkoi heikentyä ja tuhkapilvi romahti alas useammassa vaiheessa. Tuhkapilvestä putosi maahan kuumaa tuhkaa, mutaa, kiviainesta ja kaasuja. Tässä vaiheessa tuho koitti Herculaneumille, joka hautautui syvälle kuumaan tuhkaan. Kumpikaan kaupungeista ei siis hautautunut maata pitkin edenneeseen laavaan, mikä tuntuu olevan yleinen väärinkäsitys.
Suurin osa Herculaneumin asukkaista ehti paeta ennen pilven romahdusta, mutta kaupunkiin jääneet olivat tuhon omia, kun lämpötilaltaan useita satoja asteita ollut pilvi romahti kaupungin päälle. Herculaneumin satamasta on löytynyt 300 kuolonuhrin jäänteet, arviolta kymmenesosa kaupungin asukkaista.
Nykyasiantuntijat ovat arvioineet, ettei tulivuori ollut purkautunut 700 vuoteen ennen vuoden 79 purkausta. Alueen asukkaat eivät välttämättä siis ymmärtäneet elävänsä vaarallisessa paikassa.
Yllä olevassa kuvassa näkyy alhaalla Herculaneumin sataman antiikin aikaisen merenrannan taso. Tästä näkee hyvin, miten syvälle Herculaneum peittyi. Meren ranta siirtyi 400 metriä kauemmas purkausta edeltäneeltä tasolta. Edellisessä kuvassa olleet luurangot ovat vasemmalla puolella olevissa holveissa.Herculaneum hautautui jopa 25 metriä nykyisen maanpinnan alapuolelle, mikä tekee kaivauksista hankalampia kuin vain noin viiden metrin syvyydessä sijaitsevassa Pompejissa. Jo 1700-luvulla Herculaneumia tutkittiin kaivamalla tunneleita. Niiden avulla kaupungin eri puolille oli vaivattomampi päästä kuin kaivamalla kaikki maa-aines pois kohteiden päältä. Muun muassa Herculaneumin teatteriin päästiin tunneleita pitkin. Teatteri on edelleenkin maan alla.
Tunneleita käyttämällä taloista haettiin arvoesineitä, jotka etenkin kaivausten ensimmäisen vuosisadan aikana saattoivat päätyä kuninkaallisten ja varakkaiden keräilijöiden palatseja koristamaan. Herculaneumin avokaivausten laajentaminen tarkoittaisi monin paikoin nykyisen kaupungin rakennusten purkamista kaivausten tieltä. Tunnelikohteisiin ei tavallisella vierailijalla ole asiaa. Teatteriin tosin ilmeisesti on mahdollista päästä opastetulla käynnillä yhtenä päivänä viikossa.
Restaurointi- ja kunnossapitotyöt jatkuvat edelleenkin. Nykyään painotetaan jo esiin kaivettujen kohteiden tutkimusta ja säilyttämistä uusien alueiden kaivamisen sijaan.
Yksi pääasiassa vielä maan alla olevista kohteista on Villa dei papyri, jota on tutkittu pääasiassa tunnelikaivauksilla. Tämän valtavan luksushuvilan tiloista on löydetty suurin koskaan yhdestä paikasta löydetty kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia veistoksia.
Atleetti Villa dei papirin kokoelmasta. Napolin arkeologinen museo.
Auki rullattu hiiltynyt papyrus. Napolin arkeologinen museo.
Nimensä tämä villa on saanut sen tiloista löydetyistä lähes 1800 hiiltyneestä papyrusrullasta, jotka käsittelivät pääasiassa epikurolaista filosofiaa. Kyseessä on ainoa antiikin ajalta löydetty edes jossain muodossa säilynyt kirjasto. Muutenhan meidän aikaamme säilynyt antiikin kirjallisuus on kopioitu useaan otteeseen papyruksista kirjoiksi. Ihmeellistä kyllä, tutkijat ovat onnistuneet kehittämään menetelmiä hiiltyneissä kääröissä olevan tekstin lukemiseen. Työ on kuitenkin vaikeaa, ja vain osa on pystytty lukemaan. Lähes täysin mustuneiden papyrusten salaisuuksien selvittämiseen yritetään keksiä uusia menetelmiä. Uusiakin papyruksia saatetaan vielä löytää vain osin tutkitusta villasta. Villa dei papyrin kaivauspaikoille turisteilla ei ole pääsyä, mutta huvilan taidekokoelmaa voi ihailla Napolin arkeologisessa museossa.
Muutenkin Herculaneum oli varakas kaupunki. Se oli suosittu lomakohde Rooman valtakunnan aikana, kuten koko läheisen alueen rannikkoseutukin. Muutamia huviloita on kaivettu esiin myös Pompejin ja Herculaneumin ulkopuolelta. Seuraavalle tälle alueelle suuntautuvalle matkalle jäikin odottamaan useita kiinnostavia kohteita.
Toki Herculaneumissa oli kaikkea kaupunkilaisille tarpeellista ja arkista, kuten kylpylöitä, ruokakauppoja, tavernoita ja urheilupaikka.
Aikansa elintarvikemyymälä
Merenjumala Tritonia esittävä mosaiikki Herculaneumin kylpylän naisten osastolla.Vaurautensa vuoksi Herculaneumin taloissa oli paljon seinämaalauksia, aikansa kalliita statussymboleita. Herculaneumin seinämaalaukset ovat pääasiassa olleet melko tuoreita kaupungin hautautuessa. Suurin osa ns. neljättä Pompejin tyyliä. Neljännessä tyylissä aikaisempien tyylien arkkitehtuuriaiheisiin tuli lisää monimutkaisia suuren mittakaavan tarinallisia aiheita ja panoraamanäkymiä.
Niin sanottu Augustaalien pyhättö tai basilica on saattanut liittyä keisarikulttiin, mutta talo on saattanut olla myös hallinnollinen kokouspaikka. Seinämaalaukset ovat Herculaneumin hienoimmasta päästä, ja edustavat neljättä tyyliä.
Herculaneumissa harvinaista ns. ensimmäisen tyylin seinämaalausta Samnilaisessa talossa. Talo on Herculaneumin vanhimpia, joten siksi maalaustyylikään ei ollut purkauksen aikaan uusinta huutoa. Ensimmäisessä tyylissä maalauksella jäljiteltiin kiviainesten pintoja, kuten tässä marmoria.
Hieno mosaiikki esittää merenjumala Neptunusta ja hänen vaimoaan, merinymfi Amfitriteä.
Hiiltynyt sänky.
Herculaneumin nopeasti haudannut pyroklastinen materiaali oli koostumukseltaan erilaista kuin Pompejissa – ja se oli kuumempaa. Puu ja muut orgaaniset materiaalit eivät palaneet vaan ne karbonisoituivat välittömästi. Siksi esimerkiksi puiset esineet tai ihmisten luut ovat säilyneet Herculaneumissa Pompejia paremmin.
Kun pyroklastinen pilvi romahti kaupunkiin, monien rakennusten katot ja yläkerrokset kärsivät vaurioita. Rakennuksia on restauroitu. 70 prosenttia talojen katoista on moderneja rakenteita.
Jos minulta kysytään, kannattaako vierailla sekä Pompejissa että Herculaneumissa, vastaus on, että totta kai molemmissa, jos vain aika riittää. Samana päivänä niitä ei kannata yrittää hoidella. Herculaneumin huolelliseen koluamiseen voisi hyvin käyttää kokonaisen päivän, mutta paikasta saa ihan hyvän käsityksen 2–3 tunnissa. Ehdimme vielä samana päivänä varsinaiselle sylttytehtaalle eli ylös Vesuviuksen huipulle.
Kännykän näköinen audioguide on ehdottoman suositeltava apu kaupunkiin tutustumisessa.
Seinämaalaus Mysteerien huvilasta, Villa dei misteristä
Kun korona-aikaan ei pääse matkustelemaan, niin on aikaa kirjoitella vanhoista matkoista.
Keväällä 2018 Saaran kanssa tekemämme Napolin matka on jäänyt täällä blogissa vähälle huomiolle. Napolin pääkallokultista kirjoitin, mutta pääkohteet Pompeji ja Herculaneum ovat jääneet odottamaan. Nyt korjaan asian ja esittelen kymmenen kiinnostavaa ja mieleen jäänyttä Pompejin maalauskohdetta tai mosaiikkia. Osa on alkuperäisessä ympäristössään Pompejin kaivauksilla ja osa on esillä Napolin arkeologisessa museossa.
On kiehtovaa katsella näin vanhaa kuvataidetta. Monien roomalaisten seinämaalausten ja mosaiikkien on tulkittu olleen kopioita aikansa kuuluisista kreikkalaisista maalauksista. Viitteitä ovat antaneet antiikin ajalta säilyneet kirjalliset lähteet, joissa teoksia kuvaillaan.
Myös monien aiheiltaan ja asetelmiltaan samanlaisten teosten löytyminen monista arkeologisista kohteista viittaa siihen, että on ollut joku tunnettu alkuperäinen maalaus, jota on kopioitu. Vähän niin kuin vaikka von Wrightin Taistelevat metsot löytyi aikanaan aika monesta suomalaiskodista.
Näitä alkuperäisiä kreikkalaisia maalauksia tai tauluja ei ole meidän aikaamme asti säilynyt.
Seinämaalaus pompejilaisen katuruokapaikan seinällä. Talon suojelusjumalat sekä kaupan suojelija Merkurius ja viinin jumala Dionysos.
Koska Pompeji oli vain maakuntakaupunki, sen seinämaalausten taso ei ole välttämättä vetänyt vertoja esimerkiksi Rooman kaupungin ylhäisten talojen taiteelle. Kuitenkin sattuman oikusta roomalaista maalaustaidetta tunnetaan parhaiten juuri Pompejista ja muista Vesuviuksen vuoden 79 purkauksen alle jääneistä kohteista.
Pääosin freskoina toteutetut seinämaalaukset sekä mosaiikit olivat arvokkaita statussymboleja. Kun keskiluokka alkoi imitoida rikkaiden maalauksia, rikkaat tilasivat hienompia ja tyylit kehittyivät. 1800-luvulla Pompejin maalaukset luokiteltiin neljään toisistaan erottuvaan tyyliin, jotka seurasivat toisiaan vaiheittain noin 300 eKr. – 79 jKr., jolloin kaupunki peittyi. Maalaukset toimivat nykyisin myös talojen ajoituksen välineenä. Maalaustyylin perusteella voidaan arvioida aikakausi, jolloin maalaukset ja tietyt rakennusvaiheet on tehty.
Olen kuvista nähnyt paljon hienoja kohteita, mutta läheskään kaikkiin niistä ei ole yleisöllä pääsyä. Ehkä hyväkin niin. Kauhistutti katsella, kuinka turistit kieltotauluista välittämättä koskettelivat estoitta maalauksia. Tässä on esitelty niitä teoksia, joita pääsin katsomaan huhtikuussa 2018. Tämä ei siis ole mikään varsinainen ”koko Pompejin Top 10”, eivätkä alla esitellyt kohteet ole keskenään paremmuusjärjestyksessä.
1. Vettiusten talon freskot
Lapiittien kuningas Iksionin (vas. pyörittämässä pyörää) rangaistusta kuvaava maalaus. Kuva: Saara Salomaa
Yksi kaupungin suurimmista taloista, Vettiusten talo, on tunnettu hienoista freskoistaan.
Vettiusten talossa seinämaalauksia katsellaan pimeässä. Pompejin oppaan mukaan tilanne vastaa niitä valaistusolosuhteita, joissa Pompejin asukkaatkin maalauksia katselivat. Ikkunattomissa huoneissa valoa antoivat ennen vain soihdut, nykyisin kännyköiden valot.
Autenttisuuden lisäksi nykyiseen hämärään on toinenkin, tärkeämpi, syy. Freskot säilyivät hyvin vuosisatoja, kun ne olivat maan alla hautautuneina tulivuorenpurkauksesta sataneeseen hohkakiveen. Valo, ilmansaasteet, ihmisten hengitys jne. sen sijaan turmelevat vähitellen freskoja. Moni 1700- ja 1800-luvulla esiin kaivettu fresko on jo kokonaan päässyt tuhoutumaan.
Vettiusten talon freskot valmistuivat Pompejia vuonna 62 jKr. koetelleen maanjäristyksen jälkeen eli aivan kaupungin loppuvuosina. Ne edustavat ns. neljättä Pompejin maalaustyyliä.
Priapos, kreikkalainen hedelmällisyyden vähäinen jumala, tervehtii Vettiusten taloon saapujaa heti eteisessä. Sen on ajateltu olleen onnen ja vaurauden symboli.
2. Villa dei misteri
Villa dei misteri, mysteerien huvila, on Pompejin muurien ulkopuolella sijainnut hienostohuvila, joka kaivettiin esiin 1900-luvun alussa. Huvilassa on ehkä Pompejin hienoin valikoima seinämaalauksia.
Huvilaa luultavasti käytti kokoontumisiinsa salainen Dionysos-kultti, jonka rituaaleja maalausten on arveltu esittävän. Kulttimenot olivat erittäin salaisia, eikä niistä ole kirjallisia lähteitä. Näin ollen maalauksiakaan ei ole pystytty tulkitsemaan ja selittämään varmasti. On arveltu, että näissä kuvissa näkyvät, kuuluisimman maalauksen kuvat, esittäisivät kultin initiaatiomenoja. Maalaukset ovat ns. Pompejin toista tyyliä, joka oli suosittu noin 80 eKr. – noin 20 eKr. Kuvitustyyli ei siis ollut ihan uusinta huutoa Pompejin tuhoutumisen aikaan 79 jKr.
Pompejin keskustasta Villa dei misteriin kuljetaan Herculaneumin suunnan kaupunginportista. Kävelimme sinne pitkin vaikuttavaa Via dei Sepolcria, jota reunustavat pompejilaisten hautamonumentit.
3. Aleksanterimosaiikki
Kuva: Saara Salomaa
Noin miljoonasta palasesta koostuva Aleksanteri Suuren ja Persian suurkuninkaan Dareioksen välistä taistelua esittävä mosaiikki on siirretty Faunin talosta Napolin arkeologiseen museoon. Paikan päällä Pompejissa on nähtävissä jäljennös.
Faunin talo oli kaupungin suurin ja rikkain yksityisomistuksessa ollut palatsi. Se käsitti kokonaisen korttelin ja oli kooltaan 3000 neliömetriä. Faunin talo on tunnettu erityisesti hienoista mosaiikeistaan. Mosaiikkien tekeminen oli kallista, ja niiden on katsottu olleen rikkaimpien kaupunkilaisten statussymboleja.
Aleksanterimosaiikki on todella suuri, leveyttä sillä on lähes kuusi metriä. Osa mosaiikista on tuhoutunut, mutta onneksi Aleksanteri Bukefalos-hevosineen on jäänyt tärkeimmiltä osiltaan jäljelle. Mosaiikki on tehty arviolta noin 100 eKr. ja se esittää yli 200 vuotta ennen tekohetkeään elänyttä Aleksanteria, jota talon omistaja on saattanut ihailla. Ei ole täyttä varmuutta, mitä kuninkaiden välistä taistelua teos esittää. Vahvoja ehdokkaita ovat Issoksen ja Gaugamelan taistelut.
Teos on mitä ilmeisimmin kopio kreikkalaisesta alkuperäisteoksesta. Mm. etruskien ruukuista on löytynyt tätä samaa kuva-asetelmaa esittäviä maalauksia. Plinius vanhempi mainitsee teoksen kirjassaan Naturalis historia ja tietää alkuperäisen maalauksen tekijän nimenkin, Filoksenos Eretrialainen. Asia ei kuitenkaan ole ihan varma. Myös egyptiläistä maalaria Helenaa on arveltu alkuperäisen kuvan tekijäksi.
Aleksanteri ja Dareios
Talo tunnetaan Faunin talona rakennuksen atriumin vesialtaan keskellä seisovan faunia esittävän patsaan mukaan. Alkuperäinen patsas on Napolin arkeologisessa museossa, kuten myös monet talon hienoista mosaiikeista. Vierailu museossa on ehdottomasti paikallaan, jotta Pompeji-kokemus täydentyy alkuperäisestä ympäristöstään irrotetuilla hienoimmilla mosaiikeilla, maalauksilla ja veistoksilla.
4. Terentius Neon perhekuva
Leipuri Terentius Neon talosta löydetyn kuvan on ajateltu esittävän Terentiusta ja hänen vaimoaan. Terentius pitelee kädessään papyrusrullaa ja hänen vaimollaan on vahataulu ja kirjoituspuikko. Keskiluokkainen pariskunta on varmasti halunnut antaa vaikutelman sivistyneisyydestään. Maalaus saattaa olla ainoa Pompejista löydetty kaupungin asukkaita esittävä kuva. Maalaus on esillä Napolin arkeologisessa museossa.
5. Theseus saapuu voittajana Ateenaan
Gavius Rufuksen talosta peräisin oleva maalaus on nähtävänä Napolin arkeologisessa museossa. Myyttinen sankari Theseus saapuu Ateenaan tapettuaan Minotauros-hirviön Kreetalla. Samanlainen maalaus on löytynyt Herculaneumin ns. basilicasta eli Augustaalien pyhätöstä. Teokset ovat olleet kopioita alkuperäisestä 300-luvulla maalatusta taulusta. Jo antiikin aikana tunnetut kuvat levisivät kopioina ja jäljitelminä ympäri Kreikkaa ja Roomaa. Aikakautensa taistelevia metsoja nämäkin siis.
6. Ifigeneian uhraus
Troijan sotaan matkaavan kreikkalaisen liittouman oli uhrattava Mykenen kuningas Agamemnonin tytär suotuisten tuulten saamiseksi laivamatkalle. Agamemnon oli loukannut jumala Artemista, joka esti sotaretken jatkumisen totaalisesti nostattamalla kovat tuulet. Kuvassa Odysseus ja Akilleus tai Diomedes kantavat Ifigeneiaa uhrattavaksi papin kulkiessa vierellä. Vasemmassa reunassa isä Agamemnon peittää kasvonsa kaapuun peittääkseen surunsa. Ifigenia kuitenkin pelastui, sillä jumala Artemis (taivaalla oikealla) vaihtoi hänet hirveen ja vei Ifigenian mukanaan.
Klikkaa kuvaa isommaksi.
Tämä fresko kertoo esimerkin jäljentämisen hankaluuksista. Antiikin ajalta säilyneiden kirjallisten lähteiden perusteella tiedetään, että tämän freskon esikuvana oli Timanthes-nimisen maalarin taulu. Alkuperäistä teosta ei ole jäljellä. Freskon tekijällä on ollut hieman vaikeuksia esimerkiksi mittasuhteiden ja asetelman kanssa – Agamemnon ja pappi ovat suurempia kuin Ifigeniaa kantavat miehet. Maalauksesta puuttuu lähteiden mukaan alkuperäisessä teoksessa mukana ollut Spartan kuningas Menelaus.
Maalaus on irroitettu Tragediarunoilijan talosta (Casa del poeta tragico, netistä löytyy suomennoksena myös Traagisen runoilijan talo, mutta tässä tapauksessa lienee kyse tragedioita kirjoittavasta runoilijasta), ja on esillä Napolin arkeologisessa museossa.
7. Kahakka amfiteatterilla
Aina urheilukisat Pompejin amfiteatterilla eivät sujuneet hyvässä hengessä. Vuonna 59 puhkesi kahakka pompejilaisten ja naapurikaupunki Nuceriasta tulleiden katsojien välille. Seurauksena virtasi veri. Tällainen epäjärjestys ei miellyttänyt keisari Neroa, joka määräsi amfiteatterin suljettavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tämä maalaus esittää tätä historiallisiin lähteisiin kirjattua tapahtumaa. Amifiteatteri on kuvattu lintuperspektiivistä – mutta ilman perspektiivivaikutelmaa.
8. Menandroksen talo
Pompejin talojen nykyisistä nimistä monet ovat arkeologien antamia. Monet perustuvat seinämaalasten aiheisiin, kuten Menandroksen talo, yksi kaupungin rikkaimmista taloista. Eräs sen seinällä oleva maalaus esittää kreikkalaista draamakirjailija Menandrosta. Mistä hänet sitten on voitu tunnistaa?
Nimeäminen perustuu maalauksessa olevaan tekstiin. Maalaus on tehty vain vähän ennen kaupungin tuhoa. Tyylillisesti se on neljättä tyyliä, oletettavasti tehty Pompejia vuonna 62 vaurioittaneen maanjäristyksen jälkeen.
9. Octavius Quartion talo
Mytologiset aiheet olivat roomalaisten seinämaalausten kärkiteemoja. Octavius Quartion talossa (tunnetaan myös nimellä Loreius Tiburtinuksen talo) voi ihailla muun muassa Troijan sotaa esittävää maalausta.
Yllä olevassa kuvassa keskellä Herakles taistelee Troijan kuningasta Laomedonia vastaan.
Octavius Quartion talossa oli hieno puutarha, joka tarjoaa ihailtavaa tänäkin päivänä. Suihkulähteen kummallakin puolella on mytologioihin pohjautuva kuva. Vasemmalla puolella Narkissos ja oikealla puolella Pyramoksen ja Thisben rakkaustarinan traaginen loppu.
10. Cave canem
Sisäänkäynti omalla vastuulla – Varo koiraa! Casa del poeta tragicon sisäänkäyntiä vartioi tämä uskollinen vahti. Teksti ’Cave canem’ tarkoittaa ’varo koiraa’. Tätä pidemmälle traagisen runoilijan taloon ei ollutkaan asiaa vierailullamme. Kyseessä on pompejilaisittain keskikoon talo, jonka maalaukset esittelevät kreikkalaista mytologiaa ja Troijan sotaa. Kohdassa 6 mainittu maalaus Ifigenian uhraus on irroitettu tästä talosta ja viety museoon.
—
Yleisölle avoinna on vain pieni osa Pompejin taloista. Avoimet talot vaihtelevat myös päivittäin ja kellonajoittain henkilökuntapulan vuoksi. Vahteja tarvittaisiin varmasti enemmänkin turistien välinpitämättömän käytöksen takia. Moni sellainen talo, jossa olisin halunnut vierailla, jäi käymättä säpissä olleiden ovien vuoksi.
Historian harrastajan kannattaisikin varata Pompejiin tutustumista varten useampi päivä, jos vain mahdollista. Näin olisi mahdollista katsella tarkemmin tiettyjen talojen aukioloaikoja ja suunnitella aikataulua niiden mukaan. Pompejin lisäksi antiikin kuvataidetta voi ihailla Herculaneumissa ja Napolin arkeologisessa museossa. Jos aikaa riittää, antiikin kuvataiteesta kiinnostuneiden kannattaa myös käydä tutustumassa Vesuviuksen alueella esiin kaivettuihin roomalaisten huvilapaikkoihin Oplontikseen, Stabiaeen ja Boscorealeen. Minulla nämä ovat odottamassa seuraavaa reissua.
Neljännen tyylin arkkitehtooninen seinämaalaus Octavius Quartion talosta.
Lähteitä
Joanne Berry: The Complete Pompeii
Pompeji – Venuksen kaupunki
The National Archeological Museum of Naples – Opaskirja
Casa di Augusto & Casa di Livia, Palatium, Rooma
Vierailtu 30.4.2016
Rooman matkalla eniten odottamani historialliset kohteet olivat kahden etruskimuseon ohella ajanlaskun alun aikojen seinämaalaukset Palatium-kukkulalla Augustuksen ja Livian taloissa (Casa di Livia, Casa di Augusto / lat. Domus Augustea).
Muinaisista kreikkalaisista ja roomalaisista tulee ensimmäisenä mieleen temppelien raunioita, patsaita ja ruukkuja, mutta harvemmin varsinaisia maalauksia. Maalaukset eivät nimittäin useimmiten ole säilyneet meidän nähtäväksemme. Maalaamista kyllä tehtiin, ja teoksista löytyy kirjallisia kuvauksia antiikin aikaisista teksteistä.
Yksityiskohta Augustuksen talosta
Roomalainen maalaustaide tunnetaan parhaiten Vesuviuksen tulivuorenpurkauksen vuonna 79 jKr. peittämistä Pompejista ja Herculaneumista löytyneiden maalausten perusteella.
Roomassa on kuitenkin mahdollista päästä näkemään keisarillisten talojen maalauksia keisari Augustuksen (63 eKr. – 14 jKr., vallassa 27 eKr. – 14 jKr.) ja hänen puolisonsa Livian mukaan nimetyissä taloissa. Pompeji ja Herculaneum olivat koko valtakunnan mittakaavassa vähäpätöisiä pikkukaupunkeja, joiden löydöt eivät välttämättä edusta tuon ajan taiteen kärkeä. Sen sijaan valtakunnan pääkallonpaikalla Roomassa keisarillisissa taloissa sijainneet maalaukset olivat suuremmalla taidolla tehtyjä.
Valtaosa Palatiumilla kiertelijöistä ei kuitenkaan näitä taloja maalauksineen näe, koska päästäkseen taloja katsomaan, pitää tietää niiden olemassaolosta. Maalausten säilymisen turvaamiseksi taloihin pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella tai ohjatulla vierailulla.
Palatiumilta
Palatsi-sana tulee muuten eurooppalaisiin kieliin Palatiumista. Rooman valtakunnan hallinto ja palatsikeskittymä oli tällä kukkulalla, yhdellä Rooman legendaarisista seitsemästä kukkulasta.
Ns. Livian talo löydettiin Palatiumin maakerrostumien alta jo vuonna 1869, ja Augustuksen talo saatiin esiin kaivauksissa vuosina 1956–82. Seinien maalaukset on ajoitettu noin vuoteen 30 eKr.
Augustuksen talo on rakennettu vuoden 35 eKr. vaiheilla. Vuonna 27 eKr. se oli joka tapauksessa valmis, koska on löydetty kolikko, johon palatsin julkisivu on kuvattu. Talon välittömässä läheisyydessä oli Augustuksen suojelusjumalan Apollonin temppeli. Livian talo on todennäköisesti tätä vanhempi.
Livian talo
Raivattuaan tiensä valtaan Augustus ei rakennuttanut omaa palatsia, vaan osti jo olemassa olevia taloja Palatiumilta. Augustuksen hankkimat talot sijaitsivat lähellä Lupercal-luolaa, jossa naarassuden kerrotaan imettäneen Rooman tarunhohtoista perustajaa Romulusta ja hänen veljeään Remulusta. Tämä oli omiaan korostamaan hänen asemaansa uuden Rooman perustajana. Augustuksen kerrotaan asuneen talossa olosuhteisiin nähden vaatimattomasti. Vaikuttaa suunnitelmalliselta miehelle, joka haali kaiken vallan käsiinsä, muttei välittänyt ottaa itselleen keisarin arvoa.
Rakenteet ja maalaukset säilyivät meidän päiviimme asti, koska ne peitettiin jo Augustuksen aikana paikalle rakennetun isomman palatsin alle. Talot eivät suinkaan ole säilyneet kokonaisuudessaan, vaan osa niistä on tuhoutunut myöhemmässä rakentamisessa.
Palatiumilla riehui iso tulipalo vuonna 3 jKr., ja tuli olisi tuhonnut myös seinämaalaukset. Erityisen herkkää kuumuudelle on maalausten punainen sinoperi. Maalauksissa ei kuitenkaan näy merkkejä tulipalosta. Rakennusten on siis täytynyt olla tuossa vaiheessa jo maan alla tulen tavoittamattomissa.
Augustuksen talo, ramppihuone, josta johti kulku Apollonin temppelille
Aloitimme kierroksen Augustuksen talosta.
Roomalaiset seinämaalaukset ovat eräänlaista tapettia. Niitä on tutkittu pääasiassa Pompejin löytöjen perusteella. Sitä on luokiteltu neljään ajallisesti toisiaan seuraavaan tyyliin, joilla kaikilla on ominaispiirteensä. Tiiviin esityksen Pompejin tyyleistä voi lukea tästä.
Perspektiivimaalausten huone esittelee toisen tyylin mukaisen arkkitehtuuriaiheen.
Augustuksen ja Livian talojen maalaukset edustavat pääasiassa ns. toista tyyliä. Siinä huoneiden seinille on maalattu aukeavia tiloja, jotka näyttävät illusionistisesti laajentavan huonetta. Maalauksiin saattaa olla maalattu ikkunoita, joista näkyy ikään kuin ulos. Niissä saattaa olla myös maalauksia maalauksessa, kuin tauluja seinillä. Perspektiiviä on käytetty, mutta vaikutelma saattaa olla epärealistinen. Pakopisteitä voi olla useampia kuin yksi. Perspektiivin käyttö siinä muodossa kuin se nyt tunnetaan kehittyi vasta renessanssin aikana.
Naamioiden huone
Yksi Augustuksen talon kiinnostavimmista huoneista on ns. Naamioiden huone, joka muistuttaa teatterilavastetta. Lavasteista kurkistaa naamioituja näyttelijöiden päitä. Tämän teoksen tekijän on ajateltu olleen kreikkalainen mestari. Vastaavanlaisia maalauksia on ollut mm. Aleksandriassa.
Augustuksen studio
Rakennuksen toisessa kerroksessa on Augustuksen yksityinen studio. Huone ei ole suuren suuri, mutta se oli varmasti juuri sopiva Augustukselle, kun hän halusi olla yksin ja rauhassa. Punasävyisen huoneen väriloisto on vakuuttavaa. Punainen sinoperi-väri oli erityisen kallista, joten sen käytöllä on varmasti ollut myös symbolista merkitystä. Seinien keskelle on kuvattu tauluja, maalauksia maalauksessa. Valitettavasti ne ovat pahasti turmeltuneita. Lasin läpi otetut kuvat eivät tee ihan oikeutta näkymälle huoneeseen. Selän takaa tuleva ulkoilman valo heijastuu lasista häiritsevästi.
Augustuksen studio
Ramppihuoneen kattoholvi
Talojen löytämisvaiheessa maalausten osasia oli putoillut seiniltä ja katoista lattialle. Arkeologit ovat sittemmin kasanneet näistä palapelin tavoin maalauksia uudelleen, kuten tässä holvissa.
Livian talon päähuone
Augustuksen talosta siirryimme niin sanottuun Livian taloon. Sen on arveltu kuuluneen Augustuksen kolmannelle vaimolle Livia Drusillalle. Tämä on päätelty talon vesiputkesta löytyneen nimen perusteella. Isosta päähuoneesta, atriumista, avautuu kolme pienempää huonetta, joissa on maalauksia.
Livian talossa ollut kyklooppi Polyfemosta sekä merenneito Galateiaa esittävä maalaus on löytämisensä jälkeen sumentunut sellaiseen kuntoon, että hahmoja siitä ei enää voi erottaa. Kierroksen opas, arkeologi Francesca Sposito lähetti minulle ystävällisesti kuvia talojen löytämisen aikaan 1800-luvulla tehdyistä piirroksista ja maalauksista. Niissä maalauksen hahmot ja yksityiskohdat näkyvät vielä hyvin selvästi.
Yllä olevassa kuvassa on keskellä istumassa Zeun rakastettu Io . Häntä vartioi mustasukkaisen Heran käskystä satasilmäinen Argos-jätti. Zeun lähettämänä Hermes on saapumassa vasemmalta pelastamaan Ioa. Vasemmalla teos nykyään ja oikealla kaivausten jälkeen 1800-luvulla siitä tehty piirros, jossa yksityiskohdat näkyvät vielä selvinä.
Sinänsä maalausten tekoon käytetty tekniikka – kostealle laastille maalaaminen – takaa hyvinkin kestävän lopputuloksen. Maan alla hautautuneina maalaukset ovat säilyneet pitkäänkin, mutta ilman ja valon kanssa kosketuksiin joutuminen voi olla niille kohtalokasta pidemmän ajan kuluessa.
Mieleen tulee Fellinin Rooma -elokuvasta kohtaus, jossa Rooman metron rakennustöissä maan alta löytyy muinaisen Rooman aikaisia maalattuja huoneita. Työmiehet ja kuvausryhmä ihailevat freskoja, jotka näyttävät kuin vastamaalatuilta. Hetken kuluttua he saavat kauhukseen nähdä niiden katoavan silminnähtävän nopeasti ilman vaikutuksesta.
Augustuksen ja Livian talojen maalauksia yritetään suojella pitämällä huoneiden pienoisilmasto suotuisana. Osaa huoneista pääsee katsomaan ovelle asennetun lasin läpi.
Livian talon koristeellista seinää. Vasemmalla näkymä nyt ja oikealla talon löytämisen aikaan tehty maalaus. Keltaisella pohjalla on ajan muodin mukaisia egyptiläisiä kuvioita.
Taidetta on taloissa säilynyt myös lattialaatoitusten ja -mosaiikkien muodossa. Niiden kuviot vaihtuivat myös muotivirtausten mukaan, ja lattiat voidaan ajoittaa kuviointien perusteella. Kuvan mosaiikkikuvio voidaan ajoittaa Rooman tasavallan ajan lopulle – eli siihen aikaan jolloin Livian talo rakennettiin.
Opastettu kierros Augustuksen ja Livian taloihin maksoi yhdeksän euroa luonnollisesti välttämättömän Palatiumin pääsylipun (12 euroa) lisäksi. Rahalle sai kyllä täyttä vastinetta. Kierros kesti lähemmäs kaksi tuntia, mitä oli vaikea uskoa, koska aika kului niin siivillä. Arkeologin asiantuntevaa opastusta oli minun lisäkseni kuuntelemassa vain kaksi muuta vierailijaa, joten kierros tuntui melkein yksityisvisiitiltä. Englanninkielisiä opastuksia on tarjolla lauantaisin ja sunnuntaisin kerran päivässä. On myös mahdollista käydä taloissa valvotuilla vierailuilla, joissa ei ole opastusta, mutta silloin jää kyllä paljon tietämättä.
Kierrokselle lipun voi ostaa Colosseumin ja Tituksen riemukaaren välissä olevasta Palatiumin lipunmyyntipisteestä (vain korttimaksu). Samalla lipulla pääsee myös Colosseumille, vaikka seuraavana päivänä.
Livian talosta
Augustuksen ja Livian talojen ohella myös Palatinuksen museossa voi nähdä muutaman paikoiltaan irrotetun seinämaalauksen.
Apollo soittaa lyyraa. Seinämaalaus Palatinukselta Augustuksen aikakaudelta.
Lisää maalauksia löytyy Roomassa keisari Neron Domus Aureasta, johon pääsee tutustumaan ainakin vielä tämän kesän ajan. Vierailu tosin pitää varata hyvissä ajoin. Oman matkani ajalta visiitit oli jo varattu loppuun.
Toinen kiinnostava kohde on Villa Livia Rooman pohjoispuolella. Tämä on siis eri paikka kuin Casa Livia. Siellä täytyy käydä seuraavalla kerralla. Tässä on linkki hyvään esittelyvideoon.
