Liikemies Johnny Liebkindin ei kuultu puhuvan kertaakaan oikeussalissa niiden 11 vuoden aikana, mikä kului Proventus- ja Fidelity-yrityksiin liittyvien talousrikossyytteiden käsittelyyn. Hän ei lähettänyt vastineita edes vääriä tietoja sisältäneisiin lehtikirjoituksiin.
Miksi hän puhuu nyt, kun melu on laantunut ja elämä työpaikkaa myöten kunnossa?
Rikostoimittaja Mikko Niskasaaren kirjoittaman "oikeusmurhaa" käsittelevän kirjan julkistamistilaisuudessa keskiviikkona kysymykseen vastaamassa oli entinen nuorison suosikki, sittemmin menestynyt liikemies ja lama-ajan keinottelun yksi symboli, Johnny Liebkind itse.
Paksu kihartuva tukka on vähän ohentunut ja harmaantunut. Suklaasilmien ympärillä sekä vyötäröllä näkyvät jo eletyt vuodet. Hymyhuulet ovat vakavat, kun hän vastaa, miksi.
"Prosessi eteni sillä tavalla, että en puhunut. Käräjäoikeudessa ei ollut aihetta avata suuta", hän kertoo juristien neuvoista. "Ei lehtikirjoituksia", oli ohjeet.
Syyttömyyttään vakuuttava Liebkind olisi lopulta halunnut puhua ja vaati suullista käsittelyä hovioikeuteen, mutta se lupa evättiin joulukuussa 2005.
Se oli taitepiste. Nyt tapauksesta on kirja, jossa esitellään kaikki se todistusaineisto mikä on ollut oikeuden käytettävissä. Oikeusmurha on Niskasaaren mielestä se, että Liebkindin tuomitseminen tapahtui perehtymättä kaikkeen tähän aineistoon, jonka perusteella Liebkind olisi syytön. Tärkeitä todistajalausuntoja jäi vaille huomiota, kun vaihtunut tuomari ei lukenut niitä, kirja väittää.
"Syyllinen jo ennen oikeudenkäyntiä"
Kirjan mukaan Liebkind oli päätetty syylliseksi jo ennen todistajien kuulemista. Hän oli tunnettu henkilö, johon kanavoitui talouskeinottelun seurauksena tullut lama ja työttömyys, kirja toteaa. Kirjan mukaan varsinaiset konnat olivat ruotsalaisessa Proventuksessa.
"Proventus yritti vallata Wärtsilän, yhden suomalaisen teollisuuden lippulaivan. Wärtsilä myytiin, rahat katosivat maailmalle, ja Liebkind jäi vastaamaan likapyykistä", tiivistää kirjan kirjoittaja.
Viime kesänä Liebkind jätti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle anomuksen, että se käsittelisi hänen asiansa. Vielä vastausta ei ole tullut, ja jos se käsitellään, prosessi vie aikaa.
"Voitaisiinko päätös purkaa? En tiedä miten se tapahtuisi ja kuka sen tekisi", Liebkind sanoo. "Minulle riittäisi se, että todettaisiin että olen syytön."
"Mutta minä olen hengissä ja hyvässä kunnossa ja myös helpottunut, että se historia on jo oikeushistoriaa."
Median myllytys
koskee vieläkin
Liebkindin äänestä kuulee, kuinka loukkaantunut hän kuitenkin on vielä 1990-luvun kirjoittelusta, varsinkin juutalaistaustaansa vihjanneista osista.
Miksi hän ei heti palannut Suomeen puolustautumaan 1995, kun kirjoittelumylläkkä alkoi Suomessa? Se johtui hänen mukaansa ensin epätietoisuudesta mitä kirjoitetaan, sitten sisällöstä.
"Siellä oli myös sellainen antisemiittinen lause. Myös sellaista arkifasismia alkoi ilmetä, että juristini mielestä Suomeen ei pitänyt palata", Liebkind kertoi.
Tuolloin 1995 kohu-uutiset kertoivat Liebkindin kavaltaneen 15 miljoonaa markkaa ja paenneen Israeliin.
Toinen kohu-uutinen väitti Liebkindin käärineen liiveihinsä 4,5 miljoonaa markkaa. Tällaisia syytteitä oikeudessa ei esitetty. "Minä en ole ollut paossa tai piilossa mitään enkä missään", hän painottaa.
Liebkind jopa hieman hiiltyy tivatessaan toimittajilta, miksi eivät silloin kysyneet häneltä kantaa asioihin.
Niskasaari vastasi, että hänellä yhtenä vaikuttimena kirjan kirjoittamiseen oli huono omatunto.
"Tein aikoinani yhden jutun, mutta en paneutunut seuraamaan oikeudenkäyntiä, mikä olisi pitänyt tehdä", Niskasaari totesi.