Lisää: www.sofianlehto.com
Köynnöstävät kärhöt eli klematikset kiipeilevät tavallisesti niin talon seinustalle kuin puutarhan puuvarsien rungoille ja oksille, mutta ne sopivat myös maanpeitekasveiksi. Osa kärhöistä kiipeilee kärhien avulla, osa kiertää tuen ympärille ohuen lehtiruotinsa.
Kärhöt jaetaan alppi-, kelta-, lumi-, tiuku-, lyhty-, viini-, sekä kello- ja tiukukärhöihin. Isot jalo- eli loistokärhöt on jalostettu risteyttämällä muutamia eteläisiä luonnonlajeja keskenään.
Tutuimmaksi meille ovat tulleet alppi-, siperian- ja kiinankärhö, koska ne ovat talvenkestäviä ja terveitä. Alppikärhöt kukkivat noin kuukauden ajan heti kevätkesällä ja saattavat tehdä toisen kevättä pienemmän kukinnan syksyllä.
Ne menestyvät jopa varjossa ja ohuessakin multakerroksessa. Jos kasvusto menee risuiseksi, niin versot voi typistää lähes maanrajasta.
Nuokkuvin valkoisin kukin kukkiva siperiankärhö on meillä ainoa luonnonvarainen laji. Pohjoisin paikka, missä tätä rauhoitettua lajia kasvaa on Lapissa. Puutarhoissa myytävät siperiankärhöt ovat tuontitavaraa ulkomailta. Ne menestyvät kuitenkin aina Lappia myöten.
Kello- ja tiukukärhöt kukkivat heinäkuusta syys- tai lokakuuhun saakka. Keltakärhöt ovat kukassa keskikesästä talven tuloon saakka ja menestyvät ainakin Oulun korkeudelle saakka.
Lumikärhöt ovat erittäin runsaskukkaisia ja viihtyvät valoisissa ja puolivarjoisissa tuoreissa kasvupaikoissa. Viinikärhöt muistuttavat isojen kukkiensa takia jalokärhöjä. Oulun korkeudella se voi paleltua lähes maanrajasta saakka, mutta saattaa kasvattaa uusia versoja keväällä.
Loppukesällä siementen kodat näyttävät hopeisilta karvapalloilta höyhenmäisten haituvien takia.
"Suurikukkaisetkin jalokärhöt saattavat menestyä Oulun korkeudella hyvällä pihalla, jossa on oikea mikroilmasto", puutarhuri Minna Hänninen Aleniuksen puutarhasta kertoo.
Jalokärhön istuttaminen on tarkkaa hommaa. "Maapohjan pitää olla lämmin, eikä siinä saa olla savea. Istutuskuopan alaosaan laitetaan ravinteikasta multaa ja ohutta hiekkaa tyviosaa suojaamaan, jolloin vesi pääsee läpi. Moni hoitaa kastelun putken avulla, jolloin vesi menee suoraan juuristolle."
Erityisesti isokukalliset kärhöt tarvitsevat runsaasti vettä ja kastelulannoitetta, mutta vesi ei saa jäädä seisomaan.
Useimmat pienikukkaiset kärhöt ovat vaatimattomia kasvuolosuhteiden suhteen.
"Pienikukkaiset kärhöt menestyvät melkein missä vain. Ne kukkivat yleensä keväällä ja alkukesästä, mutta esimerkiksi lumikärhö poikkeaa alkukesän kukkijoista ja kukkii vasta heinäkuussa."
Kärhön juuristoalue pitää suojata jollakin pienellä varjostavalla kasvilla, ettei se pääse kuumenemaan.
Lasitetulla parvekkeellakin voi yrittää kasvattaa kärhöjä. "Jotta juuristo ei jäätyisi talvella, ruukun alle kannattaa laittaa paksu styroksilevy ja kääriä pakkashuopaa ympärille. Ruukun päällekin voi laittaa styroksia, jonka keskelle voi tehdä reiän kärhön versoille", Hänninen jatkaa.
Suomessa toimii myös kärhökerho, jonka puheenjohtaja Börje Fri on kasvattanut itse vuosikaudet kärhöjä. Hänen puutarhamyymälässään on yli 200 lajia ja lajiketta.