Kesäkurpitsa eli zucchini on oikea monikäyttövihannes ja maistuu niin raakana kuin kypsennettynäkin. Siitä saa sekä kevyitä että rasvaisia herkkuja.
Alun perin kesäkurpitsa on kotoisin Etelä-Amerikan intiaanien viljelmiltä, joilta löytöretkeilijät toivat sen mukanaan Eurooppaan. Italiassa nykyiseen muotoonsa jalostettu vihannes rantautui Suomeen 1600-luvulla "suvipumpun" nimellä.
Maukkaimmillaan tämä kurkun serkku on pienenä, noin 15 sentin pituisena. Se säilyy parhaiten 8--12 asteen lämpötilassa, joten jääkaappi on sille liian kolea paikka. Kesäkurpitsaa ei myöskään kannata säilyttää yhdessä runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten, kuten omenoiden tai tomaattien, kanssa.
Suuria, paksunahkaisiksi ehtineitä yksilöitä lukuun ottamatta kesäkurpitsan voi syödä kuorineen. Miedon makuinen kesäkurpitsa on parhaimmillaan kevyesti maustettuna. Siitä saa hyvän lisukkeen esimerkiksi maustamalla juustohöylällä leikatut ja kevyesti pannulla paistetut viipaleet suolalla, pippurilla, sitruunamehulla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä. Yrteistä kesäkurpitsan höysteeksi sopivat muun muassa minttu, tilli, rakuuna, basilika ja oregano.
Kesäkurpitsa kypsyy nopeasti. Vihannesta ei tarvitse kypsentää lötköksi asti, vaan se saa tuntua hieman hampaissa. Ylikypsää kesäkurpitsaa voi kuitenkin käyttää esimerkiksi keittojen ja paistosten suurustamiseen. Ruoanlaitossa kesäkurpitsaa käytetään myös muun muassa wokkeihin ja pataruokiin, pizzojen ja piiraiden täytteenä sekä liha- ja kalaruokien lisäkkeenä.
Se sopii erinomaisesti myös täytettäväksi. Grillatessa kesäkurpitsaa voi laittaa erilaisiin vartaisiin ja kasvisnyytteihin, joissa sen seuralaisiksi sopivat esimerkiksi tomaatit, sipulit ja sienet. Muiden kurpitsojen tapaan kesäkurpitsat sopivat myös säilöntään ja -- niin yllättävältä kuin se kenties kuulostaa -- leivontaankin. Pieni määrä kesäkurpitsaraastetta kakku-, leipä- tai lettutaikinassa keventää ja piristää leivonnaista.
Kesäkurpitsa sisältää muun muassa foolihappoa, C-vitamiinia, kaliumia ja karotenoideja eli A-vitamiinin esiastetta. Sen vesipitoisuus on suuri ja energiasisältö vähäinen, joten se sopii hyvin ruokien keventämiseen. Saa kesäkurpitsasta silti raskaampaakin syötävää, esimerkiksi friteeraamalla.Välimeren alueella friteeratut kesäkurpitsan kukat ovat suurta herkkua, mutta myös kesäkurpitsan viipaleet sopivat tarkoitukseen. Tällöin niitä kannattaa ennen paistamista "itkettää" ripottelemalla niille suolaa.
Jonkin ajan kuluttua viipaleiden pinnalle nousee nestettä, joka pyyhitään pois. Varsinaisessa friteerauksessa viipaleet kieritellään suolalla ja pippurilla maustetuissa vehnä- tai korppujauhoissa ja keitetään ne öljyssä. Kesäkurpitsaa voi toki syödä myös sellaisenaan. Tuoretta kesäkurpitsaa voi viipaloida leivän päälle tai käyttää vaikkapa salaatin ainesosana.
Lue lisää kesäkurpitsareseptejä torstain Kalevasta!