-

Kun kamera va­lot­taa kuu­kau­sia, saadaan kuviin Au­rin­gon tai­vaal­le piir­tä­mät reitit – so­la­rig­ra­fias­sa ollaan valon jäl­jil­lä

Neulanreikäkuvaus on säilynyt harrastuksena hengissä kameratekniikan huikeasta kehittymisestä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi, sillä käsillä tekeminen ja valokuvauksen perusteisiin palaaminen kiehtovat monia. Yksi askel tällä valokuvauksen osa-alueella on solarigrafia.

Neulanreikäkuvaus on säilynyt harrastuksena hengissä kameratekniikan huikeasta kehittymisestä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi, sillä käsillä tekeminen ja valokuvauksen perusteisiin palaaminen kiehtovat monia. Yksi askel tällä valokuvauksen osa-alueella on solarigrafia.

Tilaajille
Tilaajille

Juttu on julkaistu alun perin Kalevassa 24.12.2010.



Viisi tuhatta vuotta sitten Stonehengessä rakennettiin kivikehää, jolla pystyttäisiin ajoittamaan Auringon vuotuista kiertoa. Kivien paikkaa mittailtiin tarkkaan, jotta kesäpäivänseisauksena Aurinko nousisi juuri kehään jätetystä aukosta.

Ja nousihan se, tarkkoja olivat mittaukset. Jostain syystä tämä muinainen auringonpalvonta tulee mieleen, kun katsoo solarigrafeja eli kuvia, joihin on tallentunut Auringon reittejä taivaalla. Omituisia värejä saaneissa kuvissa on jotain ikiaikaista tunnelmaa.

Auringon vuodesta toiseen toistuva kierto askarrutti jo muinaisia kansoja. Egyptiläiset kehittävät kaksi tuhatta vuotta ennen Kristusta kalenterin, jossa oli 365 päivää.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.