Reippaasti vitamiineja sisältävää parsaa (Asparagus officinalis) on viljelty syötäväksi ja lääkinnälliseen käyttöön jo faaraoiden aikaan. Parsaa kasvaa kahdenlaista. Maan alla pulskistuvaa valkoista, ja pinnalle puskevaa vihreää. Valkoinen on hienostuneemman makuista ja makeampaa, ja siksi kalliimpaa.
Parsa on äärimmäinen tuoretuote – ”Älä missään tapauksessa kuori”, opastaa keittiömestari
Parsa aloittaa satokauden. Kotimaista parsaa on vain vähän tarjolla.
Tiesitkö?
Parsa on tehokas diureetti, ja jo maltillisesti maisteltuna se muuttaa virtsan kiinnostavan tuoksuiseksi. Tuoksu, jota enimmät ihmiset tuottavat ja haistavat (eivät kaikki – joillakin perimä estää sen), syntyy, kun elimistö muuttaa parsassa olevan rikkipitoisen aineen hapoksi, joka on läheistä sukua haisunäädän erittämälle metyylimerkaptaanille. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -klassikon päähenkilö kuvailee parsa-aterian jälkihuuruissa yöastiaansa ”aromaattisten parfyymien vaasiksi”.
KUVA: Tommi Anttonen
Lataus käynnissä..
