Villikkalassa asuva Heimo Metsälä pääsi vuosia sitten hiihtokaverinsa Mauri Akkasen savusaunaan Teuroisiin. Mies ihastui oitis saunan samettisiin löylyihin, tuoksuun ja
Villikkalassa asuva Heimo Metsälä pääsi vuosia sitten hiihtokaverinsa Mauri Akkasen savusaunaan Teuroisiin. Mies ihastui oitis saunan samettisiin löylyihin, tuoksuun ja ainutlaatuiseen tunnelmaan.
– Päätin rakentaa oman savusaunan. Haapapuut löytyivät omasta metsästä, ja Mauri sahasi ne sopviksi laudoiksi. Kävin vähän ottamassa mittoja Maurin saunasta, mutta lopulliset piirustukset laadin itse. Kävi vähän kuin miehellä, joka kehui kaverilleen tehneensä kottaraiselle pöntön. Kaveri kysyi, mistä olet piirustukset saanut. Siihen nikkaroija vastasi, että omasta päästä, Heimo myhäilee.
Savusauna valmistui vuonna 1995 ja sen jälkeen siellä on saunottu yli 800 kertaa. Alkuvuosina sauna lämpesi jopa kolme kertaa viikossa. Lepposten löylyjen salaisuus on iso kiuas, jonka kivet Heimo haki Valkealan perukoilta, Salosen montusta.
– Kivet ovat niin kovia, että jos niitä vaikka lekalla kopauttaa, tuntuu kuin raudanpalaan iskisi. Ihan ensimmäiset kiuaskivet olivat tavallisia luonnonkiviä. Ne eivät kestäneet kuin 50 lämmityskertaa. Sen jälkeen ne alkoivat murentua.
Olennaisia asioita savusaunassa ovat myös lauteiden yläpuolella oleva savuräppänä sekä etuseinässä oleva aukko, joista savu pääsee ulos saunasta. Piippuahan savusaunassa ei ole ollenkaan.
– Kerran joku ohikulkija oli mennyt sanomaan Akkasen Maurille, että heidän saunansa palaa, koska sieltä tulee niin paljon savua. Mauri oli todennut tähän rauhallisesti, että juuri näin pitää tapahtua, koska kyseessä on savusauna.
Heimo lämmittää savusaunaansa kaikilla muilla puilla, paitsi koivulla, jonka tuohi nokeaa seinät ja lauteet. Mieluiten mies käyttää saunan lämmittämiseen haapaa tai leppää. Savusaunan lämmittäminen ei ole hätäisen ihmisen hommaa. Siihen täytyy varata useita tunteja, eikä kylpeminenkään ole mistään kotoisin, ellei sitäkin jatka monta tuntia. Mies toteaa leikkisästi, että saunan lämmittämisessä kuluu pullo kirkasta, ja toisen ehtii nauttia löylyttelyjen lomassa.
– Kesällä poltan saunassa puita 3-4 pesällistä, talvella hieman enemmän. Kun alan kesällä lämmittää saunaa aamuyhdeksältä, pääsen lauteille joskus neljän maissa. Kokemuksesta tietää, milloin puiden lisääminen riittää. Sen tuntee, kun avaa saunan oven ja kuulostelee. Kun puiden polttaminen loppuu, täytyy saunan antaa rauhassa hiipua. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tulipesässä ei saa olla minkäänlaista hehkua. Sen jälkeen kiukaalle heitetään häkälöylyt.
Kun savusauna on lämmitetty kunnolla, löylyä riittää isommallekin porukalle.
– Joskus on menty uudelleen löylyttelemään vielä puolen yön aikaan. Nykyään ei meikäläisen kunto enää siihen riitä.
Saunavihta kuuluu Heimon jokaiseen saunakertaan; niin savusaunassa kuin tavallisessa, puilla lämpiävässä kotisaunassakin. Hän tekee joka kesä 30-50 vihtaa ja kertoo, että kesän ensimmäinen vihdantekoaika on tänä vuonna heinäkuun 1. päivä. Seuraava ajankohta on heinä-elokuun vaiheessa, kun kuu on kohdillaan.
– Teen vihtan hies- tai rauduskoivusta. Kumpia nyt sattuu helposti omasta metsästä löytymään. Molemmista tulee hyvät vihdat, vaikka monien mielestä rauduskoivu on paras.
Metsälän pihapiirissä on toinenkin savusauna. Siellä ei tosin kylvetä, vaan savustetaan lihaa.
– Olen aina pitänyt savustetusta lihasta, ja menin Muhniemelle Ella Lombergin luo opettelemaan lihan palvaamisen taitoja. Ella opetti minulle myös maltaantekemisen salat.
Heimo palvaa saunassaan lihaa pari kertaa vuodessa.
– Viimeksi palvisauna savusi huhtikuussa. Silloin palvasin 7-8 kinkkua, 6 ulkofilettä, pari kylkeä ja muutaman palan hirvenlihaa. En minä itse niitä kaikkia syö. Minulla on tuttavia, jotka tuovat aina palvattavaa, kun tietävät minun suunnittelevan palvisaunan lämmittämistä, Heimo kertoo ja tunnustaa, että palvisaunan savussa pitäminen on kovaa hommaa.
– Saunassa saa rampata yhtä tiuhaan kuin poikivaa lehmää kattelemassa.