Kirjailija Riikka Pulkkinen: "Suklaa-aamiaiset ovat ohi"

SUKLAA OLI osa ruokaympyrääni romaanini kirjoittamisen ajan. Vakioannokseni työhön ryhtyessäni oli iso kuppi kahvia ja Kismet Fazerina -vohveli.
Nyt, kun uusi kirja on jo omillaan kaupoissa, aamiaiseni on astetta arkisempi: kahvi ja paahtoleipä, joka on voideltu voilla ja päällystetty gouda-juustolla ja mansikka-vaniljahillolla.

LOUNASAIKAAN HARMITTI. Yleensä kirjoitan aamupäivisin, mutta tänä syksynä kuuntelin selkääni ja ilmoittauduin tanssitunnille, joka pidetään puolilta päivin. Tunti katkaisee päivän kahteen osaan ja tekee istumatyöläiselle hyvää.

Kun istuin pukuhuoneessa tanssitamineissa, huomasin olevani viikon etuajassa. Minua otti päähän, sillä olin odottanut treenejä. Pakkasin jumppakamppeet takaisin kassiin ja kävelin kahvilaan, jossa otin lattekahvin ja luonnostelin minulta tilattua kirjallisuus-aiheista artikkelia.

"Kippis! Uusi kirja on pian lukijoiden käsissä."

AJATTELIN UUTTA KIRJAANI koko päivän. Kaikki tuhannet sanat ovat juuri tulleet painokoneista.

Nostin kustannustoimittajani kanssa maljat kirjan painoonmenon kunniaksi, mutta voitonmaljassani oli surun sivumaku.

Aina kirjaa kirjoittaessani tarkoitukseni on kirjoittaa elämä romaaniksi, mutta ajatus on yhtä mahdoton kuin toive elää täysi elämä. Jokaiseen romaaniin onnistun tuomaan osan elämän moninaisuudesta, mutta elämää kaikkineen siihen en voi koskaan mahduttaa.

"Päiväkodin jälkeen vein tyttäreni puistoon."

ILTAPÄIVÄLLÄ HAIN tyttäreni päiväkodista, ja menimme keväällä löytämäämme omenapuupuistoon. Ystäväni odotti meitä siellä.

Ihastelimme oksille ilmestyneitä omenoita ja minä mietin, mistä tietää, mitä lajia ne ovat ja koska ne ovat kypsiä. "Mausta", totesi ystäväni ja kiipesi puuhun haukkaamaan maistiaisen. Pian tyttäreni seurasi perässä kuin pieni orava.

Minua nauratti, kun katsoin omenapuussa keikkuvaa kaksikkoa. Ennen lähtöämme keräsimme omenoita mukaamme.

Ruuanlaittoon ei mennyt tänään paljon aikaa. Perunat porisivat nopeasti kala- ja soijapyöryköiden kaveriksi. Jälkkäriksi pyöräytin piirakan kotiin kantamistamme omenoista. Melkein liian idyllistä.

"Puistoretken tulos oli omenapiirakka."

POIKKEUKSELLISESTI MINULLA oli työhommia vielä illalla. Osallistuin paneelikeskusteluun Kirjojen yö -tapahtumassa.

Illan aloittivat 1950-luvun kirjailijat, ja 91-vuotias Kirsi Kunnas sai minussa aikaan terävän kaipauksen piston. Olen menettänyt kaikki isovanhempani, ja tavatessani heidän ikäluokkansa ihmisiä muistot varsinkin äidinäidistä välähtävät esiin.

"Paneeli oli hyvä, mutta niin olivat takahuonekeskustelutkin."

UNOHDIN OLLA VÄSYNYT ja viihdyin jatkoilla myöhään yöhön. Kun kävin nukkumaan kolmen aikaan aamuyöllä, ajattelin univelkaa, jota en seuraavana päivänä voisi maksaa takaisin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 20/2016.