Mökkipuutarhan on syytä olla helppohoitoinen, sillä siellä puuhaillaan vain, jos siltä tuntuu. Viimeistään kahdelta työpäivä päättyy ja saunanlämmitys alkaa.
Kurjenpolvia, kuunliljoja, päivänliljoja, vuorenkilpiä, akileijoja, lehtosinilatvaa, purppurapunalatvaa, saksankurjenmiekkoja... kasviluettelo jatkuu ja jatkuu. Pitkän listan ansiosta helsinkiläisten Minna ja Kari Järvisen kesäparatiisissa kukkii koko kesän.
"Lakkasin laskemasta kasvilajeja, kun määrä ylitti 500", kertoo mökkipihansa päätarhuri Minna Järvinen.
Hänen villityksensä alkoi itää vuonna 2002, kun pariskunta etsi edullista kesämökkiä Kymenlaakson alueelta. Kun kiinnostavan mökin myynti-ilmoitus löytyi, Kari ja Minna kävivät kurkkimassa sen pihaa jo pari päivää ennen sovittua näyttöä. Suurten puiden ympäröimä suojaisa pihapiiri herätti silkkaa rakkautta ensi silmäyksellä.
Minna ja Kari ajoivat siltä seisomalta välittäjän luo maksamaan käsirahan. Ennen ostopäätöstä he eivät edes käyneet mökissä sisällä.
Palkinto kovasta työstä
Pihapiiri kaipasi kuitenkin ehostusta. Huonokuntoiset, vanhat puut tukkivat valon pääsyn pihaan. Nurmikon leikkaamista hankaloittivat joka puolella törröttävät kivet.
"Helpotimme ruohonleikkuuta tekemällä istutusalueita. Nälkä kasvoi syödessä, ja istutukset lisääntyivät kivien ja kantojen lomassa. Neljä viisi vuotta meni vimmatussa mullan kärräämisessä, kuoppien kaivuussa ja kivireunusten rakentelussa", kertoo Minna.
Pariskunta ei rakentanut puutarhaa suunnitelmallisesti, vaan polkujen reitit muodostuivat kuin itsekseen ja istutusalueet syntyivät, minne mahtuivat.
Aina uutta aluetta vallatessaan Minna raivaa suurimmat rikkakasvit juurineen, peittää maa-alan reilulla sanomalehtikerroksella ja kasaa ostomultaa päälle.
"Kasvit menestyvät parhaiten hyvässä mullassa. Jos ostat peltomultaa ja jätät sen pariksi viikoksi seisomaan, kasa on jo täynnä rikkaruohoja. Multakaupoilla kannattaa siis miettiä, kuinka paljon jaksaa kitkeä", Minna sanoo.
Varmoja valintoja
Mökkipuutarhassa Minnaa viehättää kasvien luontainen leviämistapa. Kun kasvien antaa rauhassa levitä, multapinta on pian peitossa ja suojassa rikkakasvien invaasiolta.
"Ostan yleensä kolmesta viiteen samanlaista tainta. Sitten jaan ruukut puoliksi tai kolmeen osaan ja istutan taimet laajemmalle alalle. Näin saan laajemman ja maisemallisemman alueen melko edullisesti."
"Esimerkiksi Mustilan Arboretumissa näkemääni alaskankleitoniaa metsästin pitkään. Nopeana leviäjänä se ei välttämättä sovi heikkohermoisille, mutta mökkipihan luonnolliseen tunnelmaan se sopii hyvin."
Minna hankkii mökkipuutarhan peruskasveiksi varmoja valintoja. Kurjenpolvet levittäytyvät helposti maanpeitteeksi ja menestyvät metsäisellä paikalla auringossa ja varjossa. Saniaiset saavat vallata alaa omaan tahtiinsa. Itiöistä leviäviä saniaiaisia ilmestyy kivien väleihin kuin itsestään. Myös sammal saa kasvaa kiville ja nurmelle.
"Sammalmattohan on vihreä ja pehmeä ja sitä paitsi vähentää nurmikon kasvua ja hoitotyötä. Mökkipuutarhassa ei tarvitse olla pedantti!"
Minna väittää, että suurin villitys kasvikeräilyyn on taantunut, mutta mielenkiintoisen kasvin kohdatessaan hän löytää sille helposti paikan pihaltaan.
Rennosti paras
Minnalla ja Karilla on rento ote puutarhan hoitoon. Yleensä Minna istuttaa kasvit sekä kaivaa ja vääntelee kiviä paikoilleen. Puoliso on rakennusvastaava ja leikkaa nurmikon.
Lopulta kasvit saavat luvan pärjätä itsekseen. Niitä kastellaan vain istutusvuonna ja kesän kuumimpina hellepäivinä. Keväisin Minna siistii pihapiirin haravalla ja kitkee nokkosen, vuohenputken ja vuohenkellon alut pois.
"Jokainen määrittelee itse, mitkä kasvit ovat omassa pihassa rikkakasveja. Itse annan monien luonnonkasvien kasvaa sulassa sovussa istutetun kasvillisuuden kanssa. En edes halua ylläpitää kasvillisuutta, joka ei luontaisesti eläisi täällä", Minna sanoo.
Vaikka 3000 neliömetrin tontista valtaosa on hoidettua puutarhaa, pariskunta malttaa nauttia leppoisasta lomatunnelmasta näkemättä pihaa valtavana työmaana.
Hyvä hetki on sellainen, kun vuoden 1967 matkalevysoitin soittaa hiljaisella volyymillä 1950-60-luvun musiikkia. Pehmeä sointi siivittää rentoja rikkaruohon nyppäisyjä tai kastelukannun kallisteluja. Johnnie Ray laulaa Just walking in the rain, mutta taivaalla ei ole pilven hattaraakaan. Silloin ajatukset karkaavat kauas arkisista harmeista.
"Kesämökillä ei ole mikään pakko pakertaa. Aamulla tekee usein mieli rennosti puuhastella, mutta viimeistään kahdelta lopetellaan hommat ja ryhdytään saunan lämmitykseen", Kari kuittaa.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2016.
Perennat, jotka pärjäävät itsekseen
kurjenpolvi
siperian-
kurjenmiekka
päivänlilja
vuorenkilpi
kuunlilja
töyhtöangervo
väriminttu
purppurapunalatva
ripsialpi
vuorikaunokki