Kirjailija ja kuvataiteilija Mary Kuusisto pesee selkänsä itse kasvatetulla pesusienellä ja tietää, miten makealta maistuvat oman puun banaanit ja sitruunat.
Tammisaarelainen Mary Kuusisto, 62, osaa tehdä arjesta juhlan. Hän poimii sitruunapuunsa muhkeimman ja keltaisimman hedelmän ja syö sen nautiskellen. Moni pitää sitruunaa liian kirpeänä syötäväksi sellaisenaan, mutta Mary osti usein jo lapsena taskurahoillaan sitruunoita.
"Kerran äitini toi minulle lähikauppiaan terveisinä ison pussin sitruunoita, jotka olisivat menneet pian pilalle."
Kirpeät maut ovat Maryn mieleen. Sitruunan lisäksi hänelle maistuu raaka sipuli, jopa niin, että kerran lapsena hän rouskutti kaikki kasvimaan keskenkasvuiset sipulit varsineen. Sen jälkeen äiti ei hetkeen lähettänyt tytärtään kitkemään.
Unelma persikoista
Mary syntyi Bromarvissa Länsi-Uudellamaalla, missä liikennöitsijä-isä ajoi linja-autoa ja äiti hoiti kotia, Marya ja tämän isoveljeä. Kesäisin molemmat vanhemmat viihtyivät kasvimaalla: äidiltään Mary oppi vihannesten ja juuresten viljelyn. Isä kasvatti avomaankurkkuja.
Tytär teki jo seitsemänvuotiaana ensimmäisen kasvimaansa. Hän raahasi pellolle vanhan ikkunankarmin, repi sen sisältä juolavehnät ja lupiinit ja kantoi kehikkoon ämpärillä multaa. Sinnikkyydestä vaikuttuneet vanhemmat toivat illansuussa lasin ikkunankarmin päälle, ja Mary kylvi maahan lehtivihannesten siemeniä. Pian kasvit kurkottivat laatikon reunojen yli.
"Minulla oli rikas sisäinen maailma."
Mary oli innoissaan viljelystä muttei suunnitellut siitä ammattia. Hän muistaa olleensa ujo ja yksinäinen tyttö, joka haaveili kirjailijan työstä.
"Minulla oli rikas sisäinen maailma. Jos olimme kyläilemässä, saatoin istua koko illan samalla tuolilla, katsella ympärilleni ja kuunnella aikuisten puhetta. Hyvä, että vanhemmat muistivat ottaa minut mukaansa kotiin lähtiessään", Mary kertoo.
Kerran tyttö kuuli, kun aikuiset puhuivat espoolaisesta talvipuutarhasta, jossa kasvoi persikoita. Mary päätti, että vielä jonain päivänä hänkin syö oman puutarhansa persikoita.
"Aloin katsella kasveja sillä silmällä, saisiko niistä siemeniä tai pistokkaita. Piipahdin usein tammisaarelaiseen siemenkauppaan ja tilasin siemeniä Hollannista."
Ihmeelliset maapähkinät
Teini-iässä Mary alkoi hillitä raakojen sipuleiden popsimista varsinkin, jos oli lähdössä tansseihin. Eräissä lavatansseissa hän kohtasi Veli Kuusiston. Hänen kanssaan ruotsinkielinen Mary oppi vähitellen puhumaan sujuvaa suomea.
Tuore poikaystävä sai Maryn isältä luvan rakentaa umpeen kasvaneeseen lepikkoon kasvihuoneen. 17-vuotias Mary iloitsi tomaateista, paprikoista ja chileistä, jotka tuottivat satoa. Viljelijän riemulla ei ollut rajoja, kun kasvihuoneen ensimmäinen maapähkinäsato oli valmis kerättäväksi.
"Napostelin niitä ja ihmettelin. En ollut edes tiennyt, mihin osaan kasvia pähkinöiden piti kypsyä. Hyvältä ne maistuivat!"
"En ollut edes tiennyt, mihin osaan kasvia pähkinöiden piti kypsyä."
Muutaman vuoden kuluttua tuore aviopari asettui Velin kotiseudulle Orimattilaan. Maryn pitkäaikainen harrastus poiki myös työtä. Pariskunta myi itse kasvatettuja kesäkukkien ja vihannesten taimia auton peräkontista huoltoaseman pihalla. Autosta siirryttiin kukkakioskiin ja sieltä isompaan kukkakauppaan ja puutarhaan. Ammattitaitoaan Mary laajensi sidontakursseilla.
Atsaleojen ja tulppaanien rinnalla Mary kasvatti ilokseen yrttejä, okraa, viinirypäleitä, aprikooseja ja haaveilemiaan persikoita. Banaanipuu menestyi niin hyvin, että yhtenä vuonna se ryöpsäytti sadan banaanin tertun. Kotimaassa kasvaneet hedelmät pärjäävät Maryn mielestä erinomaisesti kaukaa kuljetetuille.
"Ne ovat ihanan makeita!"
Koti kalliolla
Kymmenisen vuotta sitten Mary ja Veli päättivät toteuttaa unelmansa. Pariskunta luopui kukkakaupasta ja muutti Maryn kotiseudulle Tammisaareen. Paratiisiin, kuten Veli paikkaa kutsuu.
Kuusistojen talo sijaitsee korkealla kalliolla metsän keskellä. Veli rakensi sen kesämökiksi ja laajensi myöhemmin ympärivuotiseen käyttöön. Kallio varastoi lämpöä, joten halla ei yleensä yllä talon korkeudelle. Siksi persikkapuutkin selviytyvät siellä talvesta taivasalla.
"Ensimmäisenä vuonna saimme kuusi persikkaa, seuraavana vuonna niitä kypsyi jo 69", Mary kertoo.
Talon kylkeen rakennetussa talvipuutarhassa on menestynyt monia eksoottisia lajeja. Sieltä on poimittu kiloittain ananaskirsikoita, aprikooseja, viinirypäleitä, papaijoita ja kiwanoita.
Suurikaan sato ei saa Marya tinkimään viljelyn ekologisuudesta. Kasvit tarvitsevat itämis- ja taimivaiheessa keinovaloa ja lämpöä, mutta koti on suunniteltu niin, että sama energia valaisee ja lämmittää asuintiloja.
"Pesusienikurkun hedelmästä saa auringossa kuivattamalla saunakaverin."
Vihannespenkistä työntyy kasveja, joita kaikki eivät vielä tunne: kirjorevonhäntää, liuskaratamoa, malabarinpinaattia ja viidakkokurkkua. Maryn lempiyrtti on tuoksuva salvia.
"Olen kokeillut vesipippuria, jääruohoa, tomatilloa ja herkkuhyppykurkkua. Eniten iloitsen, kun löydän jotain, mitä en ole koskaan ennen nähnyt", Mary kertoo. Hauska löytö oli esimerkiksi pesusienikurkku.
"Sen hedelmästä saa auringossa kuivattamalla saunakaverin, joka on kestävä ja sopivan karhea."
Kesäisin Kuusistot ovat vihannesten suhteen omavaraisia, ja satoa riittää aina pakastimeenkin. Mary suosii lajeja, jotka säilyvät pitkään. Jouluaaton suuri hetki on napsaista juhlapöytään puussa säilyneitä tuoreita viikunoita, kiivejä ja passionhedelmiä.
Luovia hetkiä
Mary Kuusisto nauttii elämästä lähellä luontoa. Talon yläkerrassa on ateljee, jossa hän maalaa öljyväri- ja akvarellitöitä. Välillä hän juttelee kasveilleen ja kissoilleen Taunolle, Silverille ja Moselle. Hiljaisuus hemmottelee.
Aina kun aurinko alkaa pimeän talven jälkeen pilkottaa, hän kylvää nautiskellen uudet siemenet. Sadosta unelmoiminen on kutkuttavan ihanaa.
Jopa lapsuuden unelma kirjailijaksi tulemisesta on toteutunut, sillä Mary on julkaissut yhden runoteoksen ja kaksi puutarhakirjaa, joissa hän antaa vinkkejä harvinaisten kasvien viljelyyn.
"Uudet maut auttavat meitä ymmärtämään toisiamme."
Kesän alussa Mary siirtyy Tammisaaren torille myymään taimia tutuiksi tulleille asiakkaille. Hän uskoo, että erikoisempien kasvien kautta monen kotiviljelijänkin maailma avartuu.
"Uudet maut vähentävät ennakkoluulojamme ja auttavat meitä ymmärtämään toisiamme. Me eri kulttuureista tulleet ihmiset emme voi olla kovin erilaisia, jos rakastamme samoja makuja ja tuoksuja."
Mary kokee, että kasvien kanssa työskentely on opettanut hänelle paljon. Ensinnäkin nöyryyttä: viljelyssä kaikki ei mene suunnitelmien mukaan eikä mikään kasvi tuota loputtomiin huippusatoa. Joskus on aika karsia ja luopua.
Toinen tärkeä oppi on elää tässä hetkessä.
"Mennyt ja tuleva katoavat, kun vaihdan multaa sitruunapuille tai pölytän pensselillä kiivinkukkia. Keskityn täysin siihen, mitä teen."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehti Puutarhassa -lehdessä 1/2013.
Maryn vinkit: Näin torjut tuholaiset hellästi
- Sekoita keskenään ½ dl mäntysuopaa ja ½ dl parafiiniöljyä. Lisää litra vettä. Jos tavoite on päästä eroon kasvin homeesta, voit lisätä seokseen teelusikallisen ruokasoodaa. Ruiskuta kasvit sumutuspullolla. Vältä käyttämästä ainetta kovin ohutlehtisiin kasveihin.
- Kirvoja ja muita tuhohyönteisiä voi torjua myös suihkuttamalla niitä pelkällä kuumalla vedellä: kasvit kestävät reilut viisikymmentä astetta mutta tuholaiset eivät. Ole varovainen erittäin pehmeälehtisten kasvien kanssa.
