Vanhojen autojen tapahtuma veti sunnuntaina arviolta noin 2 000 kiinnostunutta Jyväskylän Aholaitaan Keskisuomalaisen parkkipaikalle.
Paikalla oli noin 300 autoa. Ne olivat toinen toistaan kauniimpia, tuunatumpia ja yksilöllisempiä, kuin namuja.
Panu Hulkkosen vuoden 1958 Chevrolet Impala eli Cool Vanilla kullanhohtoisine kattoineen keräsi katseita ja sai ohikulkijat pysähtymään.
Cool Vanilla on Jyväskylän Palokassa asuvan Hulkkosen perheen kesäauto ja äskettäin sillä oli taittunut 900 kilometrin Etelä-Suomen reissu. Autossa on 1990-luvun tekniikka, joten se liikkuu maantienopeuksissa ”mukavasti”.
Sen sijaan turvavöitä saati turvatyynyjä autosta ei löydy. Hulkkonen sanoi ajavansa varovasti.
– Pitkä keula ja pitkä perä ovat parhaat ja ainoat turvavarusteet.
Vanhoihin autoihin Hulkkonen kertoi hurahtaneensa Jyväskylän jäähallin vuoden 1983 Hot rod -näyttelyssä, jo aivan pikkupoikana.
Hyvää mieltä näytti levittävän ympäristöönsä myös Pentti Kosken vuoden 1960 Moskvitsh 407 sedan sekä sen pienoismalli eli polkumosse.
– Neuvostoliitossa on tehty, Moskovan tehtaassa numero neljä, malli seitsemän, Koski kertoi.
Alun perin auto on ostettu Suomesta, Sisämaan autosta, vuonna 1960, Koski tiesi.
– Kun tällä liikkuu, ihmiset näyttävät peukkua, auto herättää hilpeyttä ja hyväntuulisuutta.
Mutta ei yli kahdeksaakymppiä, muuten on niin kova ääni, että irtoaa paikat hampaista.
Pentti Koski kertoo Moskvitshistään
Moskvitshin keulassa on punainen neuvostosymboli, tähti. Kosken mukaan Mossella on oikein hyvä ajaa.
– Mutta ei yli kahdeksaakymppiä, muuten on niin kova ääni, että irtoaa paikat hampaista.
Isoa ja pientä Mossea ihaili Äänekosken Sumiaisista paikalle tullut Heikki Karhu. Hänellä on kaksi polkumossea, joista toinen odottaa entisöintiä, toisesta saa osia.
– Itse olen saabisti ja poikanikin on, ysikuutosella aloitimme entisöinnin, Karhu sanoi.
Hän keräsi ehostetusta polkumossesta vinkkejä ja mietti, että hänen polkumosseensa on teetettävä tuulilasi.
Ensimmäistä kertaa paikalle oli tullut Maija Lehtoranta, 29. Hän saapui Viljami Nurmen, 27, kyydissä Jyväskylän keskustasta. Alfa Romeonsa he jättivät tapahtuman ulkopuolelle.
– Nätti keli ja hienoja autoja, onko parempaa tapaa viettää sunnuntaita, tuumi Nurmi.
Lehtoranta tunnusti, ettei hänellä ole edes ajokorttia, mutta hän nauttii Nurmen kyydissä olosta.
Nurmi tuunaa itse Alfa Romeotaan, minkä pystyy. Joitain töitä on aina pakko ostaa ulkoa, ihan kaikkeen ei löydy välineitä. Aiemmin hänellä on ollut Fiat ja pari Cadillacia.
Punaisen Porschen ympärillä kävi myös kuhina. Avoauton sisään kurkki monikin paikalla olija. Jarmo Tiainen oli tullut paikalle Saarijärveltä, ensimmäistä kertaa.
– Tämä on lasikuitua, olen sitä mieltä, Tiainen tuumasi.
– On se vanha auto, mutta kopio siitä, millä James Dean ajoi kuolonkolarin, Tiainen aprikoi.
Eniten häneen olivat tehneet vaikutuksen amerikkalaiset autot.
– Niissä on siipeä, kromia sun muuta, ja täysi moottori nokalla, V8.
Mika ja Niina Oivo, kuusivuotiaat kaksoset Terho ja Iiris, sekä Taika Oivo, 9, olivat saapuneet tapahtumaan omalla Dodgellaan.
He äänestivät päivän hienoimmaksi autoksi mustaa avoautoa, vuoden 1953 Cadillac Convertible Coupea.
Cadillacin omistaja on äänekoskelainen, ja siksi auto sai Äänekoskelta lähtöisin olevalta Mika Oivolta lisäpisteitä.
– Toi kruunu on hieno, kommentoi Terho Oivo vuoden 1953 Cadillacin keulaa.
Autot ovat Mika Oivon pitkäaikainen harrastus ja Mobilisti-lehteä hän tilasi jo lapsena.
Tilaisuuden lähestyessä loppumistaan museoautoaan peruuttaa Petri Ojanperä. Hänen amerikkalainen Mercuri Parklane on vuodelta 1965.
Se on yli viisi ja puoli metriä pitkä, joten pysäköinti tai peruutus ei ole aivan mutkatonta.
Vaaleanruskea avoauto on näyttävä ilmestys.
– Ei tällä tule kovin paljoa ajettua, tämä on museoauto. Täällä käyn ja kesällä cruisailen.
