Tänä vuonna puut ovat tyhjiä – marjalintujen vuosi ollut huono

Runsaat pihlajanmarjavuodet helpottavat marjalintujen talvea. Viime syksynä ja talvena punaisina notkuneet pihlajat auttoivat joukoittain useita lintulajeja talven kourista. Tänä syksynä puut ovat odotetusti tyhjiä. Kahta perättäistä marjavuotta ei usein suoda. Helpon ravinnon puute heijastuu heti lintujen määrissä. Marjalinnut ovat vähissä, sillä korvaavaa ravintoa on vain vähän ja sekin pääosin ihmisten puutarhoissa. Tilhiä on näkynyt vain pieninä parvina, räkätti- ja mustarastaita aivan yksitellen. Taviokuurnista on tehty muutama muuttohavainto ja mustapääkerttu on nähty vain kerran marraskuussa.

Pihamaiden marja-aroniat ovat tilhien ja rastaiden mieleen. Niitä on kuitenkin vähän suhteessa pihlajiin, eikä marjoja riitä suurelle joukolle tai pitkälle talveen. Tilhet ja rastaat nielevät nämäkin marjat kokonaisina. Aroniapensaat tarjoavat myös suojaa pikkulinnuille ja niissä viihtyvät varpuset ja pikkuvarpuset. Toisinaan nekin käyttävän marjoja ravinnokseen vaikka suosivat mieluummin siemenravintoa. Omenat ja koristeomenat kelpaavat myös monille marjalinnuille. Varsinkin tilhet vierailevat mielellään omenapuissa. Tuoreet omenat ovat kovina vaikeasti syötäviä ja kookkaina mahdottomia niellä kokonaisina.

Linnut suosivatkin ylikypsiä tai muuten pilaantuneita ja siten pehmenneitä omenia. Pienetkin marjalinnut voivat hyödyntää pehmeitä omenia. Tyrni on saaristossa ollut perinteinen marjalintujen ravinnonlähde. Nykyisin tyrninmarjoja keräävät myös ihmiset, tämä vähentää linnuille jäävää marjasatoa. Toisaalta tyrniä myös viljellään paljon saaristoa laajemmallakin alueella. Muita pihlajanmarjojen korvaajia ovat puolukat ja karpalot, mutta näiden saanti katkeaa ensimmäisiin lumisateisiin. Ruusujen kiulukat ovat viherpeippojen mieleen ja varsinkin taviokuurnat vierailevat mielellään marjovissa katajissa.

Marjalintujen kuvaaminen huonoina pihlajanmarjavuosina on melko lyhyt alkutalven hetki. Toisaalta kuvaajan on helppoa hakeutua hyville marjapaikoille. Itse kuvaaminen on syytä tehdä ainakin kevyesti piiloutuen, jolloin linnut pääsevät syömään ilman pelkoa. Pihoilla ja katujen varsilla kuvaaminen onnistuu usein vaivattomasti auton suojista. Usein suurin häiriö tuleekin ohikulkijoista. Läheltä ohiajavat autot ja jalankulkijat pelottavat lintuja turhankin usein. Toisaalta ihmiset asuvat kaupungeissa ja siihen on kuvaajankin sopeuduttava. Välillä ohikulkijoilta saa myös vinkkejä hyvistä kuvauspaikoista ja kohteista.