Tänä syksynä Pohjolan perukoilta etelää kohti vaeltaville tilhiparville ei ole tarjolla runsasta pihlajanmarjasatoa viime vuoden tapaan. Linnut joutuvat siten etsimään muuta ravintoa tai jatkamaan lentoaan parempia marjamaita etsimään.
Taannoisella metsäretkellä tuli havainnoitua kaiken muun ohella lukuisten lintuparvien elämää. Räkättirastaita oli liikkeellä valtaisasti ja ne kävivät varvuissa notkuvien marjojen kimppuun äänekkäänä rintamana.
Heliseviä tilhiäkin oli avoimessa mäenrinteessä liikkeellä muutaman kymmenen linnun parvi. Aika-ajoin ne laskeutuivat maahan ruokailemaan. Pitkiä aikoja eivät tilhet maassa kerrallaan rohjenneet olla, yhden linnun hermojen pettäessä koko parvi nousi läheisiin puihin tarkkailemaan ympäristöä.
Arvuuttelin alkuun, että syövätkö ne mieluummin puolukoita vai mustikoita, joita molempia oli vielä runsaasti tarjolla.
Uutteran tarkkailun myötä tilhien marjavalinta paljastui. Ne eivät popsineetkaan puolukoita tai mustikoita, vaan siellä täällä rinteessä hyvin marjovia variksenmarjoja.
Hyvä ja ravitseva se variksenmarjakin on, vaikkei niinkään ihmisten makuun. Tilhet näköjään arvostavat niitä ravintona enemmän.
Jos lukijoilla on havaintoja tilhien ruokalistasta, niitä voi lähettää tämän jutun lopussa olevaan sähköpostiosoitteeseen.
Hirvikärpäset liikkuvat siellä missä hirvetkin
Kuluvana syksynä on korviin kantautunut ristiriitaisia havaintoja hirvikärpästen määristä. Toiset metsissä samoilleet ovat kokeneet metsässä liikkumisen tavanomaisen tuskalliseksi, toiset puolestaan ovat ihmetelleet hirvikärpästen puuttumista.
Itse kävin syyskuun lopulla puolukassa Jyväskylän seudulla parissa kohteessa, joista varsinkin toisessa on joka syksy lennellyt hillitön määrä hirvikärpäsiä. Tuskin on autosta ulos päässyt, kun ympäri kehoa on käynyt melkoinen rapina hirvikärpästen törmäillessä luonnonystävään.
Mutta nytpä ei kummassakaan kohteessa rapissut lainkaan, vaikka sää oli perin otollinen hirvikärpästen etsiä isäntiään. Seuraavana päivänä piti tehdä pitkä lenkki seudun metsissä ja kartoittaa tilannetta, ovatko hirvikärpäset todellakin kadonneet seudulta. Eivätpä olleet, useammassakin metsikössä niskassa kävi tuttu rapina, ja päästä ja hartioista sai nyppiä hirvikärpäsiä vähintään puolen minuutin välein.
Hetken mietintä toi mieleen selityksen. Molemmissa edellisen päivän kohteissa oli menneenä vuonna tehty laajat hakkuut, mikä epäilemättä oli karkottanut hirvet alueelta. Kun ei ole hirviä, ei ole hirvikärpäsiäkään, muissa eläimissä ne kun eivät onnistu lisääntymään.
Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen luonnossa.group@korppi.jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Heikki Helle, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Ähtäri Zoon intendentti Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.