Prinsessa, Anna Lappalainen, sairastui 1930-luvulla raskaiden elämänvaiheiden jälkeen skitsofreniaan. Kellokosken mielisairaalassa ollessaan Lappalainen kehitti itselleen harvinaisen suuruusharhan: hän kuvitteli olevansa kuninkaallinen prinsessa.
Yli 50 vuotta Kellokosken mielisairaalassa potilaana ollut Prinsessa sai vuosien saatossa osakseen arvostusta ja kunnioitusta niin potilastovereilta, hoitohenkilökunnalta kuin koko ympäröivältä kyläyhteisöltäkin. Hänen muistoaan kunnioittaa Kellokosken sairaalan puistoon vuonna 1995 pystytetty Prinsessan muistomonumentti.
– Se on hieno tarina erilaisuuden kauneudesta. Maailmassa, jossa erilaisuuden pelko aiheuttaa syviä ongelmia ja ihmisten eriarvoisuutta ja tasapäistämistä, sanoo elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Arto Halonen.
Elokuva kertoo paitsi Prinsessasta, myös psykiatrisen hoidon karusta historiasta. Sähköshokeista, lobotomialeikkauksista ja mielisairaaloihin suljetuista kehitysvammaisista .
Arto Halosen mielestä hulluuden rajan on veteen piirretty viiva.
– Yhteiskunta itsessään sairastuttaa, tämä hirveä kilpailullisuus, joka aiheuttaa eriarvoistumista ja lokeroitumista, jos et pysy siinä mukana.
Enemmän Prinsessa-elokuvasta ja siihen liittyvästä Suomen Mielenterveysseuran kampanjasta Kansan Uutisten Viikkolehdessä, joka ilmestyi 10.9. Elokuvan ensi-ilta oli 10.9. kautta maan.