Sen seitsemän juhannusyrttiä

Mitä lie sinikelloja – takapihamme ainoa luonnonkukka, joka on saanut jäädä paikoilleen.

Laventeliruukut ovat menossa olohuoneen ikkunalaudalle, kunhan etupihan kunnostustyöt on saatu finaaliin.

Miehen suosikki, sormustinkukka ritarinkannus (kiitos, Piivi!). Jaa mitäkö tuo peili tekee pihamuuria vasten? Se on entinen kylppärin peili, josta Miehellä on visio rakentaa ”jotain ovelaa” takapihalle. Aika näyttää, mitä.

Iiriksiä, siis kurjenmiekkoja, meillä on paljon eri väreissä. Myös Miehen suosikkeja.

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava, leppoisa ja riidaton keskikesän juhla! Täällä päin palloa koko juhannustahan ei tunneta kuin Stonehengen hippien ja skandi-expatien piireissä. Tänään olisi itse asiassa Hyde Parkissa suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen juhannuspiknik, mutta eipä taideta jaksaa lähteä. Juhannuskeli kun täällä on ollut vaikkakin lämmin, varsin sateinen, pilvinen ja tuulinen. Saas nähdä, näkyykö tänä yönä sitä luvattua superkuutakaan.

Petunioita tuomassa vähän väriä. Taustalla viiniköynnös, jota emme onnistuneetkaan tappamaan, vaikka se oli siirrettävä edellisestä kasvupaikastaan. Aiempina vuosina olemme saaneet siitä mainion viinirypälesadon; nyt täytynee odottaa muutama vuosi, sillä köynnös jouduttiin kynimään metrin korkuiseksi.

Kihlajaislahjaksi saamamme köynnosruusukin kukoistaa taas.

Punaisia daalioita ja valkoisia iiriksiä.

Pikkuorvokit sen kun jaksavat kukkia jo kolmatta kuukautta.

Ilmaiseksi saatu daalia, eli minusta vääränvärinen. Mies kyllä haluaisi pihalle enemmänkin keltaista, mutta itse olen puna-sini-valkoisen kannalla.

Parempien pitojen puutteessa olen itse viettänyt jussia kahvittelemalla NCT-kaverin kanssa (jokaviikkoinen kahvitreffiseurueemme sen kun pienenee pienenemistään laskettujen aikojen lähestyessä), teettämällä synnytysmani- ja pedikyyrin, käymällä akupunktiossa, joogassa ja saunassa, syömällä kulhoittain ananasta ja fajitaksia, lipittämällä vadelmanlehtiuutetta… Jep, tarkoituksena on ollut saada Eddiestä juhannusvauva – mutta haaveeksi taitaa jäädä, niin normaali on olo. Ei taida tyyppi olla vielä oikein kunnolla laskeutunutkaan.

Valkoinen puutarhanikin alkaa näyttää valkoiselta: laukkoja…

Jättiläiskärhö jälkiruokalautasen kokoisine kukkineen…

Hajuherneet alkavat olla jo parimetrisiä…

Mikähän tämä on suomeksi? Englanniksi romanttisesti nimetty love-in-a-mist eli latinaksi Nigella damascena kuuluu leinikkien sukuun. (Edit: tarhaneito! Kiitos, Piivi & Perho Kerttunen!)

Juhannustaikoihin ei ole ollut tarvetta, kun en ihan lähiaikoina meinannut Miestä nuorempaan malliin vaihtaa, mutta mittumaaritunnelman luomiseksi kävin sentään kuvaamassa sateen jäljiltä pihamme kukkaloistoa. Leikitään, että ne ois niinku ne seitsemän (plus) juhannusyrttiä, jooko? 

Juhannuskoivukin meillä on naapurin peruja. Vitsi kun olisimme eilen muistaneet riipiä siitä vihdan juhannussaunaan!