Nina Repo: Anteeksianto
Verna ja Ossi rakastuvat.
Paritalonpuolikkaaseen.
Esiteini Vanamo katsoo maalinpaikkaa pihamaalta ja tanssii jo mielessään sisätiloissa.
Kaupat syntyvät suoraan entisen omistajan kanssa ja kaikki on niin ihanaa, hienoa ja virheetöntä. Kunnes ei sitten enää olekaan.
Tätä kirjaa oli vaikea lukea ja on vaikea arvostella, koska pintaan nousivat omakohtaiset kokemukset parinkymmenen vuoden takaa, tarinan runko oli niin omaa elämää, että iso osa kirjan tarinasta hukkui omien muistojen & kokemusten alle.
Unelmien koti, josta paljastuu ongelmia, joita talon myyjä ei myönnä, käräjärumba, katoavat asiantuntijalausunnot, laittomat uhkaukset, unettomat yöt, ahdistus, paniikki, pelko – tunneskaala heilumassa laidasta laitaan kirjaa lukiessa.
Huh-huh.
Kirja on varmasti aivan erilainen lukukokemus, jos omassa historiassa ei ole taloriita-asioita värittämässä ja painottamassa tarinan kulkua ehkä vähän ”väärään suuntaan”.
Niina Repo: Anteeksianto
304 sivua
WSOY
***
Kiitokset WSOY:lle arvostelukappaleesta
Olisin lukenut lisääkin lukukokemuksestasi – hyllytin äänikirjahyllyyni tämän oitis viime viikolla, kun kuulin kirjailijahaastattelun autossa radiosta. Ehkä se sitten nyt meneillään olevan Virtahevot-teoksen jälkeen (suosittelen, erilainen, dialogi-perusteinen, kiinnostava, nopealukuinen…). Tuntuu taas kivalta, kun Viikilän Taivaallinen vastaanotto avasi lukulukon! 😉
Minna
Virtahevot on kuuntelussa myös minulla. Turjake kuunteli sen toissa viikolla ja hänen kehujensa pohjalta pistin listalle.
Vikkilää luukutin eilen keittiössä puuhastellessani, mutta jäi sen verran taustakohinaksi vaikka korvanapeissa olikin, että joutunee kuunnellut luvut lukemaan myöhemmin uusiksi.
Tämä Anteeksianto tosiaankin pudotti paskoihin muistoihin omasta kodinostosta ja pitänee ainakin itselleen kirjoittaa ulos sekin revohkaa kaukaa vuosien takaa. Saattaa se toki päätyä bloginkin puolelle. Kun elää niin näkee.
En usko, että Viikilän hieman ohi menneeseen kohtaan pitää palata – kärryille pääsee enivei 😉
Mä pidin lopulta valtavasti tästä Finlandi-voittajasta. Ihme kyllä. Ja pidän myös nyt kuuntelemastani Virtahevot-teoksesta. Taitavaa dialogia/roolia (voisi olla näytelmä) näiltä näyttelijälukijoilta. Ihailen.
Minna