Puutarhassa lunta metri, mutta taimikuume oireilee jo

Olohuoneen ikkunasta aukeaa valkoinen maisema. Lunta, lunta ja vielä vähän enemmän lunta. Jos nyt haluaisin käyskennellä puutarhassa, pitäisi varustautua kahluusaappailla, koska kinosta riittää!
Kuvassa ei näy kahta Ufoa vaan kasvilamppujen heijastumat ikkunassa, liian kova pakkanen mennä ulos kuvaamaan!

Mutta huolimatta -22 pakkasesta ja tolkuttomasta lumimäärästä, auringon paistaessa jäänsiniseltä taivaalta alkaa idätyshormonit kuhista mantelitumakkeessani tai jossain siellä päin…

Yritän saada itseni muistamaan, että asun Susirajalla ja meillä on todennäköisesti lunta vielä vappunakin, ellei peräti juhannuksena ja jos nyt alan idättämään ja kasvattamaan kesän viherihanuuksia, emme
todennäköisesti mahdu sekaan itse enää toukoukuulla. Kokemuksesta voin kertoa, että jos aloittaa vaikkapa jättikurpan ja auringonkukkien esikasvatuksen helmikuussa, on ihan turha kuvitella pääsevänsä
huhtikuussa enää pesemään pyykkejään sinne kodinhoitohuoneen perille….

Mutta kun tekisi mieli jo aloittaa!

Löysin sentään yhden kasvin, jonka voin hyvällä omalla tunnolla tuupata ruukuun itämään ja se on upeaihanamahtava kelloköynnös! Mietin myös, että ehkäpä voisin kuitenkin jo koreihin kylvää orvokkejakin…ja ehkä lisää chilejä..

Olkkarissa kasvilamppujen alla talvehtivia, eiempien vuosien chilejä ja vaatehuonessa elevää Kärsimyskukkaa tuijottelemalla  yritän pitää itseni kurissa ja hillitä itseäni.

Mutta voi, kuinka vaikeaa tämä onkaan!