Mummon ukonhattu
Sain kesälomatuliaisina mummolasta palan perennaa. Tämä jakopala on alun alkaen mummolan pihasaunan kupeesta ja se on jaettu siitä äitini puutarhaan ja nyt minulle. Kivaa saada omaan pihaan tällainen todellinen perinnekasvi. Kasvit tuovat minulle muistoja menneisyydestä ja siinä samalla hyviä ja/tai huonoja fiiliksiä. Minulle ukonhatusta tulee mieleen mummolassa vietetyt kesät ja saunomiset pihasaunassa.
Ukonhatulla (Aconitum napellus) on hassut kypärän muotoiset, sähäkän siniset kukinnot. Korkeutta kasville voi tulla jopa 1,5 m ja se pärjää auringossa ja puolivarjossa, maaperä saisi olla kostea. Eiköhän tälle jokin kiva paikka löydy!
Ukonhattu on myrkyllinen ja se onkin yksi aihealue, joka herättää keskustelua perheissä joissa on lapsia tai kotieläimiä. Voiko pihaan laittaa myrkyllisen kasvin tai voiko lapsi-/eläinperheeseen viedä myrkyllisiä kasveja. Siinäpä pohdintaa kerrakseen.
Kiitos vinkistä! Ajattelinkin keltaista kaveriksi mutta mielessäni kävi kultapallot! Yllättäen, kun näin loppukesää elellään. Niidenkään kanssa ajoitus ei natsaa aivan täydelleen mutta ei se ole niin justiinsa.
Nuo myrkyllisyysasiat herättävät keskustelua sekä leikko- että puutarhapuolella. Kuljen kanssasi samalla linjalla, en olisi turhan huolissani asiasta. Tämä juttu vaan tulee yllättävän usein eteen keskustellessa kasvivalinnoista asiakkaiden kanssa.
Luulen, että ihmisillä ei ole todellista käsitystä siitä, mitä lapset tai eläimet pistävät suuhunsa. Kyllä, aina on joku lapsi tai koira, joka syö kasveja, mutta omissa tuttavissani niitä ei ole ollut. En silti mene väittämään, että myrkyllisyys ei haittaa mitään. Kunhan siitä ei mennä säätämään direktiiviä.
Minun vähäinen muutaman lapsiperheen kokoinen empiirinen tutkimus on osoittanut, että myrkyllisiä kasveja voi olla piha pullollaan. Tosin aikuisen tulee olla niistä tietoinen kuin myös omien lasten mieltymyksestä. Jos perheessä olisi joku, jonka harrastus 2-vuotiaana on kukintojen imeskely, saattaisin kaivaa puskat pois. Mutta muutoin meidän lapsi- (ja osin koira)perheen elämä on ollut pullollaan ukonhattuja, sormustinkukkia ja näsiöitä. (Tosin näsiän marjat olen käynyt nyppimässä pois, elleivät linnut ole ehtineet viemään niitä kaikkia.) Ynnä niitä kaikkia muita.
Ukonhattu on muuten kaunis kultapiiskun kaverina, vaikka kukkivatkin osittain eri aikaan!