Villiintyneet perennapenkit kesyyntyvät (+Viherpeukaloiden arvonta)

Viime viikonloppuna pääsimme ahkeroimaan puutarhamökillä toden teolla. Vanhempani hoitivat lapsia torstaista sunnuntaihin, joten saimme Rouvan kanssa yhdessä viikonlopussa aikaiseksi enemmän kuin normaalioloissa kokonaisessa kuukaudessa. Kaikkein akuuteimpien kasvihuone- ja kasvatuslaatikkohommien lisäksi ehdimme jatkaa myös villiintyneiden perennapenkkiemme kesytystä.

Hermostuin jo viime kesänä siihen, miten portilta mökille johtava käytävä alkaa loppukesästä muistuttaa viidakkoa, jonka läpi on raivattava tiensä. Massiiviset kuunliljat hipovat jalkoja toiselta puolelta, ja heinät, saniaiset ja muu pöheikkö rönsyävät laatoille toiselta.

Rouva perkasi jo aiemmin perennapenkkejä laattojen molemmin puolin ja hankkiutui eroon kasveista, joista emme pidä. Viime viikolla Rouva iski lapionsa kuunliljarivistöön ja kaivoi ylös osan niistä. Itse puolitin vielä jäljelle jääneet kuunliljat lapiolla ja kiikutin multapaakut kasveineen portinpieleen muiden puutarhureiden noudettavaksi. Kaivoimme ylös myös osan saniaisista, ritarinkannuksista ja jaloangervoista, jotka leviävät kuunliljojen tavoin hurjasti, sekä osan esikoista, joiden väristä Rouva ei pitänyt.

Kuunliljat eivät näyttäneet tästä harmistuneen, vaan muutama päivä myöhemmin näytti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Emme kuitenkaan vain hankkiutuneet eroon vanhoista kasveista vaan myös istutimme uusia.

Olimme viime kesänä ihmeissämme siitä, että alkukesän tulppaaniloiston jälkeen, ennen syyskukkien kukintaa, puutarhassa ei kukkinut juuri mikään. Eli juuri siihen parhaaseen aikaan heinäkuussa, kun mökillä vietetään eniten aikaa, kukkapenkit loistivat vain vihreän eri sävyissä.

Vihermaton muuttaminen kukkaloistoksi on toki pidempi projekti, ja esimerkiksi valtava kielopenkki pitäisi kääntää kokonaan ylösalaisin ja puhdistaa vuohenputkista, mutta siihen ei juuri nyt ole resursseja.

Pääsimme kuitenkin istuttamaan jo nyt jotain uutta, kun sain Viherpeukaloilta postissa laatikollisen perennojen taimia. Lähetys sisälsi valkoisia ja vaaleanpunaisia sulkaneilikoita, fuchsian värisiä harmaakurjenpolvia, valkoisia kellopeippejä, valkoisia kyläkurjenpolvia, valkoista morsiusharsoa, vaalean violettejä neidonkurjenpolvia, vaalean violettejä tarhasyysvuokkoja ja valkoisia verikurjenpolvia.

Taimet tulivat pahvilaatikossa kotiin, ja ne olivat laatikossa lähetyspäivä mukaan lukien kolme vuorokautta ennen kuin pääsivät maahan. Taimien mullat tuntuivat lauantaina edelleen kosteilta, mutta jos niiden olisi pitänyt odottaa pidempään, niitä olisi ollut varmasti tarpeellista kastella.

Jotta muistaisimme vielä myöhemminkin, mitä istutimme ja mihin, dokumentoin istutuspuuhamme valokuvin ja kirjoitin suoraan kuviin, mitä penkkeihin on upotettu ja minkä kokoista ja näköistä kukkaa sieltä pitäisi nousta.

Tarhasyysvuokoille raivattiin tilaa saniaisten vierestä.

Neidonkurjenpolvet ja kellopeipit pääsivät esikoiden paikalle vattupenkkiin.

Kyläkurjenpolvet kasvavat nyt omenapuun alla, juhannusruusun ja syysleimujen välissä.

Valkoiset sulkaneilikat pääsivät käytävän viereen omenapuun alle.

Harmaakurjenpolvet ja vaaleanpunaiset sulkaneilikat reunustavat pionipenkkiä.

Morsiusharso kohoaa kuunliljojen ja vattupuskien välistä.

Ja verikurjenpolvet sijaitsevat portin jälkeen heti vasemmalla.

Nyt sitten jännitetään, mitkä kasvit juurtuvat, mitkä pupu ehtii syödä, mitkä kukkivat jo tänä kesänä ja mitkä selviävät ensi kesään!

Uudet perennat on saatu Viherpeukaloilta. Viherpeukalot järjestää myös 100 euron lahjakortin arvonnan. Voit osallistua arvontaan jättämällä alle terveisesi ja yhteystietosi viimeistään to 7.6.2018. Lahjakortin voi käyttää Viherpeukaloiden verkkokaupassa ja tilata sillä vaikkapa juurikin laatikollisen perennoja!

Palataan toisella kerralla kasvihuoneeseen ja kasvatuslaatikoihin.