Basilikasato talteen
Keväällä kasvamaan laitetut basilikat, ne partaäijät, ovat tuottaneet muhkean sadon. Ensimmäiset lehdet pääsin keräämään heti kesäkuun alussa ja nyt olen päättänyt vihdoin kerätä sadon pakastimen kitaan. Suurin osa basilikoista on jo kukassa, joten olen siinä mielessä keräämisen kanssa myöhässä: kukinnan myötä lehdet muuttuvat sitkeämmiksi ja varret puiseviksi, jolloin yrttiä ei ole yhtä mukava käyttää kuin alkukesän pehmeiden versojen aikaan.
Basilikan säilöminen talven varalle tapahtuu vaivatta seuraavien kikkojen avulla:
Ensin napsitaan varret poikki ja pinoon. Puutuneet varret katkeavat helposti käsin napsauttamalla. Samalla kannattaa poistaa varsista kukinnot, mikäli niitä on ehtinyt ilmaantua joukkoon.
Sitten sujautetaan basilikat varsineen muovipussin ja pakastimeen. Kasvit jäätyvät nopeasti, jo parin tunnin päästä ne ovat aivan jäässä.
Lopuksi basilikapussi otetaan pois pakastimesta, lehdet muskataan pussin sisällä ja kaadetaan säilytysastiaan ja takaisin pakastimeen. Toki basilikaa voi säilyttää myös pussissa, mutta siinä on sen verran kova aromi, että herkemmät pakkaskaverit saattavat imeä itseensä makua.
Talvella on helppo ottaa irtonaista, lähes tuoreen veroista lehtisilppua rasiasta ruokien sekaan. Kuivatun ja mauttoman basilikan voi siis unohtaa!
Yllä olevassa kuvassa on punalehtinen basilika, jota en yleensä pakasta vaan käytän tuoreena. Sen väri menee mielestäni hukkaan ruoan sekaan laitettuna: se on paljon mukavampi ruokien koristeena ja salaatin seassa. Tuo toinen basilika on keväisen pistokaslisäyksen jälkeläinen, kanelibasilika. Siinä on kauniit, violetit varret ja ihanan aromaattinen tuoksu – ja maku. Suosikkibasilikani!
Samanmoista hommaa on täälläkin tehty. Sain jostain vinkin, että basilikankin voisi pakastaa valmiiksi jääpalamuotissa, josta on sitten kätevä ottaa sopiva palanen ruokaa laittaessa ja tätä olen nyt toteuttanut. Ehkä joskus saamme sen ylimääräisen pakastimen kaikelle mukavalle, nyt pitää pärjätä kolmen pakastelaatikon kanssa, joten ihan kaikkea ei säilöttyä saa…
No mutta tämähän on yksinkertainen ohje! Minä olen kiltisti poiminut lehdet yksitellen ja tehnyt joko pestoa tai vain murskannut öljyn sekaan ja pakastanut. Valmista pestoakin on kiva ottaa pakkasesta, mutta sun tapa tuntuu kyllä houkuttelevan yksinkertaiselta.
Tämä on sellainen kiireisen elonkorjaajan tapa hoitaa homma 🙂 Joka syksy haaveilen tekeväni basilikaöljyä, mutta sitten se iskee, kiire tai laiskuus. Joten pakastan pussissa ja muserran rasiaan, kun ehdin.