Latvat poikki ja pinoon

Vajaa kuukausi sitten kerroin, kuinka monistin viljelyalani koulimalla pikkuiset siementaimet omiin potteihin. Kasvattelut ovat venähtäneet pituutta reilusti sisätilan lämmössä, mutta tuuheutumista näille kukkien aluille ei ole vielä varsinaisesti ilmaantunut. Niinpä on aika kurittaa niitä ja kannustaa uusien sivuversojen kasvatteluun. Siitä vaan, leijonankidat, ei pidä epäröidä!

Latvominen eli kasvin latvan katkaisu on simppeliä hommaa, joka tällaisille pehmeävartisille kasveille onnistuu helposti pelkän kynnen avulla. Apuna voi toki käyttää saksiakin, mutta minulla sakset tekevät usein enemmän vahinkoleikkauksia kuin sormet. Vahvempivartiset kasvit kannattaa kuitenkin leikata saksilla tai terävällä veitsellä, ettei tule repeytymiä.

Nips!

Latvonta on suositeltavaa sellaisille kasveille, joista toivotaan tuuheita ja pensastavia, esimerkiksi kesäkukille. Tällöin kukkien määrä moninkertaistuu. Latvomista ei puolestaan tule tehdä sellaisille kasveille, joista toivotaan yksirunkoisia, esimerkiksi tomaatille.

Latvottaessa kasviin jätetään pari alinta lehtiparia, minkä jälkeen latva napsaistaan poikki. Katkaisukohdan alapuolella olevista lehtihangoista eli lehden ja kasvin varren yhtymäkohdista pitäisi tämän jälkeen kasvaa uusia haaroja.

Jos latvoo kasveja ensimmäistä kertaa elämässään, voi puuha tuntua julmalta: hyvä kasvu keskeytetään ja nätti latva heitetään menemään. Latvotut kasvit tuottavat kuitenkin kesällä enemmän iloa kuin latvomattomat, joten hommaan kannattaa ryhtyä rohkeasti! Sitä paitsi osa kasveista (kuten basilika) lähtee kasvuun myös latvotusta osasta, jos siihen kasvattaa juuret esimerkiksi vesilasissa.

Julmuus on tehty ja leijonankidat palkitsevat minut kesällä runsaalla kukinnallaan. Toivottavasti.

Tämän kevään siemenkasvatuksesta olen kirjoittanut aiemmin näissä jutuissa:

Kylmäkäsittely ja siementen kylväminenKoulinta