Muumion kirous iskee jälleen

Käsittämätöntä, että nykyisissä omenapuissa kasvaa omenia jo istutusvuonna. Sitä seuraavana niitä kasvaa niin paljon, että puu tahtoo revetä, jollei osaa poista. Ja vielä käsittämättömämpää, kuinka nopeasti muumiotauti leviää naapurin puusta meidän puolelle. Eikö se ymmärrä, että Kerttusten puolella omenoista pidetään eikä tauti ole tervetullut?

Tauti leviää itiöiden avulla, ja nehän leijailevat iloisesti tuulen mukana. Nappaavat omenasta kiinni ohikulkiessa ja hiipivät naarmusta tai madonsyömästä kolosta sisään. Ennen kuin huomaankaan, on omenaan ilmestynyt ruskea läntti ja siihen rinkula valkoisista pisteistä. Itiöt huutelevat toisilleen varmastikin hoputussanoja, sillä menee vain hetki ennen kuin koko omena on mätä ja laikukas.

Ajattelin olla ovela. Siksi nappasin paitsi meidän puun tautiomenat talteen, myös naapurin puun mädät versiot pois. Yritin kyllä käydä kysymässä keräyslupaa naapureilta, mutta eivät olleet kotona, joten tein tämän salaa – lienevätkö edes huomanneet tekoani? Kippasin muumiotautiset omenat (= todistusaineiston teostani) jätelaitoksen tyhjentämään biojäteastiaan, sillä itiöt menestyvät hyvin lehtikompostissa ja leviävät syntyvän mullan seassa uusille alueille. Jos jollakin on uskallusta, omenat voi toki haudata omalle tontillekin ja peitellä hyvin maan sisään, mutta minä en uskalla ottaa riskiä. Mitä, jos hautapaikka muuttuu Tutankhamonin lepopaikaksi enkä pääse taudista kuitenkaan koskaan eroon?

Sinne hävisivät ainakin hetkeksi. Jäljelle jäivät vielä hieman raa’at syysomenat madonreikineen. Ehkä ensi vuonna muistan taas ruiskuttaa ne, niin sadon voi myös hyödyntää.