Yllätys kukkamaljakossa
Yli kuukausi sitten tehty kimppu isomaksaruohoista näyttää yhä hyvälle. Maljakkoon oli kuitenkin ilmestynyt yllätys: varret olivat tehneet juuret. Ilmaisia pistokkaita, siis, ja täysin ilman vaivaa! Tämä täytyy muistaa ensi kesänä, jos kaipaan vielä maksaruohoja johonkin. (Sama ilmiö käy muuten monella muullakin perennalla, esimerkiksi syysleimuja voi monistaa tällaisina varsipistokkaina.)
Niksnaks siis varret poikki ja yltiöpäisenä yrityksenä talvehtimaan tuonne etelärinteen multiin:
Saa nähdä, mitä maksaruoho toteaa elämäntavan muutoksestaan. Sopeutuminen on oltava nopea, sillä lumettomia päiviä uudessa sijoituskohteessa ehti olla kaksi: tämä ei varmasti helpota selviämistä vaikka sohjo häviääkin tuolta muutamassa päivässä. Puupäätarhuri pitää kuitenkin ajatuksesta, että ehkä pari kasvia saattaisi hyvällä tuurilla selvitä!
Huippua! Minä lisäilin syysleimuja pikkutikkusista tuossa pari viikkoa sitten, mutta hyvä tietää, että tämä toimii myös isomaksaruohon suhteen – sen väri on niin tavattoman kaunis syyspuutarhassa!
Osaatko sanoa, kuinka kauan sulla meni siihen, että tikkuihin tuli juuret?
Isomaksaruoho on tosi kaunis syyskasvi vaikka moni karsastaakin sitä muutoin tylsänä töröttäjänä (vähän niin kuin vuorenkilpeä, jolle sillekin on oikeat kasvupaikkansa). Naapurissa maksaruohoa kasvaa pöytäkuusten kaverina, vieressä on kauniin ruskan saava rinneangervo, muutama jaloangervo ja ehkä kellertäväksi muuttuva isotöyhtöangervo. Se on syksyn paras näky, tallensin sen viime vuonna tänne. Minä meinasin kokeilla sitä jonkun heinän kaverina, nyt vaan pitäisi päättää, millainen heinä sopisi sen kaveriksi hyvin.
Joo, isomaksaruoho on ihana! Meillä kasvaa sitä yhdessä edelleen perkaamattomassa vanhassa perennapenkissä, ja se on kukkinut siellä jokseenkin yksinään, koska melkeinpä kaikki muu siirrettävissä oleva on jo siitä penkistä viety muualle. Ensi vuonna täytyypi sitten uusia se penkki tyystin, kaivaa koko systeemi ylös ja aloittaa alusta. Mutta suunnitelmallisesti ei sitä isomaksaruohoa ole tuonne kyllä alunperin istutettu, koska sen kaverina on ollut vain ”vääränväristä” syysleimua, eikä mitään muuta, joka kukkisi tai näyttäisi edes suurinpiirtein hyvältä samaan aikaan. Joten se tosiaan näyttää sellaiselta hassulta töröttäjältä yksinään. 🙂 Täytyy keksiä sille hyviä kavereita ensi vuodeksi, kun koko penkki pitää kaivaa ylös ja aloittaa alusta. 🙂
Minä lisäsin syysleimua tikuista – tadaa! – suoraan maahan! Naapurin Sirkka neuvoi, että syksyllä kun maa on märkä, niitä katkottuja tikkusia voi vain pistellä suoraan maahan, kunhan niitä vähän kastelee jos ei muutamaan päivään sada. Sirkka katkoi varren niin, että yhteen tikkuun jäi aina kolme lehtihankaa, ja tuikkasi suoraan multaan. Minä tein perässä. Katsotaan miten käy, nouseeko niitä ensi vuonna ollenkaan. 🙂
Kyllä ton sun lisäystekniikkasi pitäisi toimia, varsinkin, jos Sirkka on näyttänyt mallia. Tein samoin itse viime vuonna, tosin mun tikkuni eivät oikein ottaneet menestyäkseen. Olikohan kyseessä väärä kasvukauden aika, kun kokeilin juhannuksen maissa? Muistelen, että joku lähti kasvamaan mutta eivät selvinneet talvesta. Tosin siinä penkissä tuntui talvehtiminen epäonistuneen muutoinkin, joten ehkäpä rohkeana ihmisenä kokeilen uudelleen ensi vuonna.
Kiitos vinkistä! Olenkin tässä miettinyt miten takapihan syysleimun saisi siirrettyä myös etupihalle. Pitää siis keväällä alkaa kasvattamaan pistokkaita 🙂
Juu, syysleimu leviää hyvin pistokkaista! Jotkut tekevät leimujen kanssa niin, että pätkivät varret juhannuksen maissa kolmesta kohtaa: lyhimmät pistokkaat otetaan ekan lehtiparin, seuraava toisen ja pisin kolmannen lehtiparin kohdalta. Osa kasveista jätetään latvomatta. Tällöin leimujen kukinta jaksottuu noin viikon välein alkaviksi sykleiksi ja siitä pääsee nauttimaan pidempään. Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla! (Pitääpä kokeilla tätä ensi vuonna ja tehdä siitä postaus.)
Leimu on pintajuurinen kasvi, jolloin sen jakaminenkin onnistuu helposti: kaivaa kasvipaakun keväällä ylös, repii aluksi paakun pienemmiksi osiksi (voimaa saa käyttää, myös lapiolla onnistuu) ja halutessa sitten vielä ihan yksittäisiksi irtokasveiksi. Ne on melko helppo erotella, kun multaa ei ole liikaa ja aloittaa yksittäisten kasvien erottelun sieltä paakun reunasta. Jos kasveja on reilusti, niitä kannattaa istuttaa kymmenen, viidentoista sentin välein uuteen paikkaan. Leimu ei säikähdä siitä, että sen juuristosta lähtee multa kokonaan. Parissa kesässä on niin tuuhea kasvusto, että jakamista ja uudelleenistutusta ei huomaa lainkaan.
Kerro, kuinka sulla onnistuu!
Tajusin juuri, että meni nimet ihan sekaisin, isomaksaruohoahan tuo on mitä tuolla takapihalla kasvaa 😀 no mutta, tuskin syysleimuvinkitkään hukkaan menivät!
Etupihalta kaadettiin isohko kuivahtanut koristekuusi, jonka kannon ympärille haluan tehdä helppohoitoisen keväästä syksyyn kukkivan kukkamaan. Nyt mullan alla odottaa kasa sipuleita tuomaan piristystä kevääseen ja tuota maksaruohoa ajattelin laittaa hoitamaan syksyn kukkaloiston. Vielä kun keksisi mitä matalaa kukkaa istuttaisi keskikesän varalle, vinkkejä otetaan vastaan myös tähän ongelmaan 🙂