Lemmikki autossa

Kissabloggaaja jatkaa ”lapsi autossa” -sarjaa luonnollisesti lemmikkiaiheella. Tämä postaus käsittelee lähinnä kissojen kanssa matkustamista, sillä muista lemmikeistä kokemukseni on hyvin rajallista.

Lähdetään liikkeelle siitä, että eläintä ei koskaan tulisi kuljettaa autossa irrallaan. Siinä on uhattuna sekä lemmikin että ihmisen liikenneturvallisuus.

Muutamia vuosia sitten eräs kasvattini omistaja kertoi kuljettavansa kissaansa autossa irrallaan, lähes täysi-ikäisen tyttärensä sylissä. Kissa ei kuulemma viihtynyt kantokopassa, vaan maukui aina koko matkan. Eikä se koppa oikein mahtunutkaan autoon, kun oli lasten turvaistuimet tilaa viemässä. Yritin kovasti selittää, miten paljon turvallisempaa kissan on matkustaa kiinnikytketyssä kuljetuskopassa. Että kissan olisi vain totuttava siihen, ja ellei totu, ihmisten pitäisi vain sietää sitä maukumista. Kuulin perusteluna se, että jos pitää valita, kiinnittääkö autoon turvallisesti lapset vai lemmikit, jokainen äiti valitsee lapsensa turvallisuuden. Ja ”kyllä sinäkin ymmärrät sitten kun on omia lapsia”. Totta, mutta voisiko valita molemmat. Pohdin silloin, että tuleekohan mielipiteeni muka muuttumaan kun saan omia lapsia. Eikä se ole miksikään muuttunut, kissani matkustavat edelleen kantokopissaan ja turvavöillä kiinnitettynä. Nyt olen siitä jopa tarkempi kuin ennen.

Ensinnäkin, irrallaan autossa hyppivä lemmikki voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa onnettomuuden esimerkiksi hyppäämällä takapenkiltä kuljettajan syliin säikäyttäen tämän, tai jopa ryömiä jalkatilaan poljinten alle. Epätodennäköistä tietysti, varsinkin jos takapenkillä istuu yksi omistajista, joka ”pitää lujaa kiinni”, mutta silti ihan mahdollista. Toisekseen, ei sekään ole lapsen edun mukaista, että hän näkee kuinka perheen rakas lemmikki lentää tuulilasista läpi, jättäen vain verisen läntin asfalttiin.  Kenenkään käsivoimat eivät riitä pitelemään edes pientä kissanpentua kolaritilanteessa paikoillaan. Ja vaikka varsinainen kolari vältettäisiin, miten reagoi äkkijarrutusta säikähtänyt kissa? Se ei välttämättä kaivaudu syvemmälle omistajansa kainaloon, vaan seurauksena saattaa olla punaviiruiset kanssamatkustajat, ja jonkun kädessä antibiootteja vaativat reiät (niin, siellä eläinlääkärissäkin kissaa oli pitelemässä neljä aikuista, ja silti lopputuloksena oli verivana). Niin rakkaita kuin kissat minulle ovatkin, en haluaisi joutua tilanteeseen, jossa pienen pienessä suljetussa tilassa on sekä lapseni että irrallaan oleva ja vauhkoontunut kissa tai koira.

Kissat ja lapset mahtuvat samaan perheeseen, mutta tyhmä ei pidä olla.

Kissat ja pieneläimet tulisi siis kuljettaa omissa kuljetusbokseissaan, ja boksit tulisi olla kiinnitettynä niin, etteivät ne pääse äkkijarrutuksessa tai kolaritilanteessa lentelemään. Yksi vaihtoehto on kiinnittää kuljetuskoppa turvavöillä siten, että turvavyö kulkee kopan ympäri. Itse olen joskus pujottanut turvavyön kantokahvan läpi, mutta tämä ei ole kolaritilanteessa riittävän turvallinen, sillä muovinen kahva hajoaa helposti, eikä pidä koppaa paikallaan. Toinen hyvä vaihtoehto on asettaa kuljetuskoppa takapenkin jalkatilaan, ja siirtää etupenkkiä sen verran taakse, että koppa pysyy tiukasti paikallaan. Meillä nykyisin ainakin toinen kissanbokseista matkustaa lapsen jalkatilassa, ja sinne se mahtuu helposti vielä monen monta vuotta.

Koirille on olemassa erillisiä turvavaljaita, jotka kiinnitetään auton turvavöihin. Turvavaljaita on olemassa eri merkkisiä ja mallisia, ja niitä ostaessa kannattaa varmistaa, että valjaat ovat tukevaa ja kestävää materiaalia. Koiraa voidaan kuljettaa myös esim. farmarimallisen auton takatilassa. Umpinaisessa tavaratilassa ei kuitenkaan saa kuljettaa mitään eläintä, vaan eläimeen on oltava avoin yhteys, jotta voidaan varmistaa lemmikin hyvinvointi matkan aikana. (lähde: liikenneturva/lemmikki autossa)

Lemmikkiä kuljetettaessa kannattaa kiinnittää huomiota auton lämpötilaan. Talvella tulee huolehtia riittävästä lämmityksestä, ja pienten eläinten kohdalla laittaa kuljetuskopan pohjalle ja/tai ympärille lämmikettä, esim. peitto, pyyhe, tyynyjä. Kesällä taas on huolehdittava riittävästä ilmastoinnista, eikä lemmikkejä saa koskaan jättää yksin kuumaan autoon. Pikaisen huoltoasemapysähdyksenkin aikana auringonpaahteeseen pysäköidyn auton sisälämpötila voi kohota uskomattoman kuumaksi, jolloin vaarana on lämpöhalvaus.

Pitkillä matkoilla on hyvä huolehtia lemmikin vedensaannista ja tarvittaessa mahdollisuudesta käydä tarpeillaan. Kissat ovat usein taitavia panttaamaan tarpeitaan, mutta vahinkojen varalta kannattaa laittaa kuljetuskopan alustaksi jotain helposti pestävää, kuten vanhoja pyyhkeitä. Joku kissa voi ehkä käydä tarpeillaan tienpenkalla tai matkahiekkiksessä, mutta itse en ole vielä tavannut käskien pissaavaa kissaa… On olemassa erilaisia vesikuppeja, joita voi kiinnittää kuljetuskoppaan vaikka koko matkan ajaksi. Itse en ole koskaan matkustanut kissojen kanssa niin pitkälle, että vessapysähdyksiä, vettä tai ruokaa olisi tarvittu kesken matkan.

Kissojen kanssa matkustaminen on hankalaa silloin, jos kissa vihaa autossa olemista yli kaiken. Valitettavasti sellaisia yksilöitä löytyy aika paljon. Eläimille kun ei oikein voi selittää, että nyt on pakko mennä autolla ja matka kestää vain sen-ja-sen verran. Paras ja ehkä ainut keino on yrittää pikkuhiljaa totuttaa kissa auton kyydissä matkustamiseen. Kissan kanssa voi vaikka harjoitella kuljettamalla sitä lyhyitä lenkkejä auton kyydissä (kuljetuskopassa, hyvin kytkettynä, ilman naukumisen takia pysähtelyä), ja matkan jälkeen  palkitsemalla kissan sille sopivalla palkinnolla (ruokaa, herkkuja, leikkiä, silitystä). Lenkkejä voi sitten hiljalleen pidentää.

Pahoinvointi on hankalampi juttu, sillä sille(kään) kissa ei voi itse mitään. Jos oksentelu (tai pissailu) johtuu pelosta, kannattaa vain sinnikkäästi koittaa yrittää totuttaa kissaa autoon. Jos kissan kanssa on matkustettava säännöllisesti pidempää matkaa (esim. kesämökin ja kodin väliä), voi eläinlääkäriltä kysyä pahoinvointilääkkeitä. Itselläni ei ole niistä kokemusta, mutta olen kuullut niistä olevan apua joillekin. Ensisijaisesti en niitä kuitenkaan suosittele, varsinkaan jos on mahdollista että oksentelu johtuu pelosta tms, sillä silloin lääke hoitaa vain yhtä oiretta muttei syytä. Eivätkä lääkkeetkään taida kaikille tehota. Kovin pelokkaan, ärsyyntyneen tai pahoinvoivan kissan kannalta paras olisi tietenkin välttää matkustamista, jos se vain on omistajien elämäntilanteen kannalta mahdollista. Vähintä mitä voi tehdä, on huolehtia sopivan tilavasta kuljetusboksista, mukavista (pestävistä) pehmusteista ja sopivasta lämpötilasta.

Meillä kissat eivät erityisesti rakasta autossa oloa, mutta sietävät sitä kyllä. Parhaiten (ja hiljaisimmin) ne matkustavat yhdessä, samassa kuljetuskopassa. Valitettavasti kaikki kolme kissaamme eivät mahdu samaan, vaan ne matkustavat kahdessa eri kopassa, jolloin tuloksena on aina kaksi hiljaista ja yksi naukuva kissa. Sillä ei ole väliä miten jaon teemme, vaan se joka on yksin on aina se, joka naukuu lähes koko matkan ajan. Meiltä ihmisiltä se vaatii tietyn asenteen, jotta jaksaa kuunnella kissakuoron säestystä esim. tunnin putkeen. Onneksi kissa/kissat eivät nau’u täysillä, ja siitä vähästäkin auton hurina peittää osan. Ääneen tottuu nopeasti, ja lapsemmekin nukahtaa päiväunilleen narisevasta taustaäänestä huolimatta.

Mukavia ja turvallisia automatkoja teille kissarakkaille lukijoilleni!

Kokemuksia ja lisävinkkejä otetaan jälleen vastaan kommenttiboksissa!

Lue myös Lapsi autossa – turvallisuudesta

Lapsi autossa – matkustusmukavuudesta