Portinpielessä

Pihasuunnitelmassa tähän portinpielen pienelle pläntille oli piirretty 8 ruusuangervoa ja 2 pallohortensiaa. En muista, istutinko niitä koskaan siihen, vai siirsinkö myöhemmin ja korvasin perennoilla, koska tuohon kohtaan luodaan lunta sekä kaupungin toimesta että meidän. Ainakaan hortensia siinä ei olisi kestänyt, angervot periaatteessa olisi voinut vaikka leikata vuosittain alas. Nyt siinä kuitenkin kasvaa viiruhelpeä, jalopähkämöä, vuorenkilpeä, kurjenpolvea, hopeahärkkiä, kuunliljaa ja helminukkajäkärää. Ja yksi vuorimänty. Kaikki muut perennat ovat oman pihan jakotaimia, paitsi helminukkajäkkärän ostin kirpparilta pikkuisena tuntemattomana taimena. Jos olisin tiennyt, että kasvaa noin korkeaksi ja leviää helposti, olisin istuttanut sen lähemmäksi roskissuojaa. Kuten kuvasta näkyy, kiveysten puhtaanapito on inhokkihommani. Olen yrittänyt delegoida sitä miehelle ja lapsille, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Roskissuojan orvokit ovat keväällä ostettuja, olisikohan peräti pääsiäiseksi tai niillä nurkilla. Ovat kukkineet koko kesän upeasti eikä niitä ole tarvinnut vielä edes leikata. Yleensä venähtävät keskikesään mennessä liian pitkiksi. Seuraksi istutin pihasta peippejä, joiden oli tarkoitus peittää ruma purkki ja kanaverkko. Välissä on joskus ollut sammalta, mikä näyttää varsinkin syksyllä kivalta.

Samalla kun katsastin tuota portinpielen pientä kukkapenkkiä, kiskoin vuorenkilpien kuihtuneet kukkavarret pois. Tähän aikaan ne lähtevät jo kevyesti vetämällä ja jos eivät lähde, niin pieni kierto viimeistään irrottaa varren. Tuli heti paljon siistimpi tienvierus, joka ei oikeastaan muuta hoitoa tarvitsekaan, sillä siinä eivät rikkaruohot mahdu kasvamaan.