Suututtamisen jalo taito on monelta ruostunut

Jos sitä on koskaan edes ollut.

Usein ajatellaan, että hyvä viesti on sellainen, jonka lopussa kuulijat ovat tyytyväisiä ja taputtavat kätensä lämpimiksi. Se on vain puolet totuudesta. Hyvä, ellei peräti erinomainen, puhe voi olla myös sellainen, joka saa kuulijansa suuttumaan.

Ei kuitenkaan millä tavalla tahansa. Suututtaminen on parasta silloin, kun se saa vastaanottajansa ajattelemaan, että asia ei saa enää olla näin.

Politiikan kenttä on herkkää ja koska politiikan kentällä säkenöi, moni yritys on varovainen kannanotoissaan ja osallistumisessaan. Ne katsovat, että on viisainta välttää osapuoleksi joutumista, sillä asiakkaita on usein molemmilta puolilta ja suunnista, jotka eivät ilmaise mielipidettään.

Toisaalta esimerkiksi kansalaisjärjestöt välillä jopa painostavat yrityksiä olemaan heidän puolellaan. Tai ainakin heidän jäsenistöönsä kuuluvat henkilöt voivat niin tehdä. Ajoittain yrityksiä painostamaan on käytetty ihan suoraan lausahdusta: Jos et ole meidän puolella, olet meitä vastaan.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) sai tällä viikolla monen aamukahvit väärään kurkkuun. Nimen omaan kahvit, ei niinkään lattet tai chai teet, vaan ihan rehelliset suomalaiset mustat tai maitokahvit.

MLL:n viesti oli:

"Hallituksen politiikka uhkaa syventää rasismia ja syrjintää. 33 järjestöä vaatii hallitukselta laaja-alaisia, rasistisia rakenteita purkavia lainsäädäntö- ja politiikkatoimia."

Suuttuneiden syytös oli, että MLL yrittää vaikuttaa ulkoparlamentaarisesti hallituksen päätöksiin. Monen silmissä varmaan oli kuva kansalaisjärjestöstä, joka on päivähoidon jatkokäsi ja köyhien perheiden äiti Teresa ja Florence Nightingale. Monelta oli unohtunut, että MLL:n tehtävä on ajaa lasten etua ja siihen kuuluu myös poliittinen vaikuttaminen.

Haluatko kehittää demokratiaa vai ohjata politiikkaa?

Politiikkaan yritetään jatkuvasti vaikuttaa eri suunnista. Osa vaikuttajista on hallituspuolueiden puolella ja moni opposititossa. Osan vaikuttamista ei voi leimata kummallekaan puolelle.

Yrityksetkin lobbaavat lainsäädäntöä, sekä heidän järjestöjensä kautta että suoraan. Tunnetuin lienee Lex Nokiaksi nimetty tietosuojalaki, joka käytännössä räätälöitiin Nokian vaatimuksesta, eikä sitä ole sen jälkeen edes sovellettu oikeudessa.

Yritysten näkökulmasta keskeistä on se, haluaako yritys lobata omaa etua, kaikkien yritysten etua vai demokratian toteutumista?

Lienee selvää, että suurin osa meistä ei pidä siitä, että yksi yritys voi vaikuttaa suoraan lainsäädäntöön. Siksi ajatus siitä, että yritys ajaa omaa etua, on paitsi luotaantyöntävä, myös monella tapaa väärä. Itse yritys vaikuttaa tällä tavoin ei ole sinänsä väärä, mutta yhden yrityksen tarpeisiin tehtävä lainsäädäntö on.

Kun yritykset ajavat yhteistä etua, eli siis yritysten yhteistä etua, niiden tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten lainsäädäntö auttaa jatkossa terveen kilpailun luomisessa.

Yhteiskunnan etu on yritysten tasapuolinen kohtelu. Yritysten siis tulisi lobata sitä, että hallitus ja eduskunta valmistelevat lakeja, jotka edesauttavat vapaata ja tasapuolista kilpailua.

Entä mitä sitten tarkoittaa, että yritys tukee demokratian toteutumista?

Yllä oleva kuva on yksi monista, joita muotiyhtiö Benetton julkaisi isoina ulkomainoksina 1980 - 1990 -luvuilla. Ikäiseni muistavat vastasyntyneet veriset vauvat ja kuvat, joissa oli ihmisiä useista etnisistä ryhmistä.

Benetton provosoi, mutta ei käskenyt. Se nosti keskusteluun asioita, joiden takana se halusi olla. Mutta se ei sanonut, miten asia täsmällisesti ratkaistaan.

Kuvat olivat aikanaan jopa rienaavia, erityisesti siksi, koska niitä oli esimerkiksi bussikatoksissa ja niin isoina, että niitä ei voinut ohittaa huomaamatta.

Kun yritys tukee demokratiaa, se antaa tukensa kansalaiskeskustelulle, joka ei välttämättä aina ole edes sille yritykselle hellää. Perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin se, että yhteiskunta löytää yhdessä parempia tapoja ja normeja.

Suomessa tämän kaltaista toimintaa harrastaa vaikkapa Koneen säätiö, joka rahoittaa myös hankkeita, joissa ollaan kriittisiä nyky-yhteiskuntaa ja jopa kapitalismin nykymuotoja kohtaan.

Koneen säätiö auttaa demokratian kehittämisessä antamalla äänen myös niille, jotka eivät ole valtavirtaa.

Suomessa pelätään tällaisia asioita

Meillä halutaan olla hajuttomia ja mauttomia. Ei uskalleta ottaa puolta tai kantaa, koska meitä on niin vähän, että asiakkaaksi tarvitaan myös vastustajat.

Siitä seuraa se, että varovaisuus ei jää varovaisuudeksi vain yhteiskunnallisissa asioissa, vaan kokonaisuutena. Markkinointi ja viestintä on pehmeäksi pyöristettyä. Se ei erotu eikä saa aikaiseksi tunteita. Johtaminenkin on "ihan OK", mutta kukaan ei lirauta ilosta housuunsa.

Meillä on niin valtava tarve kuulua joukkoon, että nyökyttelemme itsemme äänettömäksi ja lopulta kuoliaaksi . Olemme mieluummin samaa mieltä, kuin ottaisimme pari arpea matkalla menestykseen.

Suomalainen keskimääräinen päättäjä on nössö. Jopa suomalainen keskimääräinen somevaikuttaja on kiltti kuin kultainen noutaja. Niin pomoilta kuin vaikuttajilta puuttuvat jalkojen välistä killuttimet.

Ja siitä seuraa, että niin paljon asioita tehdään ihqusti ja nössösti ja hukataan kasvu.

Kasvatetaan sitä jalkojen välilä ja kärrätään Viagraa kansalle ...kele!