Kuusen erikoismuodot kasvutavan mukaan

Surukuusi (Picea abies f. pendula (Lawson) Sylvén)on kuusen kapealatvainen muoto, jonka kapealatvaisuus johtuu rungonmyötäisesti alaspäin riippuvista oksista. Surukuusen ”olemus” on ilmeisesti tehnyt katsojiin alakuloisen vaikutuksen kaikkialla missä sitä esiintyy. Ruotsiksi sen nimi on tårgran (kyynelkuusi), saksaksi Trauerfichte (surukuusi) ja englanniksi Weeping Spruce (itkukuusi). Surukuusi on yksi yleisimmistä metsäpuiden erikoismuodoista maassamme. Sitä tavataan myös usean puun esiintyminä. Mäntsälästä on löydetty yli 30 puun luontainen esiintymä. Tämä muoto kiinnostaa erityisesti metsäpuiden jalostajia ja sitä on istutettu jonkin verran myös talousmetsiin.

Pylväskuusi (Picea abies f. columnaris (Jacques) Rehder) on toinen kuusen kapealatvainen muoto. Sille ovat ominaisia lyhyet, vaakasuorassa kasvavat oksat. Lähes koko latvuksen pituudelta samanpituiset oksat antavat puulle pylväsmäisen muodon. Vaakasuorien oksien pituudesta riippuu tuleeko puusta solakka pilari vaiko tukeva pylväs. Pylväskuuset ovat melko harvinaisia.

Kartiokuusi (Picea abies f. pyramidata (Carrière) Rehder) on isona näyttävä puu. Latvuksen alaoksat ovat pitkiä ja oksakulma lähes suora. Ylempänä oksat ovat lyhyempiä ja oksakulma terävämpi. Kartiokuusen tieteellinen nimi viittaa pyramidiin, mikä ei oikein vastaa latvuksen muotoa. Kartiokuusi ei ole kovin harvinainen ainakaan Etelä-Suomessa. Kartiokuusesta tunnetaan myös viljelylajike nimeltään ’Kartio’.

Riippakuuselle (Picea abies f. viminalis (Sparrman) Sylven) sen tunnusomaisen ulkonäön pitkät, haarattomat tai vähähaaraiset toisen asteen oksat, jotka riippuvat rentoina alas vaakasuorista pääoksista. Riippakuusta on sanottu kampakuusen äärimuodoksi, mutta kampakuusesta sen erottaa sivuoksien rentous ja pituus. Selvä riippakuusi ei ole kovin yleinen edes Suomen eteläosissa, mikä lienee sen pääasiallisin esiintymisalue.

Käärmekuuselle (Picea abies f. virgata (Jacques) Rehder) on ominaista, että silmuja ja oksia tai sivuoksia muodostuu vain vähän. Pääoksat työntyvät rungosta jäykkinä ja harvaan haaroittuneina. Lisäksi oksien kärkiosia peittävät säteittäisesti tavallista pitemmät ja paksummat neulaset. Käärmekuusten ulkomuoto kuitenkin vaihtelee melko paljon eikä muotoa voida pitää kovin yhtenäisenä ryhmänä. Käärmekuusi on metsäpuidemme tunnetuimpia erikoismuotoja. Sitä esiintyy siellä täällä koko maassa. Luontaisista käärmekuusista on lisätty myös viljelylajikkeita, mm. ’Kampa’, ’Liero’, ’Pörrö’ ja ’Virgata’.

Käärmekuuset ovat metsäpuidemme erikoismuodoista ehkä kaikkein epäyhtenäisin ryhmä, ainakin jos ajatellaan muodon suomenkielisen nimen käyttöä laajimmillaan. Tällöin rajanveto toiseen erikoismuotoon voi myös olla vaikeaa. Tavallaan käärmekuusen äärimuotoa edustaa täysin oksaton ja haaraton keppikuusi (Picea abies f. monstrosa (Loudon) Rehder), joka on erikoisimpia tunnettuja kuusen erikoismuotoja. Keppikuusi on erittäin harvinainen eikä sen esiintymisestä meillä ole tietoa.

Sikermäkuusen (Picea abies f. glomerulans (Kihlman) Krüssmann) pääoksat ovat normaalit, sen sijaan sivuoksat ovat erikoisia, kuin pieniä nystyröitä tai sykeröitä. Niiden muoto eri puissa vaihtelee. Sikermäkuusi saattaa kasvaa isoksi puuksi. Tätä muotoa tunnetaan parikymmentä yksilöä maan eteläosissa.

Luutakuusella (Picea abies f. condensata Th. Fries) runko haaroittuu jo varhain useaksi pystysuuntaan kasvavaksi sivuhaaraksi, jotka lisäksi työntävät luutamaisia oksia ylöspäin ja sivuille. Selviä luutakuusen mallisia puita tunnetaan luonnonvaraisina vain muutama. Vastaava erikoismuoto männyllä (luutamänty) lienee vieläkin harvinaisempi.

Omalaatuisuutensa takia luutakuusta on monistettu koristetarkoituksiin. Siitä ovat myynnissä viljelylajikkeet ’Akka’ ja ’Ukko’.

Kynttelikkökuusella paksuiksi paisuneet alaoksat kaartuvat ylöspäin kuin kynttelikön haarat. Usein ilmiön syyksi esitetään latvan katkeamista. Pelkkä latvan katkeaminen johtaa kuitenkin harvoin ”kynttelikköhaarojen” muodostumiseen. Ulkoisen vaurion lisäksi puulla pitää olla siihen geneettinen taipumus. Tätä muotoa esiintyy harvinaisena Etelä-Suomessa.

Kuusen tuulenpesä tai pallolatva on seurausta oksien voimakkaasta haaroittumisesta. Kasvutavaltaan tuulenpesäkuusi (Picea abies f. globosa (Berg) Hornibrook) on käärmekuusen vastakohta. Yleensä tuulenpesä syntyy normaalin kuusen latvasilmussa tapahtuneen mutaation seurauksena puun latvaan, mutta se voi muodostua myös sivuoksiin. Tuulenpesäkuuset eivät ole kovin harvinaisia.

Kuusen tuulenpesistä on jo pitkään lisätty pieniä, pyöreitä ja tiheäoksaisia pallokuusia koristepuiksi. Tuulenpesäkuusesta on olemassa myös viljelylajike nimeltään ’Globosa’.

Kuusen kääpiö- ja matalakasvuisilla muodoilla tarkoitetaan sellaisia puita, joiden kasvu on normaalista poikkeava. Tyypillisiä kääpiömuotoja ovat matalat, eri tavoin pyöreät, hyvin lyhyt- ja tiheähaaraiset ja usein lyhytneulasiset kuuset. Niihin luetaan tässä myös sellaiset kuuset, joissa oksien kasvu voi olla voimakaskin, mutta jotka leviävät vaakatasossa.

Tupaskuusi (Picea abies f. compacta (Kirchner) Rehder) on tasapaksu ja tiheäoksainen, enimmillään muutaman metrin korkuinen tupas tai paalu. Silla on selvä pääranka, josta vaakasuorat, tiheään haaroittuneet lyhytneulasiset oksat lähtevät. Tällaisia isoja tupaskuusia on tavattu maassamme vain muutamia.

Metsissä tavattavien kääpiökuusten (Picea abies f. nana (Carrière) Rehder) muoto voi vaihdella suuresti. Ne voivat olla kupumaisia, munan-, nauriin- tai puolipallonmuotoisia sekä joskus myös epäsäännöllisiä. Kääpiökasvuiset kuuset ovat usein heikkokuntoisia ja siksi alttiimpia ympäristön rasituksille kuin tavalliset kuuset. Kääpiökuuset eivät ole erityisen harvinaisia.

Tästä muodosta on taimitarhoilla myynnissä useita viljelylajikkeita kuten ’Hyrry’, ’Kartio’, ’Nana’ ja ’Peikko’.

Usein on vaikeaa todeta onko pöytäkuusi eli tapionpöytä (Picea abies f. tabulaeformis (Carrière) Rehder) latvan katkeamisesta vai onko kyseessä todella mutaatio. Joka tapauksessa siltä puuttuu ylöspäin kasvava pääranka.

Pesäkuusi (Picea abies f. nidiformis (Beissner) Slavin) muistuttaa suurta linnunpesää. Se on matala ja pyöreä, ja sen suhteellisen pitkät, lyhyestä rungontyngästä säteittäisesti sivullepäin kasvavat oksat kaartuvat ylöspäin jättäen keskustan koveraksi.

Mattokuusella (Picea abies f. procumbens (Carrière) Slavin) ei ole havaittavaa runkoa, vaan se haaroittuu heti juurenniskasta. Mattokuusi voi levitä laajalle alueelle työntäen oksien kärkiä viistoon ylös sammaleesta. Se on kuin metsään levitetty matto.