Spiel’22 tarkkailuluokka

Maailman suurin kuluttajille suunnattu lautapelitapahtuma Spiel’22 on totta jälleen lokakuussa. Essenin messuhalleissa pyörähtää neljän päivän aikana todennäköisesti noin 250 000 lautapeleistä innostunutta vierasta kokemassa viimeisimmät uutuudet, tekemässä pelihankintoja omaa kokoelmiin, bongaamassa pelisuunnittelijoita ja ties sun mitä muuta. Mikäpäs sen hienompaa!

Lunkisti-toimitus lähtee paikan päälle parin korona-välivuoden jälkeen. Ensimmäisen kerran Saksan Esseniin suuntasimme jo vuonna 2005, minkä jälkeen on ollut vaikea olla poissa näistä karkeloista.

Perinteitä kunnioittaen olemme kahlanneet Spiel-listoja läpi mainion Tabletop Together Toolin avulla – se kun tarjoilee etenkin paikan päälle matkaavalle mainioita lisäapuja mm. värikoodattujen hallikarttojen ja listojen muodossa. Listojen pläräilyn lopputulemana on vajaa parikymmentä meidän mielestä kiintoisinta uutuutta lyhyine esittelyineen alla. Napatkaa siis mieluisat nostot talteen ja mielellämme kuulisimme kommenttikentässä niitä omia suosikkejanne.

Ja sikäli jos olette itsekin Spiel-messuille osallistumassa ja kaipaatte vinkkejä onnistuneiden messupäivien suunnitteluun, niin vanha artikkelimme valmisteluista kannattaa tsekata läpi – valtaosa sen vinkeistä on edelleen kuranttia tavaraa vaikkei tuota artikkelia nyt muutoin olekaan päivitetty. Tämän vuoden uutuutena tarjolla on myös ’Spiel ’22’ -puhelinsovellus, jonne voi sinnekin merkkailla omia suosikkeja ja sovellusta käyttää vaikkapa suunnistamisen apuna paikan päällä. Applikaation osalta on paljon vielä kehitettävää, mutta ihan hyvältä alulta tuo näyttää jo nyt. Mutta sitten sen pihvin kimppuun!

Kiinnostavat uutuudet (aakkosjärjestyksessä)

Akropolis (Gigamic; 2-4 pelaajaa, kesto 20-30 min). Erilaiset laattarakentelut ovat lähellä sydäntäni ja tässä on just sellainen napakasti toteutettuna. Kukin pelaajaa napsii vuorollaan laattoja tarjolla olevista, joilla laajennetaan omaa kaupunkia ja/tai rakennetaan aiempien laattojen päälle. Kun laattavarannot loppuvat, pelaajat pisteyttävät isoimmat taloryppäät eri väreissä kerrottuna ko. värin tähdillä. Vähän sellaista Kingdomino-henkeä tässä on mikä ei kuulosta ollenkaan pahalta ja jos kesto pysyy luvatussa, niin Akropoliksessa voi olla toimivan fillerin elementit kasassa? Ja suomeksihan tämä peli saadaan heti messujen kynnyksellä, kiitos Lautapelit.fi:n.

Block and Key (Inside Up Games; 1-4 pelaajaa, kesto 20-40 min). Pelaajat rakentavat vuorotellen yhteistä areenaa polyominopaloista tarkoituksena saada erivärisiä palikoita omien tavoitekorttien mukaiseen järjestykseen pelaajan omasta suunnasta katsottuna. Pueblossa aikanaan koetettiin jemmata paloja sakottajan katseelta piiloon, La Bocassa yhteistyössä vaihtuvan parin kanssa taasen näkymä molempien vinkkelistä katsottuna oikeaksi, mutta nyt ’Block and Key’ sotkee taas mukaan vähän omaa: tuijotetaan omia tarpeita ja – todennäköisesti – sotketaan samalla tahtomattaan toisten. Vaikuttaa vähintäänkin katsastamisen arvoiselta.

Catherine: The Cities of the Tsarina (Capstone Games / DLP Games; 2-4 pelaajaa, kesto 30-45 min). Korttivetoinen lautapeli, jonka kesto on puristettu minimiin kiitos sen, että nyt kaikki tekevät kierrosvalintansa yhtäaikaisesti. Pelin keskiössä on kunkin pelaajan korttirivistö, josta aktivoidaan juuri pelatuilla korteilla aiempien korttien toimintoja ja kierroksen päätteeksi aktivoidut kortit poistuvat pelistä. Muilta osin peruseuromaiseen tapaan jahdataan voittopisteitä, kamppaillaan symbolienemmistöistä jne. Pelilauta on eurogeneeristä huttua ja voisi olla mistä päin tahansa eikä ”pelin mekaaninen symbolien metsästelykään” teemaa nostaa esiin nimeksikään – mikä tietysti nykyinen maailman tilanne huomioiden on pelkästään positiivinen juttu. BGG:n arvosanoissa on jo ennakkoon koko joukko ykkösen arvosanoja kiitos teemansa, mutta en anna sen häiritä – tiettyjä odotusarvoja Katariina Suuri lataa joka tapauksessa.

Cat in the Box: Deluxe Edition (Bézier Games; 2-5 pelaajaa, kesto 20-40 min). Lupaus-tikkipeli useammalla kiintoisalla tvistillä. Ensinnäkin kaikki kortit ovat kädessä värittömiä ja niiden väri lukitaan sitä mukaa kun kortteja tikkiin pelataan. Tätä varten pelissä on lauta, josta värilukinnat tehdään ja jonne ne merkitään. Jos siis aiemmin joku pelaajista on käyttänyt jo ”sininen 8” -kortinpeluun, on se muilta pois ja kädessä nököttävä kahdeksikko on sitten oltava joku muu kuin se sininen. Lisäksi jos pelaaja ilmoittaa pelaavansa muuta väriä kuin millä tikki aloitettiin ei pelaaja enää loppujaon aikana saa pelata tuota maata (maapakko kun on). Yksi jako kestää yhtä vailla kaikkien käsikorttien pelaamisen (ja kierroksen aluksi heitetään yhdet kortit pois) tai jos joku pelaajista ei pysty pelaamaan yhtäkään korttia, jolloin kierros päättyy ”paradoksiin”. Tikeistä ropisee pisteitä, onnistuneesta lupauksesta lisää – paitsi paradoksin aiheuttajalle, joka saa vain ja ainoastaan miinuksia tikkiensä mukaan. Cat in the Box – vaikuttaa sopivan kierolta, että pakkohan tähän täkyyn on tarttua etenkin kun lupaustikittely on sitä parasta tikittelyä.

Cubosaurs (Catch Up Games, 2-5 pelaajaa, kesto 20 min). Cubosaurs jatkaa CuBirdsin viitoittamaa tietä mitä tulee pelin graafiseen ilmeeseen ja jälleen rakennellaan settejä, mutta pelinä se kuulostaa astetta nokkelammalta. Kierroksen alkaessa kunkin pelaajan edessä nököttää neljä random dinokorttia, mutta lisää tulee seuraavasti: yksi pelaajista nostaa pakan päältä kortin ja joko pöytää sen itselleen aiempien jatkoksi tai jollei halua, antaa sen seuraavalle samalla luopuen yhdestä jo omista pöydätyistä dinoista. Seuraava pelaaja saa siten aloittaa käden rakentamisen tyhjältä pöydältä (jos edeltävä teki pöytäyksen) tai hänellä on kädessään useampi kortti ja päätös että kelpaako vai annetaanko eteenpäin – jälkimmäisessä tapauksessa pitää luopua yhdestä omasta kortista. Tähän päälle muutama lisäkoukero, jota ei tässä nyt ole tarpeen käydä läpi sekä tieto siitä, että eri dinosauruksista saa luonnollisesti eri tavalla pisteitä niin Cubosaurs haiskahtaa mainiolta lyhyeltä täytepeliltä, joka tarjoilee sopivasti kaverin jallittamista, korttituuria ja pelisilmää. Lisämaustetta kaipaaville laatikossa tulee mukana ”DNA-lisäosa”, jolla saa lisäpisteytyksiä ja vuorovaikutusta.

Deal with the Devil (Czech Games Edition; 4 pelaajaa, kesto 80-160 min). Vain ja ainoastaan neljällä pelaajalla toimiva Deal with the Devil alkaa sillä, että kullekin pelaajalle jaetaan salainen roolinsa mikä määrää myös kuinka ja mistä pelaaja saa pisteitä ja minkälaisilla aloitusresursseilla peliin lähtee. Oma identiteetti yritetään pitää salassa muilta ja pelin aikana toisten rooleja pääsee tietyissä kohdin arvaamaankin, joten liian ilmeinen omissa tekemisissään ei kannata olla. Pelin keskiössä on vaihtokaupat eri resursseista pelaajien välillä, jotka hoidetaan mobiiliapplikaation avulla. Resursseilla rakennetaan rakennuksia ja omaa koneistoa. Olisin muutoin niskakarvat pystyssä, mutta kun taustalla on varsin vekkulin ja poikkeavan Alchemists (arvosteltu blogissamme) -pelin suunnitellut Matús Kotry, niin huomaankin olevani kovasti kiinnostunut. Pelaajamäärä voi olla tämän osalta monelle se kompastuskivi ja vaatiihan tämä myös aika skarppeja pelaajia jottei tule tahattomia lipsahduksi kesken pelin.

Evergreen (Horrible Guild, 1-4 pelaajaa, kesto 45 min). Maapallon vihertämisprojekti, jossa kukin pelaaja täyttää omaa planeettaansa korttivetoisesti, jossa valittu kortti rajoittaa mihin osaan omaa palloaan puita pääsee istuttamaan. Mukana Photosynthesis-peliä muistuttava auringonkierto ja valon sekä varjojen leikki, jossa koetetaan huolehtia istutettujen puiden valon saannista. Lisäksi pyritään mahdollisimman suuren metsän rakentamiseen sekä valmistautua pelin lopetuksen pisteytykseen, joka määräytyy pelin aikana tehtyjen korttivalintojen myötä. Graafisesti Evergreen on erittäin kaunis ja komponenttipuoli näyttää kuvien perusteella olevan kunnossa. Vaikuttaa pätevältä.

Marrakesh (Queen Games; 2-4 pelaajaa, kesto 120 min). Keskiössä on ”kuutiotorni”, jonne kunkin kierroksen aluksi kukin pelaajista tarjoaa kolme resurssia yhteisesti. Kuutiotornin läpi valahtaneet resurssit tulevat jakoon pelaajille ja niitä sieltä vuorotellen sitten napsitaankin. Tämä malli pyöräytetään läpi kaikkiaan 12 kertaa, ja tehdyillä valinnoilla ja saaduilla resursseilla sitten haalitaan luksustuotteita, ajetaan jokirallia, rakennellaan Medinaan portteja ja muuta temaattista eurohöttöä. Jos tämä olisi jonkun vähemmän tunnetun ”Uwe Bölen” käsialaa niin skippaisin, mutta kun kannessa on Stefan Feldin nimikirjaimet, niin todennäköisesti tämä on parempi kuin pelkkä sääntökirja antaa olettaa. Hinta taitaa olla ”classic” painoksellekin niin suolainen, että saattaa jäädä messuilta ostamatta vaikka kiinnostaakin, mutta ”ans’ kattoo nyt”.

My Shelfie (Cranio Creations; 2-4 pelaajaa, kesto 30 min). Tässä leppoisan lempeässä kirjahyllyn täyttelypelissä pelaajat vuorotellen nappaavat yhteisestä poolista tavaraa jota laittavat kirjahyllyynsä. Tarkoituksena asetella tavarat sopivasti ryhmittäin pelin alussa arvottujen tavoitekorttien muotoon, joista napsahtaa sitä enemmän pisteitä mitä nopeammin tavoitteen täyttää verrattuna toisiin. Lisäksi pelaajilla on salaiset tavoitteet, jotka paljastuvat pelin lopussa. Kaksi asiaa, jotka My Shelfien kohdalla nostavat osakkeita: 1) Kirjahylly on pystyssä ja tavarat ”tiputetaan” haluttuun sarakkeeseen kuin klassisessa ”Neljän suora” -häkkyrässä. 2) Laattojen valintaa on rajattu yksinkertaisella, mutta ilmeisen toimivalla tavalla. Pelaamatta voin jo luvata tätä Phil Walker-Harding + Matthew Dunstan -kaksikon uutuutta toimivaksi ja leppoisaksi perhepeliksi.

Nirvana (Korea Boardgames Co.; 2-6 pelaajaa, kesto 30 min). Kaksivaiheinen noppa- & ”kortti”-peli. Ykkösvaiheessa heitellään kolmea noppaa ja pelaajat täyttelevät lomakkeisiinsa nuo numerot. Sitä mukaa kun kupongin sarakkeet täyttyvät niistä saa lasketuksi summan ”kortiksi” kakkosvaiheeseen. 12 kierroksen jälkeen kuponki on täynnä ja nyt pelaajilla on 14 ”kortin” käsi, jota aletaan tyhjentämään perinteisen kiipeämispelin mukaisesti: yksi ajaa, muiden pitää pelata isompi kortti tai passata. Käytetyt kortit yliviivataan ja kun kaikista ”korteista” pääsee eroon voittaa. Kiipeämispelit on pääsääntöisesti mainioita, siihen alkuun lisätty noppamaustaminen kuulostaa vinkeälle. Mainioita fillereitä eli pikaisia pelejä ei ole koskaan liikaa, joten Nirvana menee vähintäänkin testiin.

Old London Bridge (Queen Games; 2-4 pelaajaa, kesto 45 min). Pelaajat rakentavat omaa siltaansa 12 kierroksen ajan. Rakennettavat laatat otetaan rondelista, joka pyörähtää joka kierros 1-3 pykälää arvalla, ostot tehdään yhtäaikaisesti pelatun käsikortin arvojen mukaisessa järjestyksessä. Rakennukset pitää rakentaa laskevaan numerojärjestykseen, joten aina ei saa uutta rakennusta kun pitää em. sääntöä mukaillen rakentaa vanhan päälle tai resetoida tilanne rakentamalla puistoa. Kukin rakennus antaa jotain hyvää ja sitä enemmän sitä saa mitä enemmän samaa taloa jo ennestään löytyy. Pisteytys on loppupainotteinen ja siinä riittää kilpailukategorioita pelaajien välillä, jotka nekin arvottavissa peleittäin. Tämä haiskahtaa kaikin puolin erinomaiselle ja sopivalla tapaa ”vanhahtavalle”. Katkeaako tähän Leo Colovinin pitkä erämaavaellus hämärän rajamailla – edellinen kunnon osuma kun on niinkin kaukaa kuin 2009 vuodelta, Atlantis?

Orichalcum (Catch Up Games; 2-4 pelaajaa, kesto 45-60 min). Laatta-asetteluun pohjautuvat pelit kiehtovat aina ja kielen mutkalle nimensä puolesta laittava Orichalcum tarjoilee sitä itseään. Atlantis on uppoamassa ja nyt pitäisi etsiä uusi alku kansalle jostakin. Korttilinjasta valitaan (tai ostetaan) kortti, joka antaa erikokoista laattaa omalle laudalle asetettavaksi ja aina jonkin toiminnon kaveriksi. Laattoja sopivasti yhdistelemällä avukseen saa titaanin, mutta se apu on todennäköisesti vain hetkellinen kunnes kilpaileva kansa vie ne avut toisaalle. Omaa lautaa rakentaessa vastaan tulee myös hirviöitä jotka pitää lanata pois alta – tässä kohtaa treenattu noppakäsi tulee tarpeeseen. Hoida elinolot kuntoon nopeammin kuin kanssapelaajat ja voitto voi olla on sinun!

Orichalcum ei ehkä lupaile paljoakaan uutta, mutta sääntöjen perusteella haiskahtaisi toimivalta ja ulkoinen ilme on hyvinkin kunnossa. Bruno Cathalan nimi kannessa asettaa niinikään tietyt ennakko-odotukset. Makustelin tätä suussani tovin ja yllätin itsenikin iskemällä preorderin kiinni sopivalla kimppadiilillä. Osakannustin moiseen hurvitteluun oli tieto siitä, että enkkuversio ei messuille ehdi ja ranskislaitoksia (joihin saa sääntökirjan ja pelaajien apulaput silti englanniksi) on kovin rajallisesti.

Powerline (Queen Games; 1-6 pelaajaa, kesto 45 min). Dirk Hennin uutuudessa kytketään voimaloita toisiinsa ja sitä kautta kaupungitkin saavat virtaa ja pelaaja siten voittopisteitä. Powerline on 15 kierroksen moninpelipasianssi: heitetään kuusi noppaa jotka ovat kaikkien pelaajien käytettävissä ja noiden noppien silmälukujen avulla lähdetään rakentamaan voimalinjoja. Pisteytykset tulevat vastaan viiden kierroksen välein, jolloin katse kääntyy pelin alussa arvottuihin pistekategorioihin – pitkän tähtäimen tavoiteasetanta on siten tehtynä jo lähtölaukauksesta alkaen. Powerline voi olla mainiokin tapaus jos pelikello pysyy aisoissa ja mieluummin siitäkin vaikka vartti pois nipistäen. Sikäli suoraviivaiselta vaikuttaa, että puoleen tuntiin on kaikki mahdollisuudet.

San Francisco (Rebel Studio; 2-4 pelaajaa, kesto 45-60 min). Kukapa ei haluaisi kaavoittaa San Franciscon katuja ja rakennella raitovaunuverkostoja? Etenkin kun laatikon kannessa komeilee Reiner Knizian nimi. Erittäin soljuvaa etenemistä lupaileva ’käännä kortti TAI ota kortteja’ -vuoromekaniikka yhdistettynä siihen, että mitä enemmän kädessä kortteja hilloaa, sitä hankalampaa lisäkorttien ottaminen on vaikuttaa hyvältä. Korttienoton yhteydessä rakennellaan omaa 5×5 San Franciscoa, joka pisteytetään pelin lopuksi useammallakin eri tapaa. Tarkkaa hetkeä pelin päättymiselle ei tiedä kukaan, mutta kaikilla kyllä on haju milloin niitä viimeisiä hetkiä mennään. Kansitaide on upea, komponenttien grafiikkaan sama taso ei ihan yllä, mutta kokonaisuus vaikuttaa silti oikein lupaavalta. Yleensä Knizia taitaa nämä kevyehköt perhepelit, tässäkin lienee sopivasti koukkua?

Sauscharf (Amigo-Spiele; 2-4 pelaajaa, kesto 30 min). Amigo-Spielen uutuudet tulee käytännössä aina messuilla testattua vaikkeivät välttämättä niin laatua lupailekaan. Mutta koska heidän osastonsa on iso ja siten jossain vaiheessa väistämättä siellä on vapaata ja pelit lyhyehköjä kestoltaan niin miksipä ei? Tänä vuonna näyttäisi olevan pari oivaakin tapausta, joista Sauscharf on yksi. Peli on teemoitettu chilisoossien teon ympärille ja etenee kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa pelaajat pelaavat kädestään chilikortteja ja arvojärjestyksessä kasvattavat oman chilipakan kokoa. Kun aloituskädet on tyhjennetty alkaa kakkosvaihe, jossa ykkösvaiheen aikana haalituilla chilikorteilla voi edelleen jatkaa chilipakan kasvattamista, mutta pääpaino on chilisoossien tekemisessä eli tarjolle tulee tikettejä, joita saa pelaamalla tietyn määrän chilikortteja kerralla pöytään. Näin jatketaan, kunnes joku pelaajista saa ennaltamäärätyn määrän soosseja valmiiksi. Tehdyt soossit antavat plussaa, kaikki ainesosakortit miinuksia. ”Polttelee lupaavasti” vaikka pelaamaan asti en ole vielä päässytkään.

Tiletum (Board&Dice; 1-4 pelaajaa, kesto 60-100 min). Luciani&Tascini -kaksikon uutuus on napsua kevyemmän oloinen kuin kaksikon useimmat tuotokset ja tällä kertaa sisältö näyttää muutenkin lupaavalta. Kuudenlaista toimintoa on tarjolla, jotka ovat aina resurssi+toimintopisteyhdistelmiä, jossa resurssien osuus arpoutuu kierroksen alussa tehdyllä noppien heitolla, muissa kohdin niihin noppiin ei kajotakaan. Peli itsessään on laudalla surffailua kahden oman meeplen voimin, joista toisella rakennellaan markkinaverkostoa ja toisella katedraalia. Lisänä on kuninkaan suosiosta kamppailua, omalle pelilaudalle talojen rakentelua, toimitussopimusten hankintaa ja täyttämistä. ”Tämä menee vahvasti seurantaan” -lausahdus tulee nyt sellaiselta henkilöltä, joka pääsääntöisesti näkee kaksikon aiemmat pelit enemmän huteina kuin osumina. Kaiketi tämä astetta kevyempi ulosanti ja silmää miellyttävä ulkoasu tekee tässä tepposet – selvinnee jossain kohtaa?

Tribes of the Wind (La Boîte de Jeu; 2-5 pelaajaa, kesto 40-90 min). Korttivetoinen oman kylän rakennusprojekti, jossa pitää huolehtia myös ilmansaasteista. Muilta osin mennään varsin tutuhkoja ”kerää resursseja voidaksesi kehittää kylääsi” -meiningillä, mutta useimpien toimintojen osalta oleellista on oman korttitelineen sisällön lisäksi se, onko naapureiden korttien taustaväreistä sopivasti tukea jotta toiminnon saa ylipäätään tehtyä – tai tehty sen ehkä astetta jykevämmin. Korttipoolit tavoitekortteja myöten ovat yhteiset, mutta itse kylän kehitys tapahtuu omassa rauhassa omalla hiekkalaatikolla. Sääntöjen perusteella näyttäisi asiat olevan kuitenkin hyvin balanssissa, on lyhyttä ja pidempää tavoiteasetantaa ja peli palkitsee hieman ekstralla sitä, joka kylänsä ensimmäisenä saa valmiiksi. Vincent Dutraitin kuvitus on tuttua Vincentiä joka tällä kertaa väri- ja yksityiskohtien ilottelun osalta näyttää pysyneen asiallisella tasolla. Harvoja pelejä, joissa hyppäsin preorder-kelkkaan, kun sopiva kimppadiili oli tyrkyllä.

Venturesome (Lucrum Games; 2-5 pelaajaa, kesto 30 min). Michael Rieneckin Palastgeflüster-pelin (2007) uusintajulkaisu on eittämättä kiinnostava. Alkuperäinen Adlung-Spielen painos oli erittäin halvasti tuotettu ja käytettävyydeltään vähän sinnepäin hutaistu, joten uuspainos on enemmän kuin tervetullut. Sisällöllisesti jo Palastgeflüster oli valmiiksi mielenkiintoinen ja toimiva, nyt uusi versio lupailee viilata kestosta vartin verran pois mikä on juuri se suunta mihin pitikin päästä. Pelinä odotettavissa on Love Letter -henkistä sosiaalista deduktiota jossa koetetaan joko päästä omista käsikorteista nopeimmin eroon TAI käräyttää joku pelaajista pelaamaan kaksi saman roolin korttia eteensä. Peli toimi 15 vuotta sitten, viilattuna toiminee toivottavasti vieläkin paremmin. Näinkö sitä myydään sama peli paremmalla ulkoasulla ja tiiviimmällä kestolla meille uudelleen? Nyt ollaan hyvin liki sitä.

Yllä siis meidän nostot mielenkiintoisimmista uutuuksista. Lopuksi vastaavat ”hottis-listat” BGG:n Preview ja TabletopTogether Tools -käyttäjiltä. Tältä tilanne näytti noin viikko ennen messujen alkua:

BGG:n Spiel’22 Preview (nimen perässä sulkeissa ”yläpeukkujen” yhteismäärä, sitten julkaisija, pelaajamäärä, kesto:

1. Hamlet: The Village Building Game (912), Mighty Boards, 1-4 pelaajaa, 60-90 min
2. Lacrimosa (887), Devir, 1-4 pelaajaa, 90 min
3. The Red Cathedral: Contractors (825), Devir, 1-4 pelaajaa, 60-90 min
4. Woodcraft (782), Delicious Games, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
5. Great Western Trail: Argentina (697), Eggert-Spiele, 1-4 pelaajaa, 75-150 min
6. Revive (567), Aporta Games, 1-4 pelaajaa, 90-120 min
7. Flowar (563), Primigenio, 1-4 pelaajaa, 60-90 min
8. Terracotta Army (539), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 90-120 min
9. Starship Captains (536), Czech Games Edition, 1-4 pelaajaa, 40-100 min
10. Septima (535), Mindclash Games, 1-4 pelaajaa, 50-100 min
11. Tiletum (517), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 60-100 min
12. Among Cultists (508), Godot Games, 4-8 pelaajaa, 45-90 min
13. Heat: Pedal to the Metal (493), Days of Wonder, 1-6 pelaajaa, 30-60 min
14. Sabika (491), Ludonova, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
15. Atiwa (489), Lookout Games, 1-4 pelaajaa, 30-120 min
16. Flamecraft (432), Lucky Duck Games, 1-5 pelaajaa, 60 min
17. Autobahn (420), Alley Cat Games, 1-4 pelaajaa, 90-150 min
18. Endless Winter: Paleoamericans (417), Fantasia Games, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
19. Tribes of the Wind (404), La Boîte de Jeu, 2-5 pelaajaa, 40-90 min
20. Voidfall (394), Mindclash Games, 1-4 pelaajaa, 90-240 min

Tabletop Together Tool suosikit (pelin perässä sulkeissa kiinnostavuusindeksi käyttäjien prioriteettimerkkien pohjalta laskettuna, sitten julkaisija, pelaajamäärä, kesto):

1. Woodcraft (2675), Delicious Games, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
2. Revive (2170), Aporta Games, 1-4 pelaajaa, 90-120 min
3. Tiletum (1886), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 60-100 min
4. Starship Captains (1830), Czech Games Edition, 1-4 pelaajaa, 40-100 min
5. Atiwa (1825), Lookout Games, 1-4 pelaajaa, 30-120 min
6. Great Western Trail: Argentina (1755), Eggert-Spiele, 1-4 pelaajaa, 75-150 min
7. Lacrimosa (1646), Devir, 1-4 pelaajaa, 90 min
8. Cat in the Box: Deluxe Edition (1611), Bezier Games, 2-5 pelaajaa, 20-40 min
9. Autobahn (1538), Alley Cat Games, 1-4 pelaajaa, 90-150 min
10. Terracotta Army (1459), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 90-120 min
11. Turing Machine (1313), Le Scorpion Masqué, 1-4 pelaajaa, 20 min
12. Discordia (1242), Irongames, 1-4 pelaajaa, 60-90 min
13. Sabika (1188), Ludonova, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
14. Heat: Pedal to the Metal (1183), Days of Wonder, 1-6 pelaajaa, 30-60 min
15. Deal with the Devil (1178), 4 pelaajaa, 120-150 min
16. Evergreen (1170), Horrible Guild, 1-4 pelaajaa, 45 min
17. Endless Winter: Paleoamericans (1146), Frosted Games, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
18. Joan of Arc: Orléans Draw & Write (1140), DLP Games, 1-5 pelaajaa, 30-45 min
19. Tribes of the Wind (1134), La Boîte de Jeu, 2-5 pelaajaa, 40-90 min
20. Skymines (1112), Deep Print Games, 1-4 pelaajaa, 75-150 min