Parsa ”Ruskeasuo”

"Ruskeasuo" – vanha kanta Ruskeasuon siirtolapuutarhasta Helsingistä. Eri parsakannat risteytyvät hel­posti. Suojaetäisyys, jos halutaan estää risteyty­minen muiden saman lajin kantojen kanssa, on noin 3 km maanpinnan muodoista ym. riippuen.

Parsaa on viljelty Suomessa jo 1700-luvulla. Käytetty ruokana, mutta myös lääkekasvina. Lehdet ovat surkastuneet piikeiksi ja suomuiksi. Lehdeksi luulemamme osat ovat itse asiassa varren haaroja, ns. laakavarsia. Parsalla on vaakasuora juurakko. Juurakon nuoret osat ovat keväisin sormen paksuisia syötäviä versoja. Kasvatettaessa valkoista parsaa taimien päälle tehdään 40-50 cm korkea harju hiekkamullasta. Näin versot pysyvät valkoisina. Korjuu tapahtuu ennenkuin  versot ehtivät pinnalle. Vihreän parsan versot saavat kasvaa maan pinnelle. Ne korjataan n. 20 cm:n pituisina. Katkaisu tapahtuu hieman maanpinnan alapuolelta. Satoa on hyvä korjata päivittäin, sillä vanhat versot muuttuvat puiseviksi. Satokausi kestää juhannukseen. Varsien kuivuttua syksyllä, ne leikataan poikki maan pinnalta. Satoa voi alkaa korjata 3–4 vuoden päästä istutuksesta. Punaisia marjoja (myrkyllisiä) voi käyttää siemenlisäykseen.

Viihtyy auringossa, hyväravinteisessa ja syvämul­taisessa, kalkitussa (pH 7,5), kosteutta pidättä­vässä puutarhamaassa. Kompostilla parannettu hiekan sekainen maa on helpoin jos haluaa korjata parsasatoa. Liota siemeniä 1 vrk ennen kylvöä. Siemenet voi esikasvattaa pikkuruukuissa ja istuttaa myöhem­min kasvupaikalleen. Parsasadon saamiseen ja sie­menten ilmaantumiseen menee 3-4 vuotta. Parsan sadonkorjuu vähentää siemensatoa. Punai­set marjat ovat myrkyllisiä. Jokaisessa marjassa on 6 siementä. Marjat kerätään loppukesällä kun ne ovat kypsiä, ennen kuin ne varisevat tai linnut syövät ne. Marjat voi rikkoa ja huudella ja kuivata sisällä ole­vat siemenet tai varastoida kuivat marjat. Ristisiittoinen – mutta myös itsepölyttyviä yksilöitä on tavattu. Hyönteisten välityksellä saattaa tapahtua ristipölytystä eri kantojen välillä.

Parsa on pääasiassa ristipölytteinen (hyönteispölytteinen) eli tarvitsee eri kasvin siitepölyä pölytykseen. Mutta myös itsepölyttäviä yksilöitä on tavattu. Kukkiin kehittyy sekä emi- että hdeaiheet, mutta yhdessä parsassa on yleensä vain joko kypsiä hede- tai emikukkia. Siemenviljelyä varten tarvitaan varmuuden vuoksi useamman parsan kasvusto.