"Kukkiva kaista / Petopenkka"-seos

Seos sisältää: yksivuotisia: veriapila (Trifolium incarnatum), hunajakukka (Phacelia tanacetifolia), keltasinappi (Sinapis alba) ja westerwoodinraiheinä (Lolium Westerwoldicum-Ryhmä, kotimainen siemen).

"Petopenkka" on avoimelle paikalle mm. harjanteeseen perustettu yksivuotisten mesikasvien sekä heinä- ja niittykasvien kaistale, joka mahdollistaa useiden eliölajien liikkumisen ja leviämisen. Toimii suoja- ja ravinnonlähteenä myös linnuille. Vinkki! Jos haluaa petopenkasta monivuotisen, sen sekaan voi kylvää luonnonkasveja, kuten siankärsämöä, apiloita ja kaunokeita. Luonnonkasvit tarjoavat varsinkin hyötyhyönteisten toukkavaiheille ravintoa. Veriapila kukkii pitkään ja se auttaa ylläpitämään mm. kukkakärpäs-populaatioita, jotka rajoittavat puolestaan mm. kaalikirvoja. 

Pölyttäjähyönteisiä uhkaa sopivien elinympäristöjen väheneminen ja sopivien ravintokasvien löytyminen. Pölyttäjille tärkeitä elinympäristojä ovat esim. erilaisten pientareiden kasvillisuus, pellon- ja metsän reunavyöhykkeet ja niityt. Perinteisen maatalouden aikaiset mm. avo-ojien reunakasvillisuudet ovat käyneet vähiin. Petopenkan hyötyjä: monipuolinen petohyönteislajisto pitää tuhohyönteiset kurissa, pölyttäjien myötä sadot kasvavat ja sadon laatu paranee. Mitä monimuotisempi maisema on, sitä monimuotoisempi on alueen kasvi- ja eliölajisto. Petohyönteisten (mm. leppäpirkot, kukkakärpäset) talvehtiminen onnistuu pihapiirissä, kun niiden kaikille kehitysvaiheille löytyy ravintoa. Puutarhoilla on tärkeä merkitys elinpaikkojen luomisessa. Avo-ojat olivat entisajan pelloilla periaatteessa hyvät, sillä niiden varrella kasvoi niittykasveja, jotka houkuttelivat pölyttäjiä ja petohyönteisiä. Nyt voisi tehdä samaa puutarhassa ja perustaa mm. petopenkkoja.

Kasvusto voidaan muokata maahan myöhään syksyllä tai keväällä. Mitä aikaisemmin kasvusto muokataan maahan, sitä enemmän on aikaa typen vapautumiselle ja samalla menetetään hyöty maan kasvipeitteisyydestä, pitkälle jatkuvasta yhteyttämisestä syksyllä. Maahan muokatun kasvimassan ravinteet tulevat uuden kasvuston käyttöön vasta, kun maamikrobit ovat hajottaneet ravinteet liukoiseen muotoon. Kasvusto toimii tehokkaana talviaikaisena kasvipeitteenä, jos sen lopetus jätetään kevääseen. Se on kaikista paras vaihtoehto ravinnevalumien ja eroosion kannalta. Elävä, aito kasvipeite suojaa maata syksyn ja talven vaihtelevilta olosuhteilta ja säilyttää ravinteet maassa seuraavan satokasvin käyttöön. Kasvustojen sekoittaminen maahan tuo peltoon uutta eloperäistä ainesta ja kohottaa maan biologista aktiivisuutta nopeasti.

Tärkeää on myös mm. sinapin kasvinsuojeluvaikutus maaperään, se torjuu mm. ankeroisia. Sinapin syvälle työntyvät juuret parantavat maanrakennetta ja maahan jäävä biomassa mururakennetta. Kasvuston hajotessa syntyy myös kaasuja, jotka vähentävät rikkakasvien kasvua seuraavana vuonna.