Kukkaköynnösten avulla pihaan saa runsautta ja kolmiulotteisuutta.
Tarhaviinikärhö, Clematis Viticella-ryhmä ’Mme Julia Correvon’
Näyttävästi kukkiva ’Mme Julia Correvon’ ei häviä komeudessa jalokärhöille. Se on terve ja hyväksi havaittu vanha ranskalainen lajike. Sen loisteliaan sävyiset kukinnot muodostuvat sekä samanvuotisiin että edellisvuotisiin versoihin. Ravinteikas, kosteutta pidättävä puutarhamaa takaa parhaan kasvun. Juurakko kannattaa istuttaa 20–30 sentin syvyyteen, Pohjois-Suomessa vieläkin syvemmälle. Näin taimen uudistumiskyky säilyy, vaikka versot paleltuisivatkin. Lajike sopii yksittäiseksi komistukseksi tai ryhmään muiden kasvien kanssa.
Kasvuvyöhyke: I–IV
Korkeus: 3–4 m
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: heinä–syyskuu
Tarha-alppikärhö, Clematis Atragene-ryhmä ’Blue Bird’
’Blue Bird’ -lajikkeella on laventelinsiniset, puolikerrannaiset kukat. Se kukkii keväällä touko–kesäkuun vaihteessa ja suotuisalla paikalla saattaa joskus kukkia toisen kerran syksyllä. Tiheä ja nopeasti versova laji sopii näkösuojaksi pergolaan tai terassille. Köynnös pyrkii leveilemään versoillaan, mutta niitä voi rajoittaa sitomalla tai leikkaamalla. Läpäisevä, ravinteikas maa on kasvun kannalta suotuisin. Kärhön tyvi kannattaa suojata perennoilla tai pienillä pensailla, sillä juuristoalueen kuumeneminen voi aiheuttaa kasvulle ongelmia.
Kasvuvyöhyke: I–V
Korkeus: 2,5–3 m
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: kesäkuu
Tarhaviinikärhö, Clematis Viticella-ryhmä ’Venosa Violacea’
Upea, erittäin runsaskukkainen lajike, jonka valkovioletit kukinnot lisäävät köynnöksen lumoa. Helppohoitoinen kärhö viihtyy parhaiten paksumultaisessa, kosteassa ja ravinteikkaassa kasvupaikassa. Tuulensuojainen paikka suojaa versoja kuivumiselta ja katkeilulta. Tarhaviinikärhö ei tarvitse hoitoleikkauksia, mutta sen voi leikata alas syksyllä tai keväällä. ’Venosa Violacea’ on näyttävä kasvi, jonka voi istuttaa köynnöstukeen tuettuna perenna- tai pensasryhmään tai ruukkuun.
Kasvuvyöhyke: I–III (IV–V)
Korkeus: 2–3 m
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: heinä–syyskuu
Mantšuriankärhö, Clematis mandshurica
Runsaskukintainen mantšuriankärhö kasvaa nopeasti ja varmasti sekä kukkii pitkään. Kukat ovat kooltaan 2–3-senttisiä, ja niissä on jasmikemainen tuoksu. Mantšuriankärhö kasvaa parhaiten tavallisessa puutarhamaassa, joka on vettä läpäisevää. Sen voi istuttaa perenna- tai pensasryhmään köynnöstukea vasten. Kerroksellista kukintaa saa istuttamalla mantšuriankärhön esimerkiksi sitä korkeamman alppikärhön eteen. Tiheäkasvuinen kärhö ei tarvitse leikkausta, mutta sietää sitä hyvin.
Kasvuvyöhyke: I–V
Korkeus: 1,5–2 m
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: kesä–elokuu
Tarhaviinikärhö, Clematis Viticella-ryhmä ’Etoile Violette’
Ranskassa 1800-luvun lopulla jalostettu ’Etoile Violette’, violetti tähti, kukkii nimensä mukaisesti tähtimäisin kukin. Yksittäiset kukat ovat suuret, jopa kymmensenttiset, ja terälehdet leveät. Näyttävä köynnös sopii tukeen istutettuna perennaryhmään tai ruusupensaiden joukkoon, miksei myös maanpeitekasviksi. Tuulensuojainen paikka ehkäisee versojen kuivumista. Kosteutta pidättävä, normaali puutarhamaa takaa kärhölle parhaan kukoistuksen. Taimi kannattaa istuttaa 20–30 sentin syvyyteen, Pohjois-Suomessa vielä syvemmälle.
Kasvuvyöhyke: I–III (I–V)
Korkeus: 3–4 m
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: heinä–elokuu
Tarhaviinikärhö, Clematis Viticella-ryhmä ’Kermesina’
’Kermesina’ on vanha ranskalainen lajike, jonka kukat ovat kirkkaanpunaiset. Niitä puhkeaa runsaasti heinäkuusta alkaen. Yksittäisen kukan koko on 4–5 senttiä. Kosteus- ja ravinnetilanne vaikuttaa kukan kokoon: Kookkaimmat kukat muodostuvat hyvinvoivaan kasviin, jolle on tarjolla sopivasti kosteutta ja ravinteita. Taimen voi leikata alas syksyllä tai keväällä. Tarhaviinikärhöt sopivat yksittäiskasveiksi tai ryhmäistutuksiin perennojen ja pensaiden kanssa. Niiden kasvatusta voi kokeilla myös ruukussa, kun vain kasvualusta on riittävän paksu.
Kasvuvyöhyke: I–III (IV–V)
Korkeus: 2–3 m
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: heinä–syyskuu
Kuva Ritva Tuomi. Kuva on otettu Kärsälän ruusutilalla.
Suomenköynnösruusu, Rosa ’Pohjantähti’
Köynnösruusu ’Pohjantähti’ halutaan usein istuttaa eteläseinustalle, jossa vuorokauden lämpötilaerot ovat kevättalvella hyvin suuret ja heikentävät kestävyyttä. Suotuisampi paikka olisi kuitenkin avomaalla perenna- ja pensasryhmässä köynnöskehikkoon tuettuna. Kasvi menestyy monenlaisessa kasvualustassa, kunhan vesi ei jää juuristoon seisomaan. Jäykkäversoinen ja voimakaskasvuinen köynnös ei tee juurivesoja. Jos rönsyilevien oksien harvassa olevat piikit häiritsevät, niistä voi leikata kärjen pois tai oksia voi vähän typistää. Kukat muodostuvat edellisvuoden versoihin.
Kasvuvyöhyke: I–IV
Korkeus: 2–3 m
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: heinäkuu
Loistoköynnösruusu, Rosa ’Flammentanz’
’Flammentanz’-köynnösruusun istutuspaikaksi voi suositella itä- tai länsiseinusta tai perenna- ja pensasryhmää avomaalla. Köynnöksen nuoria versoja kannattaa sitoa tukeen muovitetulla metallilangalla, mutta tukisidos on poistettava ennen kuin se alkaa kuristaa kasvia. Hiekkamultainen kasvupaikka on suotuisin. Savimaalla köynnös on istutettava kumpareelle, jotta liika vesi valuu pois juuristoalueelta. Toisen vuoden versoilla kukkiva ’Flammentanz’ ei tee paljon juurivesoja. Yksivuotisia versoja voi taivuttaa talveksi alas ja suojata peitteellä.
Kasvuvyöhyke: I–II
Korkeus: 2 m
Valon tarve: aurinkoinen
Kukinta-aika: heinäkuu
Asiantuntijat: Timo Saarimaa, Hongiston taimisto ja Satu Laurell, Saarioisten Taimistot
Lisätietoja:
Kuvat: Saarioisten Taimistot ja A-lehtien kuva-arkisto
