Preeriamesiangervo, Filipendula rubra
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva preeria-angervo on komea perenna, joka sopii yksittäiskasviksi ja omaksi ryhmäkseen. Se kukkii elokuussa kolmisen viikkoa. Vaaleanpunaiset, tuoksuvat röyhykukinnot sijaitsevat haaroittuvien, lehtevien varsien latvoissa. Preeriamesiangervo on hyvä leikkokukka. Siitä on myös valkokukkaisia ja punaisen erisävyisiä lajikkeita, kuten tummanroosa ’Venusta’. Runsain kukinta saadaan kosteassa, ravinteikkaassa maassa, esimerkiksi vettä pidättävässä savimullassa. Kasvi leviää voimakkaasti. Sen kasvua voi halutessa rajoittaa juurimatolla.
Korkeus: 100–150 cm
Valon tarve: aurinkoinen tai puolivarjo
Kukinta-aika: elokuu
Siperiankurjenmiekka, Iris sibirica
Siperiankurjenmiekka viihtyy kosteikoissa, mutta se pärjää myös kuivassa ja savisessa maassa. Se on voimakas- ja pystykasvuinen. Kukka on useimmiten sininen. Siperiankurjenmiekasta on jalostettu myös valkoisia, violetteja ja lähes mustia lajikkeita. Kun kukinta heikkenee, juurakon voi nostaa syksyllä maasta ja jakaa useaksi paakuksi. Siperiankurjenmiekka on tarkka istutussyvyydestä: jakotaimet pitää istuttaa samaan syvyyteen, missä ne ovat kasvaneet. Kasvi sopii veden äärelle ja suolaa jonkin verran kestävänä jopa murtovesialueelle.
Isoukonkello, Campanula latifolia var. macrantha ’Alba’
Isoukonkello on suurimpia kellojamme. Se kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla, missä se on rauhoitettu. Kasvi on vaatimaton kasvualustan ja kasvupaikan suhteen. Se menestyy joutomailla ja vaikka kuusen juurella. Savimaata kannattaa silti keventää hiekalla istutusvaiheessa, jotta taimi lähtee hyvin kasvuun. Suuret valkoiset tai siniset kukat ovat terttumaisina kukintoina tanakoiden varsien yläosassa. Kukat avautuvat vähän kerrallaan, joten kukinta kestää kolme viikkoa. Kukinnan jälkeen kasvi ränsistyy. Sen eteen kannattaa istuttaa muita kasveja. Kasvi ei kylväydy vaivaksi.
Alppikärhö, Clematis alpina
Alppikärhö on köynnös, joka sopii maanpeitekasviksi tai kiipeämään säleikköä pitkin. Kasvusto on tuuhea jo toisena kesänä. Köynnöstä voi suositella myös varjoisalle seinustalle, sillä kukinta on varjossa yhtä runsas kuin auringossa, mutta kestää varjossa jopa kuukauden. Alppikärhöä on myös valkokukkaisena. Kasvi menestyy savimaassakin, kun istutuskuoppaan laitetaan puutarhamultaa ja pitkävaikutteista lannoitetta. Pari viikkoa istutuksesta annetaan typpipitoista lannoitetta, sillä savimaa on vähätyppistä. Kun köynnös tulee liian korkeaksi, sitä voi leikata.
Tiikerililja, Lilium lancifolium
Tiikerililja on helppohoitoinen, savimaassakin viihtyvä perinnekasvi. Se kukkii lähes kuukauden runsasravinteisessa maassa ja kylväytyy itsestään – uusia taimia halutessa on varottava kitkemästä pieniä maasta nousevia piikkejä. Kasvia voi lisätä syksyllä myös lehtihankoihin kehittyvistä mustista itusilmuista. Aidon lajin taimia on vähänlaisesti myynnissä. Ne ehtivät kukkia Lapissakin, jalostetut ulkomaiset lajikkeet eivät. Nuokkuvat kukat erottavat tiikerililjan ruskoliljasta. Jos liljojen tuholaisia liljakukkoja ilmestyy, paras ja luontoystävällisin torjuntakeino on poimia ne pois.
Morsionruusu, Rosa ’Juhannusmorsian’
Tarhapimpinellaruusuihin kuuluva ’Juhannusmorsian’ kukkii joka vuosi runsaasti ja pitkään kesä–heinäkuun vaihteessa. Se on saanut FinE-tunnuksen. Lajiketta on helppo kasvattaa savimaassakin, eikä se tarvitse jatkuvaa leikkausta. Vanhimpia oksia voi poistaa silloin tällöin. Pystykasvuinen pensas on alussa hidaskasvuinen. Se tekee melko paljon juurivesoja ja leviää, jollei sitä pidä kurissa. Maanpeitekasvit vähentävät juurivesojen kasvua ja pitävät maan kosteana. Ruusupensas sopii pihan perälle, nurmikolle ja aidanteeksi.
Marjatuomipihlaja, Amelanchier alnifolia ’Smoky’
Pensasmainen marjatuomipihlaja eli saskatoon ’Smoky’ sopii vapaasti kasvavaksi aidanteeksi ja yksittäispensaaksi. Sillä on säännöllinen kasvutapa, eikä se vaadi tukea. Pensas on omiaan luonnonläheisessä ympäristössä, esimerkiksi kesämökillä. Se kukkii komeasti kesäkuun alussa. Makeat ja terveelliset marjat muistuttavat hieman mustikkaa. Ne kypsyvät heinäkuun alussa ja ovat lintujen herkkua, joten ne kannattaa suojata verkolla. Marjasato on suuri. Savimaahan istuttaessa istutuskuoppaan pitää lisätä puutarhamultaa. Pensas menestyy parhaiten, kun se istutetaan leveään, matalaan kumpuun.
Unkarinsyreeni, Syringa josikaea ”Kjell”
Wickmanin Taimistolla lähes 40 vuotta ollut unkarinsyreenin kanta on risteytymä, jonka alkuperää ei tunneta. Se kukkii paljon runsaammin kuin siemenestä lisätty unkarinsyreeni, ja kukinta on joka vuosi yhtä runsas. Kukkaterttu on tiivis, ja lehdet ovat tummanvihreät. Kukinta kestää viikon tai kaksi ja alkaa pihasyreenin kukinnan jälkeen. Savimaa kelpaa vahvajuuriselle syreenille, mutta istutuskuoppaan on hyvä laittaa parempaa multaa. Lajike kannattaa istuttaa kumpuun. Talvenkestävä lajike kesti 1980-luvun kovat, Pohjanmaalla lumettomat pakkastalvetkin.
Asiantuntijat: Kjell Wickman, Wickmans Plantskola/Wickmanin Taimisto ja Tiina Harjula, Perennataimisto Heino Rasimus
Lisätietoja:
Lue lisää:
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.
