Ruusurinne, pionialue & perennojen varastopenkki! Annen 8000 neliön puutarhaan mahtuu teemaryhmä jos toinenkin

Ehdotus kaikkien pihapolkujen kiertämisestä saa Anne Liljeqvstin naurahtamaan.

– Meillä menisi täällä iltaan saakka. Tontti on 8 000 neliötä, hän tokaisee ja johdattaa ensimmäiseksi pionien luokse.

– Nämä ovat lempikasvejani. Ne ovat niin näyttäviä ja kaiken lisäksi helppohoitoisia ja pitkäikäisiä.

Pernajalaisen puutarhan ”pikakierroksella” selviää nopeasti, että Anne on intohimoinen kasvikeräilijä. Cottage garden -tyylistä tarha-, kiinan- ja itoh-pensaspionien aluetta seuraavat lukemattomat kasviryhmät eri teemoineen. Reitin varrelle asettuu puuvartisia erikoisuuksia, ruusurinne, marja- ja hedelmäkasveja, valtavasti liljoja ja päivänliljoja, kurjenmiekkojen alue sekä kirjavalehtisiä perennoja, muiden muassa.

Viimein istutusten takaa häämöttää pihan takalaita ja vanha kivijalka sekä hiekkakuoppa.

– Tänne oli aikoinaan tarkoitus rakentaa betonilaattoja valmistava tehdas, mutta hiekka olikin vääränlaista, Anne kertoo.

Lähistöllä seisoo puutarhatraktori, jolla Anne tämän tästä kärrää istutusten katteeksi muutaman sentin hiekkakerroksen – huolimatta tontin jo valmiiksi hiekkaisesta maaperästä.

– Hiekka pitää rikkaruohot kurissa.

"Ronskisti uusiksi" on Annen motto rikkaruohottuneiden tai muuten ränsistyneiden perennaryhmien hoidossa.

– Pääsen helpoimmalla, kun tyhjennän uudistamista vaativan penkin täysin ja siirrän taimet uuteen paikkaan. En ala näperrellä, vaan teen reilulla kädellä.

Monet perennat ovat ehtineet rehahtaa valtaviksi vuosien mittaan, mutta vain pienelle osalle niiden jakotaimista on puutarhassa käyttöä. Esimerkiksi muhkeasta päivänliljakasvustosta saa helposti kymmeniä uusia alkuja. Anne lahjoittaakin taimia autolasteittain tutuille.

Iso osa perennapehkoista päätyy kuitenkin täytemaaksi rinteeseen.

– Kun kasvista on napattu uudet alut, viskelen sen talikolla juuripaakkuineen ja rikkaruohoineen rinteeseen.

Vähitellen perennat maatuvat ja kasa vajoaa alemmas. Sen jälkeen se on valmis kunnostettavaksi uudeksi istutuspaikaksi.

Anne siirtää jakotaimia uuteen penkkiin aina yhden kerrallaan. Jos kasvi osoittautuu ulkonäöltään tai kasvutavaltaan ryhmään sopimattomaksi, se päätyy varastopenkkiin odottamaan parempaa paikkaa. Näin on käynyt muun muassa kaikille kirjavalehtisille perennoille, jotka ovat nyt saaneet oman ison ryhmänsä.

Kymmenien neliöiden istutusalueiden uusimisessa Annea auttaa työn jaksottaminen.

– Tuon penkin alkupään laitoin viime syksynä, loppuosan keväällä, hän viittilöi kohti vuokkojen, päivänliljojen ja pionien kasvittamaa penkkiä.

Usein uusi istutuspaikka syntyy nurmikkoon tai peltoon, jonka pinnan Anne kuorii lapion terän syvyydeltä. Hiekkaista maata hän parantaa puhdistamolietteestä tehdyllä mullalla.

– Usein kasvit kasvavat lähes liian hyvin, vähempikin rehotus riittäisi.

Lämmin tontti ja läpäisevä maa ovat kasveille ilmiselvästi mieleen. Eksoottinen tulppaanipuu on kasvanut kolmimetriseksi, keltakukkainen kerria-pensas avannut sadoittain keltaisia pieniä ja palleromaisia kukkia.

Ihan kaikki perennat eivät ole puutarhassa pärjänneet. Esimerkiksi sinivaleunikosta on jäljellä vain pari sinikukkaista kasvia. Valkokukkaiset taimet kituivat ja hävisivät parissa vuodessa. Myöskään sinietelänherne ei ole viihtynyt kovin hyvin, vaikka lajin kerrotaan menestyvän kuivissakin kasvualustoissa.

Pionit sen sijaan lukeutuvat menestyjien runsaslajiseen katraaseen. Ne kukoistavat kompostimullalla parannetussa maassa, joka ei lammikoidu kovillakaan sateilla. Itoh-pioneista – puuvartisten ja ruohovartisten pionien risteymistä – on tullut Annelle vuosi vuodelta rakkaampia.

– Ne pärjäävät istutuksen jälkeen 10–20 vuotta lähes ilman hoitoa.